Ei mennä enää kanarialle. Ainakaan pääsaarille. Koskaan!
Mut ku erehdyttiin katsomaan se Huilajan Ainon reissukuvaus ni voisi jotain vastaavaa ajatella.. Mut katsotaan. Ehkä voisi olla suomessakin jonkun talven. Tai heittää vain keväällä jokusen viikon autoreissu etelämmäs.
Mä oon kuin kakki Junttilan tuvan seinässä täällä Suomessa talvet, ja kesäisin tuntuu haikealta lähteä kun haluan saunoa ja uida niin että ei tarvi pelätä haita tai muita vaarallisia/inhottavia öttiäisiä.
Kerran tosin uin kyyn kanssa yhtä matkaa, mutta ei veneessä istuva tohtinut säikytellä kertomalla siitä, kehotti vain tulla käymään veneellä.
Suomi on vaan niin äärettömän kaunis, turvallinen ja rauhallinen.
Täällä on paljon nähtävää.
Autoon on helppo hypätä ja vain ajaa uusiin paikkoihin. Viime kesänäkin poika löysi Hangosta superhienon, meille uuden luontopolun. Juuri katselin reissusta kuvia tänään.
Olen usein vienyt lapsia pienempänä telttaretkille sinne tänne. Ollaan löydettu ihan omia hienoja paikkoja missä ei ihmisiä kulje. Kuvia löytyy mm aamusta jossa juuri teltasta ryömineet kolme lasta pesevät söpösesti hampaita mättäällä istuen, keskellä metsää/ei mitään.
Kysypä tänä päivänä että lähtevätkö!
Toivotaan, että heille on kuitenkin jäänyt joku elämyksen siemen, jonka haluavat jonain päivänä istuttaa myös omilleen (jos heitä siunaantuu).
Onneksi mökkeily sentään käy lapsille, lukuunottamatta joskus vastaan haraavaa nuorinta citybirdiä.
Mmmhhh…entäpä auringon paahde pilvettömältä taivaalta, se hyvin painunut sileä maaseudun soratie paljaiden varpaiden alla, heinänkorsi suussa, kevyt valkoinen mekko yllä eikä luonnollisesti mitään alusvaatteita, mukava viilentävä lätäkkö ja nakukellunnat. Ristin sielua ei mailla eikä halmeilla!
Se on kesää parhaimmillaan!
Tutussa ja turvallisessa omassa maassa tämä soppii, koitappa samaa ulkomailla turistirysässä!
Voi lapsparat kun ovat saaneet tällaisen äidin.
Heitä ei tosiaan viedä ympäri mualimaa - toisin kuin minua lapsena ja nuorena: useammakin kerran/v.🫣 Tosin, toista nuo ulkomaan kohteet olivat siihen aikaan kun olin lapsi. Hinnat olivat matalia ja isälläni oli tapana valita välillä melko autenttisia kohteita. Viimeisen reissun oli varannut meille Domeihin, mutta isäni kerkesi valitettavasti kupsahtaa ennen sitä. Jos totta puhutaan niin en minä sinne Domeihin halua vieläkään.
Juu, näin minulla vaan menee aiheen ohi. Kestäkää jos pystytte - jos ette niin voi harmi.