1,5-vuotiaan nukkumaanmeno. HELP?

["mievain"]

Meillä on nyt noin viikko nukuttu juniorisängyssä eli pinnikselle sanottiin heipat - se meni "rikki"... Alkuun pari yötä meni ihmeen hyvin, tyttö huuteli muutaman kerran ja käytiin tarpeen mukaan kuten ennenkin. Sitten se hoksasi että voikin tulla pois sieltä... Pari iltaa meni siltikin siedettävästi, muutamilla karkailuilla ja palautuksilla. Nyt kuitenkin eilen nukahtamiseen kului 2h (ja varmaan yli 50krt ravaamista) ja tänään melkein tunti.

En kokisi tätä niinkään raastavana, jos tyttö ottaisi asian kiukuttelun kannalta ja huutaisi vastaan... Mutta kun tämä ottaa sen aivan leikistä. Hiipii ovelleen, heittää oven auki ja odottaa että joku tulee käskemään sänkyyn. Toistelemme yleensä jotain "nyt nukutaan"/"nyt sänkyyn" tms, tai sitten lopulta ei sanota mitään, mennään vaan.
Kun tyttö huomaa, että joku tulee, tämä alkaa kikattaen juosta takaisin sänkyynsä. Tietää siis tasan tarkkaan että sinne täytyy palata, mutta ottaa sen ihan hippaleikkinä. Sänkyyn kiipeää vain muodon vuoksi ja ottamatta hyvää asentoa. Jää sellaiseen "karhu nukkuu" -asentoon ja lähtee siitä ovelle heti oven sulkeuduttua - kunnes vanhemman tultua kikatusjuoksu taas alkaa...

Mulla palaa pinna siihen kikattamiseen, tekis ihan törkeesti mieli tehdä jtn fyysistä.
Yhtään ei saa hengähdys- tai rauhoittumistaukoa koska tyttö tulee samantien takaisin ovelle. (Monena iltana olen yksin nukuttamassa koska mies töissä)

Miehen mielestä on täysin normaali idea laittaa laudanpätkä oven salvan alle jottei ovea saa auki. Mun mielestä jos lapsi tajuaa ettei saa itse omaa oveaan auki pimeässä huoneessa, se voi olla järkyttävää ja traumatisoivaa. Mies perustelee sillä, että menisi tietenkin heti käskemään sänkyyn kun kuulee ovea yritettävän avata. Mulle riittää se, että lapsi tajuais sen.

Itse olen pariin otteeseen ottanut kikattelijalta tutin pois ja poistunut huoneesta. Siitä se alkaa huutaa ja juoksee takaisin ovelle. Sänkyyn päästessään olen palauttanut tutin. Vähäksi aikaa tämä on toiminut, ei enää kikattele vaan ottaa asian ehkä vakavammin... Mutta itseä häiritsee onko sekään oikein?

Ideoita?

Tupakallekaan en enää pääse, kun olen raskaana... Se olisi ennen auttanut.

 

[hophop]

Ovea ei saa lukita.

Kun viette lapsen petiin ekan kerran, annatte pusut, halit, peittelette jne. Sitten toivotatte hyvät yöt ja lähdette huoneesta. Sinne voi jättää tarvittaessa himmeän valon tai oven raolleen, jotta huone ei ole ihan pilkkopimeä.

Toisella kerralla viette lapsen sänkyyn, toivotatte hyvää yötä ja lähdette. Ei mitään unilelun tai tutin asettelemisia, lapsi jätetään sänkyyn peiton alle ja poistutaan paikalta. Jos muksu potkii peiton pois, ongelma on hänen, peittoakaan ei jäädä veivaamaan.

Kolmannella kerralla ja siitä eteenpäin, ette ota katsekontaktia, ettekä sano mitään. Siis sanaakaan.

Oviaukon luona huomion hakemiseen en reagoisi mitenkään, en lähtisi leikkiin mukaan. Leiki, ettet edes näe lasta. Muksu joko kypsyy siihen, ettei häntä huomata ja menee itse takaisin sänkyyn tai tulee lopulta luokse ja kannatte hänet ääneti petiin.

Kyllä se pikkuinen muutamassa illassa oppii, että kyseessä ei ole hippa, vaan nukkumaanmeno. Tsemppiä!

