1,5-vuotiaan lapsen uhma?

  • Viestiketjun aloittaja Yksin
  • Ensimmäinen viesti
Yksin
Millaisia 1,5v lapsia teillä on?
Meillä on mennyt aivan mahdottomaksi, alkanut vähän väliä heittäytyä maahan itkemään ja kiljumaan. Mitään ei suostuisi syömään, itkee vain ja kaivaa suustansa ulos.
Viimeisenä parina päivänä ei suostuisi vaippaa vaihtamaan jne.Kaikkeen sanoo vastaan ja kiukuttelee!
Aivan älytöntä ja turhauttavaa!Aamusta iltaan sama rumba, ennenkin ollut temperamenttinen mutta nyt alkaa olla jo ihan liikaa tätä!
Patjan ja peiton heittää sängystä pois jne.
 
:)
Meillä oli samaa, alkoi siinä 1v. 3kk ikäisenä. Oli tosi raskasta, mutta nyt on ikää 1v. 10kk ja on kuin enkeli. En osaa sanoa mikä oli... varmaan joku esiuhma. Neuvolassa sanottiin, että uhma tulee esiin jaksoissa ja välillä taas menee niin kuin ohi.
 
vieras
Uhma vaatii vanhemmalta piiiiiiiitkää pinnaa. Eka lapsi on temperamenttinen, ja uhman voima yllätti minut aikoinaan. Nyt kolmannen kans tietää jo, että voi yrittää viedä lapsen huomiota toisaalle, mutta ajan kan menee kuohunta ohi. Ei se tietty paljon lohduta uhmaikäisen äitiä. Varsinkin jos on kiire aamulla lähteä töihin tms ( 3 vuotiaan kans), eikä olisi aikaa takkuilla vaatteiden pukemisessa.... Huoh. Voimia vaan!!
 
Yksin
Eli tämä on aivan 'normaalia', jo jonkun aikaa kestänyt mutta nyt pahentunut tälläisiin mittoihin!
Kuinka jos teillä ei meinaa lapsi syödä, mitä olette tehneet?Pari kertaa olen laittanut 'pakolla' suuhun, mutta yleensä kaivelee suusta pois.
Itse kestän tätä paremmin, mutta mies ei yhtään auta eikä sen pinna kestä..samaan olen törmännyt kun miehen isä sanoi lapselleni nyt se turpa auki ja syö, yhtään ei tuollaista opetella!!!Kun yritin heillä syöttää lasta eikä suostunut vaan marisi..ja ammattinsa puolesta pitäisi käytöstavat itsellä olla..
 
Gluteus maximus
Meillä tyttö 1v7kk ja ihan samanlaista. Meillä alkoi tytön ollessa n. 1v ikäinen. Aina ollut todella tempperamenttinen esim. yksi ilta halusi pakastimesta jäätelöä, jota en antanut. roikkui pakastimen ovessa ja huusi. Kun poistin roikkumasta niin heittäytyi lattialle ja huusi puoli tuntia lattialla kiljuen. Esikoispoika 3v. eikä ole koskaan tehnyt moista. Hänkin katsoi hiukan ihmetellen siskon menoa :whistle: Tyttö lopettaa kyllä huutonsa sitten kun jättää hänet huutamaan eikä kiinnitä siihen ihmeellisemmin huomiota.
 
Gluteus maximus
Alkuperäinen kirjoittaja Yksin:
Eli tämä on aivan 'normaalia', jo jonkun aikaa kestänyt mutta nyt pahentunut tälläisiin mittoihin!
Kuinka jos teillä ei meinaa lapsi syödä, mitä olette tehneet?Pari kertaa olen laittanut 'pakolla' suuhun, mutta yleensä kaivelee suusta pois.
Itse kestän tätä paremmin, mutta mies ei yhtään auta eikä sen pinna kestä..samaan olen törmännyt kun miehen isä sanoi lapselleni nyt se turpa auki ja syö, yhtään ei tuollaista opetella!!!Kun yritin heillä syöttää lasta eikä suostunut vaan marisi..ja ammattinsa puolesta pitäisi käytöstavat itsellä olla..
älä väkisin syötä. Poista pöydästä. Minä poistan samantien jos se kikkailu alkaa ja jos ruoka ei kelpaa. Ei lapsi nälkään kuole ja varmasti sitten kun on oikein nälkä niin syö.
 
