voi kun on tutunoloista tekstiä! ihanaa lueskella ja huomata, ettei ole ainoa tällainen "epätrendikäs" tyyppi, jolla ei todellakaan ole laajaa ystäväpiiriä. jotenkin yksinäisyyden tunnustaminen on "noloa", mutta noloa on myös olla aina se osapuoli, joka ottaa yhteyttä, kyselee mukaan puistoihin...