Aikamoinen puutarha

Jatkan vauvan paatissa höpöttelyä ja ignooraan yksinkertaisesti ton aikamoisen ponitarhan. Se siellä parhaiten yleensä tehoaa.

Joo se huomioimattomuus olis nyt kaiken a ja o.

 

Musta tuntuu et loppuu, kun eivät yksinkertaisesti saa mitään reaktiota. Itse aion siellä kirjoitella kuten ennenkin.

Ja pakkohan niiden on muutenkin kyllästyä jossain vaiheessa. Samat ihmiset noita selvästi kirjoittelee maalittamistarkoituksessa niin ei kukaan nyt noin lapsellisia juttuja jaksa ikuisuuksia kirjoitella.

 

Ens kerralla B saa miettiä kyllä kahdesti, ennen kun menee ratsastamaan.

 

Ens kerralla B saa miettiä kyllä kahdesti, ennen kun menee ratsastamaan.

Näinpä Se kortinpeluu olis jatkossa turvallisempi

 

Ja pakkohan niiden on muutenkin kyllästyä jossain vaiheessa. Samat ihmiset noita selvästi kirjoittelee maalittamistarkoituksessa niin ei kukaan nyt noin lapsellisia juttuja jaksa ikuisuuksia kirjoitella.

Toivottavasti kyllästyvät. Ihan uskomatonta, että joku jaksaa suoltaa tuollaisia sairaita ponijuttuja tuntikausien ajan. Hankkisi jonkun paremman harrastuksen. Mutta kai se paras taktiikka on sitten vain ignoorata.

 

Ens kerralla B saa miettiä kyllä kahdesti, ennen kun menee ratsastamaan.

Näköjään. Eipä tullu mieleen kuinka sekopäistä menoa jotku heppastoorit voi aiheuttaa. Tänää vois tulla stooreja vaik bänditreeneistä, oletan et niillä semmoset on ennen huomista keikkaa.

 

Kuulostaa tärkeältä yhteydeltä, ja samalla olosuhteiden osalta monimutkaiselta vaiheessa olevalta, ja myös tosi arvokkaalta ja merkitykselliseltä ihmiseltä ja yhteydeltä teidän välillä<3 ja että yhteys on kantanut ja jatkunut olosuhteista ja käytännön mutkista riippumatta.

Jäin miettiin sun tekstistä, tarkoititko itseä, toista (vai molempia) suuntautumisella? Ja ei yhtään mitään paineita, jos et halua jakaa!! Ihmissuhteet, ihmiset ja välittäminen, tai miten tai millä nimellä sen kokee, on kyllä moniulotteisia, intensiivisiä, kauniita ja myös syvälle meneviä, tämä tuli mieleen sun tekstiä lukies

Sivuhuomio: ai vitsi miten ihana kun lainaukset toimii kunnolla!

Ja pyytäisin anteeksi niiltä palstalaisilta joita ei nämä henk koht jorinat kiinnosta. Saa hypätä yli. Ja tulee olemaan pitkä romaani.
Menköön nyt tämän kerran koska ainakin mun kuvitelmissa liippaa aika läheltä tätä ketjun aihepiiriä. Sekä suoraan sanottuna en ole pystynyt tästä juttelemaan oikein kenellekään, koska oma muu lähipiiri on aika pieni, osalle en halua avata tarkemmin tätä asiaa ja se jonka kanssa olen aiheesta jutellut on hyvin nihkeä tätä mun tyyppiä kohtaan. Luulen että johtuu jonkintasoisesta mustasukkaisuudesta koska tää nihkeä ihminen on ollut mulle lapsuudesta saakka läheinen, ja "uusi" tuttavuus tuli pyörremyrskyn tavoin mun elämään aikuisiällä ja siinä kohtaa meni mun elämä lähes kokonaan uusiksi. Eli mullekin olisi ehkä hyväksi pukea näitä fiiliksiä sanoiksi.

