1,5 v huuta, raivo, lyö! lääkääriin? mitä avuks?

[zxc]

Meidän 1,5v ei oo kärsivälisyyttä ollenkaan. jos hän ei tahdo jotain tai tahdo tosi paljon niin heti alkaa itkupotkuraivarit, huuto kuule alakertaan asti(asume 4. kerroksessa kerrostalossa), hän löy meidät, lyö päätä seinään. pahinta on se että se oi alkaa yhtäkkiä ja aika usein en löydä siihen edes syytä. Mua alkaa jo pelottaa, voiko tämä olla joku sairaus? siis joku hermojuttu, koska hän punastuu, sydän lyö ihan 1000kertaa/min ja häntä ei saa rauhoitumaan millään, kunhan se lopu aikoinaan...

Joku voi sanoa että tämä on ihan normaalia, mutta miten tämän ka pysty elämään? niitä "kohtaksia" tule kerran tunnissa jos ei useammin ja juskus ne ovat todella rajuja.

 

[Miuski harmailee]

Tietysti voitte käytää pienokaisen lääkärissä ja ehkä jotain tutkimuksiakin tehdään, jos itkupotkuraivarit tulevat oikeasti rajuina joka tunti.

1½-vuotias on ensimmäistä kertaa ymmärtänyt, että hänen sanomisillaan ja tekemisillään on väliä ja ensimmäisen kerran hän on älynnyt "ei"n voiman. Hän tarvitsee syliä ja lohdutusta tilanteissa, joissa pettymys tulee. Vaikka hänellä olisikin jotain lääkittävää probleemia, syli ja myötätunto ei haittaa siitäkään huolimatta. Ja lohdutuksella en tarkoita sitä, että pitäisi antaa periksi siinä, mitä hän haluaa tai raivoaa, vaan häntä voi auttaa yli pettymyksestä lohdutuksella ja sylillä. Tsemppiä teille!!

 

[zxc]

Mä oon just yrittänyt silleen etä heti kun ne raivarit tule niin ensin yritän "sopia" asian, sitten yleensä tarjoan syliä, halailua ja sitten jos nämä eiät auta jätän häntä itsekseen ja menen pois. joskus mennään ekan vaiheeseen joskus tokaan mutta juskus hän jää lattialle raivoamaan

 

[Miuski harmailee]

En yrittäisi sopia tuon ikäisen kanssa, koska ei hänellä riitä vielä palikat siihen ja hän huomaa siitä maanittelusta, että ei saa tahtoaan läpi. En myöskään jättäisi lasta tilanteeseen yksin. Ottaisin syliin ja pitäisi siinä tai ainakin pysyisin samassa huoneessa ja juttelisin rauhallisesti.

 

[vvvv]

Ainakin pitää pitää huoli siitä, ettei satuta itseään. Jos lyö päätänsä lattiaan tai seinään, ehdottomasti lapsi syliin ja tiukka ote. Ja selkeästi aikuinen sanoo "ei" tms. Mun kanta on tiukka linja, ei mitään sopimisia.

 

[Meillä]

tuon ikäisen sai (yleensä) unohtamaan kiukunpuuskansa kiinnittämällä hänen huomionsa muualle,ulkona esim. huudahtamalla iloisesti "katso miten söpö koira","katoppas miten kaunis kukka" tms. Ei toki välttämättä toimi,mutta kannattaa kokeilla,muista iloinen ääni. Nyt lähemmäs 4veen kiukut sitkeämmässä,eikä huomion ohjaus muualle enään onnistu.

 

["joo"]

ihan normaalilta, tavalliselta temperamenttisemmalta vaikuttava kaveri =) Eli syliote ja estetään vahingoittamasta itseään. Toivottavasti ulkoilette tarpeeksi, ettei lapsi vain sisällä kiukuttele. Vie ulos ja uimaan ja liikkumaan. Kyllä se siitä!

 

[zxc]

[QUOTE="joo";26603380]ihan normaalilta, tavalliselta temperamenttisemmalta vaikuttava kaveri =) Eli syliote ja estetään vahingoittamasta itseään. Toivottavasti ulkoilette tarpeeksi, ettei lapsi vain sisällä kiukuttele. Vie ulos ja uimaan ja liikkumaan. Kyllä se siitä![/QUOTE]

juu ei, ulkonakin saa samanaisia kohtauksia ja kiva kun mummelit sitt kattele. kyll me touhutaan apaljon kankenlaista))