vierailija
Ihana.
.
.
Mietiskelin tänään muutamaa vuottani Savossa. Reflektoin, hahmottelin, kokosin.
Muistoarkistojen skannaus,
sellainen pienimuotoinen.
Tulin tänne paikkakunnalle aikanaan alle
10 Covid19 casea-
statuksen johdosta. Pakoon
etelän silmitöntä, dystooppista koronahysteriaa. Täällä ei ollut tietoakaan tuosta etelän maniasta; täysin vastakkaiset, lunkit tunnelmat ja asenteet.
En tullut tänne poikaystävää,
siippaa enkä elämänkumppania hakemaan. 'Pakkopiikkipakolaisuus' aka
koronaevakkolaisuus ovat
kokolailla validit termit
kuvaamaan tilapäistä savolaisuuttani.
Olin ennen tuloani kokenut
eron pitkästä suhteesta. Otan sydämenasiat vakavasti; ei
ole leikkiä tai kevyttä
viihdettä minulle rakkaus.
Olenkin pitkään mentaalisesti/emotionaalisesti
täällä ollessani yhä vielä
läpikäynyt ja työstänyt
tuota hienoa,
pitkää taivaltani tämän
erityisen ihmisen ja suurenmoisen
miehen kanssa.
Prosessoinut eroamme,
kuten sanoa tavataan.
Tuskinpa mies hoodeilla,
mutta Hänelle, joka vuosia rinnallani lojaalina kulki - nostalgianmakuiset terveiset. Meillä oli niin hauskaa,
huumori ja nauru hersyivät
kotonamme ~ päivittäin.
Huumorintajunsa oli 5/5..
En kauniimpia silmiä ole
miehellä nähnyt -
hän oli kauniinkomea, jos
maskuliinisesta miehestä
näin voin todeta.
H ä n .
Elokuun Aurinkoleijonani.
.
.
.