Toggle sidebar

Lukeminen kannattaa aina? (Tää voisi olla samantien kesäpulinat- ketju. Kaikki mukaan!)

Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kuinka syvälle se voikaan sukeltaa?
Click to expand...
Maailman syvimmälle sukeltava valas on vaasankuonovalas (Ziphius cavirostris), joka voi sukeltaa tutkitusti peräti 2 992 metrin syvyyteen.
Valaiden sukellussyvyydet vaihtelevat kuitenkin erittäin paljon lajin mukaan. Osa valaista etsii ravintoa lähes kolmen kilometrin pimeydestä, kun taas toiset lajit pysyttelevät huomattavasti lähempänä pintaa.
Keinoäly
 
Podcastia kuunnellessa voi tehdä jotain muuta.
areena.yle.fi

Riina Tanskanen ja Mari Käyhkö: Haamusärkyjä ja joutomaiden rikkaruohoja - mistä ovat syrjäseutujen tytöt tehty? | Maarit Tastula - Yksi maailma, kaksi katsetta

Onko ryysyistä helppo kurottaa rikkauksiin? Onko talonmiehen tyttären tie yliopistoon kuin matka outoon maailmaan, jossa kokee olevansa ulkopuolinen ja muita huonompi? Moni lähtee elämään takamatkalta, jota paremmista lähtökohdista ponnistava ei edes huomaa. Silti monet ajattelevat yhä, että...
areena.yle.fi areena.yle.fi
 
Noni ongelma ratkesi itsestään. Kerrankin mainoksesta oli hyötyä kun kuuntelin musaa siinä oli maria veitolan äänellä tykkään kyllä veitolan äänestä. Lukeeko se mitään kirjoja ääneen? No eniveis storytel ja 90päivää kuuntelua ilmatteeks et testiin vois ottaa. Eihän se sama asia ole kuin lukeminen. Mut joo joskus osaan olla houdini kun en vaan löydä korttia mistään. Ootteko te lukeneet koskaan kirjaa sähköisessä muodossa millaista se on? Ja jos olet lukenut niin oletko lukenut millä laitteella itteä kiinnostaisi eniten lukukokemukset puhelimella et millasta se on? Ja tänään vois vetää puntti treenin himas ja venyttelyt. Lenkille jos sää jossain vaiheessa sallii tai sit satees. Eilen tuli ihan hyvä leffa 300 siinä oli ihan hyvä kuvaelma miten parin dynamiikka toimi mun mielestä hyvin kun katsoi siinä alussa ja sai varmuuden kun vilkas vaimoaan ja kertoi raskaista jutuistaankin. Sitkun tulee se varmuus toisesta ni se luo sitä rauhaa ja voimaa eikä sillain putoo epävarmuuten ku on avoimet välit salailu luo sitä huonoo henkeä ja itekin piehtaroinut niissä nyt viimeaikoina hirveesti nega paskaa tullu joskus kiire tuntuu painostavalle ei panikoi mut alkaa tuntua väärälle ja todellisuus on toinen uskoo "valheeseen" joka ei edes yritä. Mut uutisloma oli pitemmän aikaa hyvin harvoin edes luin urheilua tai viihdettä. Mut joo yks live elämän juttu on vähän sekavuutta aiheuttava ja sen tuomia haasteita on joutunut setvimään. Huomasin itsessänikin puutteellista käytöstä ja huonoja tapoja saako niitä karsittua pois vai jääkö rooli päälle ja ei toimi mikä oikein se kasvattais sitä rohkeutta lisää tai ainakin ehkä voimistaisi energia kenttää. Mut pitää luottaa välil intuitioonkin vaik vähän kirpasis. Vatvonut asiaa kun puhumalla siitä pääsis eikä mielessä vaan ratkoa. Tai hyvähän se on käydä ne mielessä läpi mut jos nyt muuta ei sit pyöri ni ei se oo hyvä. Muuttuu pakkomieleiseksi ja mieli sairastuu. Välillä itellä näköjään on pakkomielteisyyttä mut se jotenkin estää sit eteenpäinmenemistä. Ootteko te milloin viimeksi kokeneet luopumisen tuskaa?
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
on jatkuvasti kun amputaatioitakin tehdään!
Click to expand...