 

["mievain"]

Kiitos

Millähän mä vielä teroittaisin tuon lukitsemisasian tolle miehelle... Se oli ihan ihmeissään et miksei vois! :O Mulle tulee jo itsellekin ahdistava olo ajatuksesta että olisin pimeässä huoneessa josta en pääse pois. Ihan sama, vaikka tietäisin että joku tulee tarvittaessa avaamaan, mutta ei lapsi sitä ymmärrä...

 

[hophop]

Lapsi hätääntyy ihan tosissaan, jos yhtäkkiä reitti vanhemman luo on tukossa. Kyllä se vaan turvallisuuden tunnetta lisää, kun tietää, että hädän tullen väylä on vapaa. Ja pienelle pikkiriikkinenkin juttu voi olla oikea hätä. Ei tuonikäinen tosiaan millään käsitä, miksi ihmeessä hänet lukitaan huoneeseen ja nimenomaan nukkumaanmenoaikaan. Viimeistään siinä kohtaa nukkumaanmeno alkaa takuta ja pahasti.

Toivottavasti iltajuoksut loppuvat pian, niin loppuvat miehen höpinätkin. Ja sä olet ilmeisesti paikalla, niin olet siinä muistuttelijana.

 

["vieras"]

Meillä kesti tuollainen meno melkein kaksi viikkoa, ikää oli silloin 2 v 4 kk ja omassa sängyssä oli nukahtanut ja nukkunut siihen asti hyvin jo reilut puoli vuotta. Meillä ainut, mikä tehosi, oli loppupeleissä kiristys ja lahjonta ! Siis rakkain lelu kaniin ja hyvästä nukahtamisesta & nukkumisesta sovittu mieluinen duplo-paketti kaupasta. Heti ensimmäisen nätisti nukahdetun illan jälkeen pitikin sitten lähteä kauppaan!
Nyt ikää himpan vaille 4 ja melkein kuukauden jatkui yölliset vaellukset äidin viereen - sovittiin, että yöstä ilman hiippailuja tulee tarra - ja kun 10 on kasassa, saa mieluisen lelun... Ensimmäinen kerta maksoi noin 10 euroa, tällä kerralla selvisin viidellä. Mutta herkkäunisena ja huonona uudelleennukahtajana olen valmis "kauppoihin".
Sairaana ei tietysti nämä säännöt ole voimassa vaan mennään tilanteen mukaan vaikka sitten yöunet jäisi vähiin.
Jaksamista sinulle, muistan vielä elävästi miltä tuntui kantaa nauravaa lasta kahden sekunnin välein kahden tunnin ajan omaan sänkyyn - mutta määrätietoisuus ja sinnikkyys ovat (kiristyksen ja lahjonnan lisäksi) äidin parhaat ominaisuudet. Viikossa oli aika pienentynyt varttiin....

 

["mievain"]

Kiitos vastauksista.

Olen lähestulkoon aina nukuttamassa lasta, joinain iltoina myös mieheni. Harvoin (ainoastaan jos mulla menoa) mieheni nukuttaa tyttöä yksin.

 

[kahvikirahvi]

Mun tuttu kertoi että tuon ikäisen lapsen kanssa teki niin että jätti lapsen sänkyyn, ei reagoinut mitenkään vaikka nousi sängystä tai tuli ovelle kurkkimaan. Lapsi saattoi nousta hetkeksi leikkimään ja touhuamaan, mutta meni sitten itse sänkyyn ja jäi nukkumaan. Jännityksellä odotan koska itse saisin siirrettyä muksun isoon sänkyyn, suunnilleen saman ikäinen kun on

 

[Snoopy]

Lapsi ei ole tarpeeksi väsynyt kun laitatte nukkumaan? Tai päinvastoin on yliväsynyt? Olisko unirytmissä korjattavaa?

Jos alussa totuteltaessa istuisit huoneessa nukuttamassa kunnes lapsi nukahtaa? Tietysti se tarkoittaa sitä että näinä iltoina jää oma aika vähälle.

Meillä vasta 5v sanoi ensimmäsen kerran, että nyt voisi jo ehkä(!) haluta nukahtaa yksin

 

[leijona76]

Ei ikinä saa tukkia lapsen tietä muiden luo. Johan tuo 5v edelleen varmistaa että reitti on auki ja me lähistöllä vaikka on itekseen nukahtanu jo 2v saakka. Meil tuo karkailu keksimisen jälkeen kesti kuukausitolkulla, ei millään keinolla uskonu että pois ei tulla. TOSI sinnikäs siinä asiassa kuten monessa muussakin.