Suuntautuminen lähinnä ongelma toisen osapuolen taholta. Mutta siihen liittyy niin kipeitä ja henkilökohtaisia juttuja, että en ehkä tässä avaa ihan kaikkea. Lapsuudesta asti kuitenkin juontaa juurensa, on vaikeaa suhdetta molempiin vanhempiin ja sitten jotain vakavampaakin. Myös mun puolelta on enemmänkin sukupuoli-identiteettiin liittyviä kriiseilyjä jo kauan ennen tän henkilön tapaamista, joka tavallaan sekä pahensi että lopulta myös helpotti mun tilannetta (koska jotenkin olen oppinut hyväksymään itseni juuri tällaisena) Meidän välillä on aivan helvetinmoinen jännite, kemia, miksi tätä nyt kutsuisi, ja todella härski läppä on lentänyt puolelta toiselle aivan alusta asti. Molemmat omataan näennäisen kova ulkokuori ja roustaus on myös meidän love language. Sitten on kuitenkin ollut ihan avoimiakin keskusteluja, että mitä jos. Ja jopa jaettua surua siitä, että miksi ei olla synnytty toisillemme oikean sukupuolisiksi. Eli ei ole jäänyt epäselväksi, että kumpikin haluaisi enemmän. Mun puolelta on jarrut päällä oikeastaan sen takia, että juttu on mulle liian tärkeä. Koska jos joku menisi vikaan, se tuntuisi jotenkin niin lopulliselta. Ja sitten se välimatka. Jos viettäisimme enemmän aikaa yhdessä ihan nenätysten, niin olen melkein varma että emme olisi tässä limbossa enää.

Ehkä tässä samalla ilmeni se syy, miksi olen tähän shippiin eksynyt. Peilaan omia tuntemuksiani näihin kahteen ja toivon, että heidän ihmissuhteensa olisi omaani helpompi ja selkeämpi.

Nyt lähden itkemään tätä oloani jonnekin.

 

Ostin just lipun Mössön pikkujouluihin ihan vaan K:n takia, ei ne muut kiinnosta yhtään Onneks K esiintyy ekana ni voin lähtee pois heti sen jälkeen Iski pakottava tarve nähä K vielä tän vuoden puolella livenä, makso mitä makso. K ja Joksut sekottanu pään ihan totaalisesti

 

Mark julkaissut Ig-storyssa yhteiskuvan Thaimaan lomalaisista <3

 

Siellä joku huutelee Vauvalla, että ylläpitoa on pyydetty tutustumaan ketjun sisältöön ja se lähtee varmaan poistoon. Tuota voi nyt kuka tahansa huudella, mutta ehkä pitää varautua taas paatin uppoamiseen ja juttujen katoamiseen. On se prkl kun ensimmäinen ketju kesti kuukausia, toinen 10 päivää ja nyt tämä ehkä viikon.

 

Toivottavasti kyllästyvät. Ihan uskomatonta, että joku jaksaa suoltaa tuollaisia sairaita ponijuttuja tuntikausien ajan. Hankkisi jonkun paremman harrastuksen. Mutta kai se paras taktiikka on sitten vain ignoorata.

Vaikuttaa koululaisten kirjoituksilta joten todellakin toivon että viimeistään ensi viikon alussa on ohi.

 

Sivuhuomio: ai vitsi miten ihana kun lainaukset toimii kunnolla!

Ja pyytäisin anteeksi niiltä palstalaisilta joita ei nämä henk koht jorinat kiinnosta. Saa hypätä yli. Ja tulee olemaan pitkä romaani.
Menköön nyt tämän kerran koska ainakin mun kuvitelmissa liippaa aika läheltä tätä ketjun aihepiiriä. Sekä suoraan sanottuna en ole pystynyt tästä juttelemaan oikein kenellekään, koska oma muu lähipiiri on aika pieni, osalle en halua avata tarkemmin tätä asiaa ja se jonka kanssa olen aiheesta jutellut on hyvin nihkeä tätä mun tyyppiä kohtaan. Luulen että johtuu jonkintasoisesta mustasukkaisuudesta koska tää nihkeä ihminen on ollut mulle lapsuudesta saakka läheinen, ja "uusi" tuttavuus tuli pyörremyrskyn tavoin mun elämään aikuisiällä ja siinä kohtaa meni mun elämä lähes kokonaan uusiksi. Eli mullekin olisi ehkä hyväksi pukea näitä fiiliksiä sanoiksi.

Suuntautuminen lähinnä ongelma toisen osapuolen taholta. Mutta siihen liittyy niin kipeitä ja henkilökohtaisia juttuja, että en ehkä tässä avaa ihan kaikkea. Lapsuudesta asti kuitenkin juontaa juurensa, on vaikeaa suhdetta molempiin vanhempiin ja sitten jotain vakavampaakin. Myös mun puolelta on enemmänkin sukupuoli-identiteettiin liittyviä kriiseilyjä jo kauan ennen tän henkilön tapaamista, joka tavallaan sekä pahensi että lopulta myös helpotti mun tilannetta (koska jotenkin olen oppinut hyväksymään itseni juuri tällaisena) Meidän välillä on aivan helvetinmoinen jännite, kemia, miksi tätä nyt kutsuisi, ja todella härski läppä on lentänyt puolelta toiselle aivan alusta asti. Molemmat omataan näennäisen kova ulkokuori ja roustaus on myös meidän love language. Sitten on kuitenkin ollut ihan avoimiakin keskusteluja, että mitä jos. Ja jopa jaettua surua siitä, että miksi ei olla synnytty toisillemme oikean sukupuolisiksi. Eli ei ole jäänyt epäselväksi, että kumpikin haluaisi enemmän. Mun puolelta on jarrut päällä oikeastaan sen takia, että juttu on mulle liian tärkeä. Koska jos joku menisi vikaan, se tuntuisi jotenkin niin lopulliselta. Ja sitten se välimatka. Jos viettäisimme enemmän aikaa yhdessä ihan nenätysten, niin olen melkein varma että emme olisi tässä limbossa enää.

