Nyt kun alan miettimään, niin mie oon tainnu aina olla näissä ystävyyssuhteissa se kuuntelija (siis sillon kun miullakin vielä ystäviä oli). Miun on tosi paljon helpompi kuunnella toisen murheita, kun alkaa puhumaan omistani.
Joten enhän mie sit mitään kuuntelijaa tarvii, kun en osaa sille...