 

["GITA"]

Meillä esikoinen ramppas kuukauden ajan ja about 50 kertaa piti illan aikana viedä sänkyyn. Ikää hänellä oli tuolloin 1 v 5 kk. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Usein vietiin vain sänkyyn eikä puhuttu mitään. Joskus 20 kerran jälkeen korotettiin hieman ääntä, ja sanottiin "nyt sänkyyn", jopa vihaisen kuuloisesti. Joskus meinas olla hermo kireällä, mutta kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa oppi.

Kuopus on nyt nukkunut kuukauden junnusängyssä. Ikää 1 v 3 kk. Tulee aika ajoin pois sängystä ja menee siskonsa sänkyyn leikkimään. Kannetaan sieltä pois ja käytetään samaa tekniikkaa. Mutta huomattavasti helpompi tapaus kuin siskönsa.

Meillä ei anneta leikkiä lasten enää sen jälkeen kun on pistetty sänkyyn, eli en kannta tuota "antakaa leikkiä". Niin ja ap, sano miehellesi, että hänen vuoro nukuttuu silloin kun on kotona. Tai viette joka toinen kerta sänkyyn.

 

["tiuku"]

Menee ohi, olette vaan kummatkin johdonmukaisia toiminnassa : eli kummatkin kantaa sänkyyn samalla lailla ja sanoo samat sanat. Pari viikkoa maximissaan vie koko show, ja palkitsee sitten myöhemmissä uhmissa tai unihäiriöissä.

 

["kahden äiti"]

Aika pienenä ootte ottanu pois pinniksestä. Tietty jos on pikkusisarus tulossa niin sitten ymmärrän. Nukahtaisiko lapsi helpommin jos istuisitte vieressä? Itse en jaksaisi lähteä tuohon sänkyynpalauttamisrumbaan, vaan nukuttaisin lapsen. Minusta on turhaa pelätä että sitten sen lapsen joutuu nukuttamaan kouluikään saakka. 1,5 v on tosi pieni, melkein vauva vielä.

 

["essi"]

ihan kuin meidän elämästä viimeisen kuukauden ajalta. poika 1v 8kk ja ihan sama meno. joinain iltoina menee ihan kiltisti viiseisen viikonaikana ja joinain tuo sama rumba tunnin ja ylikin.

mun mielestä parempi iloinen ja hihittelevä kuin että huutaa kurkku suorana ja ei vaan suostu jäämään sänkyyn. meillä oli aluksi niin viikon ajan ja sitten alkoi tämä toinen vaihe. ja mielummin tämä, uskon että tämä kohta helpottaa, näitä vaiheita on. ja olen päättänyt etten ota tästä itselleni raivareita yms hermojen menetystä. esikoisen kohdalla otettiin hirveet paineet tästäkin asiasta.....

ollaan vaan kera kerran jälkeen viety sänkyyn ja parin kerran jälkeen en sano enäämitään enkä ota katsekontaktia, vaan vien sänkyyn ja peittelen.

 

[TuttiNarullaSänkyynKiinni]

En minäkään kannata oven telkeämistä. Onko tutti ap:n lapselle kovinkin mieluinen/tärkeä nukahtamisvaiheessa? Olisiko madollista kiinnittää tutti turvallisen lyhyellä narulla sängyn yläpäätyyn kiinni? Tällöin voisi syödä lupsuaan vain sängyssä ollessaan. Itse tekisin tuossa tilanteessa myös niin, että nukuttaisin vuoteen vierellä. Samat, toistuvat iltarutiinit avuksi.

 

[leijona76]

[QUOTE="tiuku";27562833]Menee ohi, olette vaan kummatkin johdonmukaisia toiminnassa : eli kummatkin kantaa sänkyyn samalla lailla ja sanoo samat sanat. Pari viikkoa maximissaan vie koko show, ja palkitsee sitten myöhemmissä uhmissa tai unihäiriöissä.[/QUOTE]

Tai sitten ei. Todella jaksoi kauan aikaa eikä vieny uniongelmia. Toisilla se ottaa aikaa vaikka miten tekis rutiinilla ja johdonmukaisesti.

 

["hmm"]

Meillä poika oli aivan samanlainen.. juoksi karkuun ja kikatteli! just 1,5v ikäisenä. Aluksi pidin kiinni ja menetin hermoni, mutta sitten poika ymmärsikin kun sanoin, että naapurin setä haluaa nukkua ja jos täällä riehutaan se ei tykkää siitä ja tulee komentamaan.. sen jälkeen poika on pysynyt sängyssä ja tajuaa sen idean, kun mennään nukkumaan