Ehkä tässä samalla ilmeni se syy, miksi olen tähän shippiin eksynyt. Peilaan omia tuntemuksiani näihin kahteen ja toivon, että heidän ihmissuhteensa olisi omaani helpompi ja selkeämpi.

Nyt lähden itkemään tätä oloani jonnekin.

Haleja sinne

 

En tiedä mihin näillä poni jutuilla pyritään, koska ne mun on vielä todella helppo ohittaa. Päähenkilöiden haukkuminen esim. provosois paljon enemmän, mut ei kait siinä. Poni se nyt on.

 

Sivuhuomio: ai vitsi miten ihana kun lainaukset toimii kunnolla!

Ja pyytäisin anteeksi niiltä palstalaisilta joita ei nämä henk koht jorinat kiinnosta. Saa hypätä yli. Ja tulee olemaan pitkä romaani.
Menköön nyt tämän kerran koska ainakin mun kuvitelmissa liippaa aika läheltä tätä ketjun aihepiiriä. Sekä suoraan sanottuna en ole pystynyt tästä juttelemaan oikein kenellekään, koska oma muu lähipiiri on aika pieni, osalle en halua avata tarkemmin tätä asiaa ja se jonka kanssa olen aiheesta jutellut on hyvin nihkeä tätä mun tyyppiä kohtaan. Luulen että johtuu jonkintasoisesta mustasukkaisuudesta koska tää nihkeä ihminen on ollut mulle lapsuudesta saakka läheinen, ja "uusi" tuttavuus tuli pyörremyrskyn tavoin mun elämään aikuisiällä ja siinä kohtaa meni mun elämä lähes kokonaan uusiksi. Eli mullekin olisi ehkä hyväksi pukea näitä fiiliksiä sanoiksi.

Suuntautuminen lähinnä ongelma toisen osapuolen taholta. Mutta siihen liittyy niin kipeitä ja henkilökohtaisia juttuja, että en ehkä tässä avaa ihan kaikkea. Lapsuudesta asti kuitenkin juontaa juurensa, on vaikeaa suhdetta molempiin vanhempiin ja sitten jotain vakavampaakin. Myös mun puolelta on enemmänkin sukupuoli-identiteettiin liittyviä kriiseilyjä jo kauan ennen tän henkilön tapaamista, joka tavallaan sekä pahensi että lopulta myös helpotti mun tilannetta (koska jotenkin olen oppinut hyväksymään itseni juuri tällaisena) Meidän välillä on aivan helvetinmoinen jännite, kemia, miksi tätä nyt kutsuisi, ja todella härski läppä on lentänyt puolelta toiselle aivan alusta asti. Molemmat omataan näennäisen kova ulkokuori ja roustaus on myös meidän love language. Sitten on kuitenkin ollut ihan avoimiakin keskusteluja, että mitä jos. Ja jopa jaettua surua siitä, että miksi ei olla synnytty toisillemme oikean sukupuolisiksi. Eli ei ole jäänyt epäselväksi, että kumpikin haluaisi enemmän. Mun puolelta on jarrut päällä oikeastaan sen takia, että juttu on mulle liian tärkeä. Koska jos joku menisi vikaan, se tuntuisi jotenkin niin lopulliselta. Ja sitten se välimatka. Jos viettäisimme enemmän aikaa yhdessä ihan nenätysten, niin olen melkein varma että emme olisi tässä limbossa enää.

Ehkä tässä samalla ilmeni se syy, miksi olen tähän shippiin eksynyt. Peilaan omia tuntemuksiani näihin kahteen ja toivon, että heidän ihmissuhteensa olisi omaani helpompi ja selkeämpi.

Nyt lähden itkemään tätä oloani jonnekin.

Tsemppiä! Sori, kuulostaa tosi mitäänsanomattomalta sanoa noin, mutta luin avautumisei ajatuksella. Itsellä kaksi elämän miestä, sielunkumppania, (tosin en tiedä, voiko heitä kutsua miehiksi, ovat hyvin kaukana cisheteroista) jotka ovat molemmat tuhansien kilometrien päässä. Heidän kanssaan ongelmaksi on muodostunut ennen kaikkea heidän vaikeat traumansa, jotka tällä hetkellä estävät kaiken yhteydenpidon. Plus toisen perheen merkittävä julkisuus myös.