Yksin
Välillä olen niin tehnytkin,mutta sitten taas välillä olen huomannut että nielaisee kuitenkin kun laittaa suuhun, ja ottaisi lisää kunnes huomaa ja taas alkaa kiukuta..nyt ajattelin odotella välipalaan,mikä tosin vasta 3 maissa,mutta minkäs teet kun ei syönyt kuin pari lusikallista, maitoa kyllä joi.
 
vielä
Eikös tuossa iässä voi tulla poskihampaita, ja tällöin syöminen hankalaa. Itse kokeilen pöydässä leivänpaloja, alkuun jotain, mistä " takuu varmasti" tykkää. Sit syöminen lähtee sujumaan ja sosettakin uppoaa. Eihän se ole vaarallista, jos ei joka aterialla mene isoa sosemäärää. Voit myös yrittää keksiä vaihtelevuutta aterioihin, jos se auttaisi. :)
 
Lapsentahtinen (5 lapsen äippä)
Tiedättekös että uhma-ikä saattaa jättää jopa tulematta jos jaksaa elellä lapsentahtisesti ne ensimmäiset pari vuotta eli piiiitkä imetys, perhepeti ja kantaminen avainsanoja siinä alussa, mikä voi tuntua raskaalta alkuunsa mutta ensimmäiset hedelmät sitten niitetään tuossa parin vuoden iässä.Kyllä sekään ei aina tepsi mutta voi kuitenkin helpottaa paljon uhman särmää..uskokaa pois!
 
diipadaapa
Pakko vastata, vaikka ikivanha ketju onkin..
Vaikka nimim. Lapsentahtinen väittääkin, että uhmis saattaa jäädä tulematta, kun elelee lapsentahtisesti. Ei kyllä meillä vaan pidä paikkaansa.. Pienestä pitäen on ollut tempperamenttinen ja nyt kun ikää on 1,5 vuotta näyttää se vaan lisääntyvän ja kyllä tässä on hyvinkin menty lapsentahtisesti.. Olen täysimettänyt puolivuotiaaksi ja edelleenkin muutaman kerran päivässä, aina kun laps haluaa. Ollaan nukuttu alusta asti perhepedissä ja olen sylitellyt ja kanniskellut, vieläkin on Manduca kovassa käytössä.
Mutta eipä vaan ole ollut uhmaiän poistajaksi meillä noista, kovasti on viime viikot olleet tahtojen taistoa, välillä vähempi ja nyt taas enempi.
Mutta huolissani olisin, jos ei uhmaikää tulisi lainkaan, kyllä se vaan niin vahvasti normaaliin kehitykseen kuuluu. Vaikka vanhempien hermoja koetellaankin.
 
"Evita"
Minulla on 1.5 vuotias poika jolla alkoi samanlainen ensi uhma runsas 2 viikkoa sitten. Ensimmainen viikko meni hermoja kiristaen mutta sitten paatin antaa lapseni osallistua paatoksen tekoon - han saa aamulla valita mita pistaa paallensa, mika lelu/pyyhe otetaan mukaan kylpyyn... Mikaan tekemani ruoka ei enaa tuntunut pojalleni maistuvan Han jopa heitti ruuat lattialle kun koitin vakisin antaa joten odotin kunnes han itse sanoi etta on nalka ja vei minut keittioon talloin kysyin hanelta haluaako han puuroa jonka otin kaapista tai makaroni laatikkoa joka olin tehnyt valmiiksi itselleni ja miehelleni. Han osoitti puuroa ja soi natisti lautasensa tyhjaksi. Talla tavoin olen huomannut etta poikani tuntee itsensa tarkeaksi ja itsenaistyminen ja uhma on tullut vahemman stressaavaksi pojalle seka Meille vanhemmille.
 