Alkuperäinen kirjoittaja 9MM.:
Noni ongelma ratkesi itsestään. Kerrankin mainoksesta oli hyötyä kun kuuntelin musaa siinä oli maria veitolan äänellä tykkään kyllä veitolan äänestä. Lukeeko se mitään kirjoja ääneen? No eniveis storytel ja 90päivää kuuntelua ilmatteeks et testiin vois ottaa. Eihän se sama asia ole kuin lukeminen. Mut joo joskus osaan olla houdini kun en vaan löydä korttia mistään. Ootteko te lukeneet koskaan kirjaa sähköisessä muodossa millaista se on? Ja jos olet lukenut niin oletko lukenut millä laitteella itteä kiinnostaisi eniten lukukokemukset puhelimella et millasta se on? Ja tänään vois vetää puntti treenin himas ja venyttelyt. Lenkille jos sää jossain vaiheessa sallii tai sit satees. Eilen tuli ihan hyvä leffa 300 siinä oli ihan hyvä kuvaelma miten parin dynamiikka toimi mun mielestä hyvin kun katsoi siinä alussa ja sai varmuuden kun vilkas vaimoaan ja kertoi raskaista jutuistaankin. Sitkun tulee se varmuus toisesta ni se luo sitä rauhaa ja voimaa eikä sillain putoo epävarmuuten ku on avoimet välit salailu luo sitä huonoo henkeä ja itekin piehtaroinut niissä nyt viimeaikoina hirveesti nega paskaa tullu joskus kiire tuntuu painostavalle ei panikoi mut alkaa tuntua väärälle ja todellisuus on toinen uskoo "valheeseen" joka ei edes yritä. Mut uutisloma oli pitemmän aikaa hyvin harvoin edes luin urheilua tai viihdettä. Mut joo yks live elämän juttu on vähän sekavuutta aiheuttava ja sen tuomia haasteita on joutunut setvimään. Huomasin itsessänikin puutteellista käytöstä ja huonoja tapoja saako niitä karsittua pois vai jääkö rooli päälle ja ei toimi mikä oikein se kasvattais sitä rohkeutta lisää tai ainakin ehkä voimistaisi energia kenttää. Mut pitää luottaa välil intuitioonkin vaik vähän kirpasis. Vatvonut asiaa kun puhumalla siitä pääsis eikä mielessä vaan ratkoa. Tai hyvähän se on käydä ne mielessä läpi mut jos nyt muuta ei sit pyöri ni ei se oo hyvä. Muuttuu pakkomieleiseksi ja mieli sairastuu. Välillä itellä näköjään on pakkomielteisyyttä mut se jotenkin estää sit eteenpäinmenemistä. Ootteko te milloin viimeksi kokeneet luopumisen tuskaa?
Click to expand...

Luopumisen tuska? No melkis joka päivä. Ku pitää olla duunissa. Ei voi olla lasten kanssa. Ei voi olla kotona. Ei voi juoda punkkupulloa...

Joskus kun sulla on hankala hetki (siis ei mikään elämän tärkein päätös!) niin. Mieti, mitä joku sun ihailema tai sun mielestä elämässä pärjännyt ihminen tekisi ja toimi niin. Silleen ehkä pääsee eteenpäin kohti unelmiaan eikä juutu omaan "enhän MÄ kuitenkaan pärjäisi" ajatteluun.


Ja mä luen nykyään kaikki kirjat luurista. Parikymmentä kirjaa matkalaukussa ei ois hyvä juttu talven reissuilla. Ja jos oon pihalla ja aurinko häiköisee ni saatan jopa vaihtaa äänikirjaan. Nerokas keksintö! Vielä nerokkaampi se toki ois jos voisi tarkemmin osoittaa maksamansa rahan kirjailijoille joiden kirjoja lukee
 
Alkuperäinen kirjoittaja -roosaruusa-:
Luopumisen tuska? No melkis joka päivä. Ku pitää olla duunissa. Ei voi olla lasten kanssa. Ei voi olla kotona. Ei voi juoda punkkupulloa...

Joskus kun sulla on hankala hetki (siis ei mikään elämän tärkein päätös!) niin. Mieti, mitä joku sun ihailema tai sun mielestä elämässä pärjännyt ihminen tekisi ja toimi niin. Silleen ehkä pääsee eteenpäin kohti unelmiaan eikä juutu omaan "enhän MÄ kuitenkaan pärjäisi" ajatteluun.