- Joymuffin

 

Käärijä covid on kuulemma suosituin merch-hankintä eurotourilta. Tosi paljon porukkaa X:ssä ja discordissa raportoi saaneensa tartunnan keikoilta. On kyllä suoranainen ihme, jos meidän Kärpsyli säästyy, kun on joutunut niin paljon halailemaan.

 

Käärijä covid on kuulemma suosituin merch-hankintä eurotourilta. Tosi paljon porukkaa X:ssä ja discordissa raportoi saaneensa tartunnan keikoilta. On kyllä suoranainen ihme, jos meidän Kärpsyli säästyy, kun on joutunut niin paljon halailemaan.

Ja Jesse on ainakin kipeä, tän oli joku paikalla ollut fani kuullut crewlta.

 

Käärijä covid on kuulemma suosituin merch-hankintä eurotourilta. Tosi paljon porukkaa X:ssä ja discordissa raportoi saaneensa tartunnan keikoilta. On kyllä suoranainen ihme, jos meidän Kärpsyli säästyy, kun on joutunut niin paljon halailemaan.

Voi ei toivotaan tosiaan Kärpän pysyvän terveenä. Eikös sillä muuten ollut jonkun keikan aikaan jo ääni vähän maassa? Toivottavasti selvisi sillä

 

Ei oikeasti, hajoaa pää tuolla Vauvalla kun ei enää edes tiedä, kuka on trolli ja kuka ei. Nyt piti käydä vääntöä siitä, onko B oikeasti kuvassa jalkapallojoukkueesta, johon hänet oli tägätty. En kestä.

 

Kiitos tsempeistä Joy ja nimetön halien + sydämen laittaja. Ajoittain tää on raskasta, mutta sekuntiakaan tän ihmisen kanssa vietetystä ajasta en vaihtaisi pois. Mistään hinnasta. Tää on ollut mun pelastusrengas.

 

Mark julkaissut Ig-storyssa yhteiskuvan Thaimaan lomalaisista <3

Kaverin puolesta olisin tiedustellut että kuka tuo oikeanpuoleinen lippispää on????

 

Kaverin puolesta olisin tiedustellut että kuka tuo oikeanpuoleinen lippispää on????

Mark

 

Bojan oli sillä junateissulla 22.10. ilmeisesti jalkapalloilemassa! Kyykyssä alarivissä, hiukset vedettynä taakse, melkein tunnistamaton.
Tää kuva oli B:n tägätyissä

Štefan Kokalj on Instagram: "Z R.E.S. na turnirju v Jevnici 22.10.2023 📸🎸⚽"

146 likes, 0 comments - stefankokalj on October 25, 2023: "Z R.E.S. na turnirju v Jevnici 22.10.2023 📸🎸⚽".

www.instagram.com

 

Bojan oli sillä junateissulla 22.10. ilmeisesti jalkapalloilemassa! Kyykyssä alarivissä, hiukset vedettynä taakse, melkein tunnistamaton.
Tää kuva oli B:n tägätyissä

Štefan Kokalj on Instagram: "Z R.E.S. na turnirju v Jevnici 22.10.2023 📸🎸⚽"

146 likes, 0 comments - stefankokalj on October 25, 2023: "Z R.E.S. na turnirju v Jevnici 22.10.2023 📸🎸⚽".

www.instagram.com

Ei se kyllä tunnistamaton ole, mut hyvältä näyttää.

 

Tarkennus, K sanoikin, että "ei haise mulle. mä tykkään aina haistaa, että onko se mun juttu." Liittyen siihen, kun vitsaili, oisko se hänen kadonnut takki.

Vaatteiden tuoksuttelua anyways.

Mullakin on tapana "tuoksutella" vaatteita. Haistamalla tietää onko oma vai esim. siskon ja samoin voi melko varmasti arvata vaikkapa unohtuneiden hanskojen omistajan.

 

Ja taas joku postaa tämän ketjun nimeä vauvalla, käykääpä ilmiantamassa.

 

Käärijä covid on kuulemma suosituin merch-hankintä eurotourilta. Tosi paljon porukkaa X:ssä ja discordissa raportoi saaneensa tartunnan keikoilta. On kyllä suoranainen ihme, jos meidän Kärpsyli säästyy, kun on joutunut niin paljon halailemaan.

No hei, tätä merchiä itsekin toin sieltä Pakkahuoneelta