vierailija
Tiedättekös että uhma-ikä saattaa jättää jopa tulematta jos jaksaa elellä lapsentahtisesti ne ensimmäiset pari vuotta eli piiiitkä imetys, perhepeti ja kantaminen avainsanoja siinä alussa, mikä voi tuntua raskaalta alkuunsa mutta ensimmäiset hedelmät sitten niitetään tuossa parin vuoden iässä.Kyllä sekään ei aina tepsi mutta voi kuitenkin helpottaa paljon uhman särmää..uskokaa pois!
Ainoa vain, että lapsi ei pääse luonnollisesti irtautumaan vanhemmastaan tolla menolla. Uhma on luonnollista eikä vältettävissä oleva paha.
 
vierailija
Tiedättekös että uhma-ikä saattaa jättää jopa tulematta jos jaksaa elellä lapsentahtisesti ne ensimmäiset pari vuotta eli piiiitkä imetys, perhepeti ja kantaminen avainsanoja siinä alussa, mikä voi tuntua raskaalta alkuunsa mutta ensimmäiset hedelmät sitten niitetään tuossa parin vuoden iässä.Kyllä sekään ei aina tepsi mutta voi kuitenkin helpottaa paljon uhman särmää..uskokaa pois!
Nyt on kyllä mennyt ohi uhman tarkoitus kirjoittajalla. Uhma on oman tahdon oppimista. Aivan kuten lapsi opettelee mitä hän saa tehtyä jaloilla ja käsillä hän opettelee mitä omasta tahdosta seuraa, joka uhmana näyttäytyy. Uhma on osa vanhemmista irtaantumisen prosessia. Mikäli uhmaikä ei tule 4-5 vuotiaaseen mennessä, niin ollaan tunnekehityksessä jäljessä. Mainitsemasi keinot, jotka kantavat hedelmää tämän mukaan ovat enemmänkin karhunpalvelus ja uhman skippaaminen tarkoittaa, että lapsi ei ole irtaantunut vanhemmistaan. Uhma on tärkeää vaikkakin perseestä.
 
vierailija
Tiedättekös että uhma-ikä saattaa jättää jopa tulematta jos jaksaa elellä lapsentahtisesti ne ensimmäiset pari vuotta eli piiiitkä imetys, perhepeti ja kantaminen avainsanoja siinä alussa, mikä voi tuntua raskaalta alkuunsa mutta ensimmäiset hedelmät sitten niitetään tuossa parin vuoden iässä.Kyllä sekään ei aina tepsi mutta voi kuitenkin helpottaa paljon uhman särmää..uskokaa pois!
Mites nyt kun on täysi-ikäinen jo?
 
Se on rutiinit ja kymmenentuhatta toistoa.;)

Vanhemmille toivoo pitkää pinnaa ja johdonmukaisuutta. Vanhempien tulisi ehdottomasti pyrkiä huolehtimaan omasta jaksamisesta liikunnan tai muun rentouttavan toiminnan avulla, näin jaksaa paremmin. Oma aika olisi tärkeää, mutta kaikille se ei ole mahdollista, tällöin pyrkisin käyttämäön sukulaisia hyväkseni tai verkostoitumaan ja jakamaan työtä.

Kyllä se siitä. Vaiheita on monia näiden meidän tärkeimpien palleroiden kanssa, kaikki ne kuuluu normaaliin kasvuun.❤

Kun mennään vaiheesta toiseen niin on ihanaa kun tulee välillä se helpompi vaihe. Miten osattaisiin olla onnellisia jos välillä ei olisi vaikeaa…

Tsemppiä kovasti kaikille jotka tämän asian kanssa painivat. Meillä on jo päästy teineiksi asti ja kaipaan aika ajoin suunnattomasti sitä sylittelyä ja halittelua. Sitä, että lapsi turvaa minuun. Nykyään ovat niin itsenäisiä ihmisen alkuja, että äitiä ei niin usein tarvita.:(

Näköjään aika ajoin lapsikuumeilen edelleen.:oops:
 

Yhteistyössä