Ja mä luen nykyään kaikki kirjat luurista. Parikymmentä kirjaa matkalaukussa ei ois hyvä juttu talven reissuilla. Ja jos oon pihalla ja aurinko häiköisee ni saatan jopa vaihtaa äänikirjaan. Nerokas keksintö! Vielä nerokkaampi se toki ois jos voisi tarkemmin osoittaa maksamansa rahan kirjailijoille joiden kirjoja lukee
Click to expand...
Nojoo mua vedätetään kybä nolla mä en vaan ymmärrä miks näin pitää tehdä jos ei oikeasti pidä nih miks jotain murusii ja kaikki muuttui epäselväksi ja ahdistavaksi. Sitkun sanoin hyvästi ni ilo ja onni tuli takas mun sydämmeen ja olin hetken onnellinen kun sit näin viikon jälkeen nih taas kuulin sanat mulla on ollut kauhea ikävä ja tunki sormusta mun käteen ja vitsillä kosi mä en sanonut mitään siihen enkä suostunut. Mut niin se sit jäi mut taas roikkuun kun yks hyvä hetki tuli koettua ja sit hiljaisuus ja raivo kun en reagoinnut ihan hiton lapsen touhuu tää meininki ku yrittää selittää asioita ni vastassa on hiljaisuus tai suuttuminen ja vaaditaan et pitäisi olla hiljaa. Hirvee kontrollin tarve ja se kuristaa itteä ja oma itsetunto katoaa kun meen sit liikaa siihen miellyttämiseen kun siihen tottunut hankalien ihmisten kanssa ku monet just raivostuu ja alkaa huuto nih eihän sellasta lapsekasta käytöstä jatka ni sit jätän vaan sanomatta ja oma sydän kuolee negaan kun sitä ei voi avata. Sehän siinä onkin metkaa kaikki red flagit nokan ees mut sydän kokee "luopumisen" tuskaa mut oli kyl tarpeellinen oppitunti missä ite ois voinnut tehdä toisin. Mut ei toi mielelle tee hyvää eikä sydämmelle. Mut kuten sanoin ite tykkään kyl rauhallisista naisista jotka tuo "turvaa" ja rauhaa sydämmeen et voi vapaasti ilmaista itteänsä eikä niin et joutuu munan kuorilla kävelees. Nojoo commuikaatio on tärkeää jos se on huono ni se vaan heikentää kaikkea. Selittäis kaiken ni tietää missä mennään. Mut informaatio on murusia. Antaako se jotain vallantunetta että toinen ei tiedä ja on arvausten varassa ja sit kuvitellaan et on marionetti toisen pöllössä pelissä millä ei oikeestaan saavuta mitään muutakuin tyhjyyttä.

Ja sitä paitsi mun unelma on yhtä kysymystä vaille valmis ja se tulee sit tänne jos löydän munat ja uskallan kysyä. Mä en oo hirveesti koskaan omalle kohalle haaveillut mitään et haluisin tuon tai tän tai sitä kohti. Omalle kohalle kun suunnittelee niin kaikki muut suunnitelmat mitä miettii tuntuu hetken ihan jees mut sit täällä se yks unelma putkahti kun tapasin kuningattaren ja kaikki aukeni. Mä harvoin tunnen mitään luopumisen tuskaa noh ihmisistä joistain hyvin harvoista ja eläimistä mä oon vähän aina se etä isä kaikessa lähellä mut kaukana. Kiinnittyminen toiseen on hankalaa kun se meni miten meni lapsena kun itkin paljon jos niihin ei vastattu ehkä se teki musta sit vähän sellasen et mikään ei hetkauta muka mitään. Noh tyttöni vuoksi olen paljon itkenyt. Mut siis vai vaikutti muhun heat leffa nuorena siinä oli että kaikki pitäisi pystyä jättämään 30sekunnissa. Pystyisitkö sä jättämään kaiken tuossa ajassa kylmästi. Tai jos siis valintana olis rakkaus vai kuolema. Entäs jos kysymyksessä on sekä rakkaus että kuolema jos väärä kysymys väärälle. Mut esittäisitkö sen kysymyksen silti jos toisella saisit elää rakkauden täyteisen loppuelämän tässä fyysisessä muodossa ja väärällä sä vaan häipyisit pois. Mä tunnen kyllä iloa yhen nimen mainitsemisesta ja rauhallista rakkautta eikä se ole pakkomielle mut hetkeksi taas ajauduin sivuraiteelle ja tuho oli lähellä
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa