No joo, kyllä nyt luulis, että korkeakouluopiskelija pärjäis jossain duunissa!
Meillä on mielestäni aika iso puute perus- ja toisen asteen opinnoissa. Ihmiset eivät löydä omia vahvuuksiaan, eikä näin ollen myöskään se oma ala vahvistu.
Jo ihan peruskouluissa työelämään tutustumista tulisi olla PALJON!
Sitä kun käy muutaman päivän siellä ja toisen täällä niin se antaisi oppilaalle niin paljon!
Moni nuori käy vasta yläasteella työharjoittelussa min. viikon ja that’s it. Taksvärkkipäivääkin vietetään usein kotona.
Monella ei työkokemusta juuri ole, vaikka ihmiset täytyisi saada töihin!
Rakas 17-vuotias poikani hakee opiskelujen oheen nyt työtä, kaksi paikkaa on vasta kysellyt, ei tärpännyt. Hän aloittaa kotipitäjän paikoista jotta voisi käydä fillarilla töissä - fiksu poika!
Hänellä on muutaman viikon mittaisia työharjoitteluita takana, pärjää varmasti.
Ja, luottaa siihen että paikka löytyy vaikka ei ekoilla tärpännyt.
Nuorin tyttäreni on hiukan kermaperse, alisuorittaa tällä hetkellä koulussa (läpäisee toki kuitenkin kurssit), eikä työpaikkaa ole, eikä näillä näkymin heti tule.
Kesätöihin sitten. Vaikka ne ongelmalliseksi ovatkin muodostuneet kun ei välttis saa vapareita pelien ja cupien ajaksi. Urheilulaji menee työn edelle vaikka varmuutta ei ole tuleeko siitä joskus ammatti vai ei.
Ennen kuin kaikilta, niiltäkin jotka eivät töihin kykene, viedään edut, tulisi nyt panostaa nuoriin ja näyttää heille mitä se työssä olo on, jotta siitä tulee tuttua ja rutiininomaisesti se työpaikka haetaan kun on jouten! Ei se sen vaikeampaa ole!
Toki tulisi myös selvittää mikä on se realistinen avoimien työtuntien määrä Suomessa ja myös kaikkien työtuntien määrä!
Ilman tätä tietoa on hiukan huono tehdä mitään päätöksiä.
Nyt on ollut isoja irtisanomisaaltoja ja puoli miljoonaa työntekijää tekee työtä jo firmoille ilmaiseksi rahaa (tästä kirjoitettiin jo vuosia sitten)!
Automaatio vie nyt jo työpaikkoja, tulevaisuudennäkymä näytti kauhealta. Useiden arvioiden mukaan meiltä poistuu markkinoilta suuri osa työpaikoista.