Minä katsoin Belgrad Beer Festin keikan englanninkielisellä tekstityksellä tänään, ja voi Olipa ihanaa seurata tekstiä samaan aikaan kun laulua. B tietysti ihana, ja Janin yksityishenkilöä filmattiin liikaa, ja se nauratti.
En ole oikein saanut perheeni myötätuntoa viime viikkoina. Mieheni voisi kai asialle jotain tehdä, toivottavasti tekee. Mutta helpompaa on hänen tietysti ajatella, että tuo toinen on aivan sekaisin, sen sijaan että miettisi, voisiko olla minulle muukin kuin palveltava jossain kohtaa elämää vielä. Poikani katselevat vain ihmeissään, että äidin näytöllä on toistuvasti vain JO. Joskus ja hyvin harvoin enää Käärijä. 16-vuotiaani kävi kesken tuon BBF-keikan kysymässä, että onko totta että olet katsellut tuota jo 45 min. Iloisesti vastasin, että on!
Siis mitä nämä kuvittelevat? Äiti vain ostaa vaatteet, ostaa ruuat ja tekee ne, hoitaa siivouksen ja/tai maksaa siivoojan, nukkuu ja lukee kirjoja? Käy kerran kuussa tai kahdessa tapaamassa ystävätärtään. Ehkä heidän on vain hyvä nähdä äidin sekoilevan tässä asetelmassa. Ei ole välttämättä ollut hyvä parisuhteen malli tämä meidän antama. Pojat ei muista mitään muuta kuin rauhallista perhe-elämää, jos joskus riitaa oli, niin se olin minä joka valitin. Mutta eivät myöskään ole oppineet, että vaimoa halataan ja näkyvästi rakastetaan, hääpäiviä tai vuosipäiviä muistetaan, äitienpäivänäkin minulle on usein kerrottu, etten ole mieheni äiti..., pojat olisivat voineet saada paremman esimerkin isältään opiksi tulevaisuuden naissuhteisiin.
Tässä oli aiemmin jotain astrologiaa, ja erityinen vaihe menossa, minun merkilleni se sanoi suoraan, että voi olla, että päätät siirtyä eri tielle kaverisi kanssa, sellaiselle, joka sinulle paremmin sopii. Olisihan se surkuhupaisaa, että eroan 'koska euroviisut'.
Sori oma napa!
Bojan jos ei häntä olisi, niin ei näitä ajatuksiakaan olisi tullut.
Minä rakastan sinua on edelleen 3 sanaa.
Sipriina (uskallan näköjään edelleen allekirjoittaa)
Hei Sipriina,
minä niin tiedän, mistä puhut. Olen akateemisesti koulutettu, asiantuntijatehtävissä jo pitkän työuran tehnyt ja alallani arvostettu. Lapsista nuorinkin muutti alkuvuodesta omilleen, ja nyt asutaan kaksin miehen kanssa, jonka tapasin 16-vuotiaana. Aika monta vuosikymmentä sitten
.
Ja nyt kännykkäni taustakuvana on hikeä valuva ja ah, niin upea balkanilaispoppari, joka on vain kolme vuotta omaa poikaani vanhempi. Hävettääkö? Sitäkin, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan riittävästi, koska kuva on siellä edelleen. Ja kyllä, olen miettinyt kaikki syyt ikäkriisistä mielen järkkymiseen, mutta mitään järkevää selitystä ei ole löytynyt.
Tässähän ei ole kyse järjestä vaan tunteesta.
En pitänyt erityisesti Carpe Diemistä, mutta noteerasin kyllä kauniit pojat Euroviisuissa. Koin myös K&B -yhteyden vahvana, mutta shippaus-kuviot olivat mulle ihan vieraita.
Löysin Novi Valin, ja nyyhkyttelin sitä jatkuvasti. Löysin englanninkieliset sanat, ja ymmärsin, että herranen aika sentään, tämähän on kuin minun tarina silloin joskus, kun marssittiin rauhan puolesta, vastustettiin apartheidia ja ydinaseita. Oltiin se new vave, joka oli valmis muuttamaan maailman. Ja mitä lapsillemme jätimme - tarpeen samanlaisiin haaveisiin.
Sitten löysin Tokion ja taas oli itkun paikka. Muistoista nousi vahva yhteys ihmiseen, joka kuitenkin katosi elämästä sisäoppilaitoksessa vietetyn yhteisen vuoden jälkeen. Hän kirjoitti, kerran, minä en koskaan. Kirje on yhä tallessa.
Jotenkin ymmärsin oman kokemukseni kautta myös J&B-yhteyden, ja sen, että kaiken vetovoiman ei tarvitse olla seksuaalista. Ei se sitä meilläkään ollut - tai jos oli, emme sitä ainakaan koskaan tunnustaneet. Ja siksikin siitä yhteydestä jäi kaunis muisto, jota vaalin vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Edelleen on ikävä.
Olen aika koukussa J&B-kuvioon. J:stä ajattelen lähinnä, että olisipa kiva olla tuon kaveri. Istua iltaa ja heittää läppää yhdessä, mitellä sanallisesti toisen kanssa. Toki hän on kaunis ja kuvauksellinen, ihana, ja nieleskellä pitää välillä, kun törmää parhaisiin otoksiin.
Mutta sitten tämä toinen. Että miksi, mitä ja olenko sairas? Mies on kaunis kuin kuva, herkkä, älykäs ja kaikkea muuta. Sata ja viisi sloveniankielistä lehtijuttua on käännetty englanniksi, tiedän kaiken ja vähän liikaakin. Ja siis ikää on 24. Ajattelin, että ehkä tunteet ovat äidillisiä, mutta jos olisivat, en minä kuuntelisi, miten hän ääntää sänkykamariäänellään po...ci tai na...ci ja lähtisi sen jälkeen viettelemään miestäni. En todellakaan.
Eli vielä tämäkin. Parisuhteelle tämä "villitys" on tehnyt hyvää. Jotkut ehkä tietävät, että vuosikymmeniä kestänyt parisuhde ei ole enää sitä mitä se alussa oli. Mies on ihmeissään, kun "pää ei ole kipeä" vaan pikemminkin se on hän, joka joutuu välillä jo toppuuttelemaan
. Eikä hän tiedä, mistä tämä johtuu. En kyllä minäkään.
Ehkä tämä menee ohi, mutta en pidä kiirettä. Syyskuussa menen JOn keikalle yhdessä tyttären kanssa. Elokuussa Käärijän, samoin viikko JOn keikan jälkeen. Hulluus saa jatkua, vaikka huomasin jo ennen lomaa, miten työ kärsii kun piti välillä kuunnella Tokiota ja muuta....
Ollaan rohkeita ja nautitaan tästä huumasta, vaikka teinit ja puolisot kotona pyörittelisivätkin silmiään. On lupa nauttia!
Mutta toki emme tiedä oikeita ajatuksia, haastiksissakin sanotaan aina kontekstiin sopiva versio aidoista mielipiteistä.
Mutta nyt kun toinen shippauksen päähenkilöistä siirtyi takavasemmalle, niin.... vähän ristiriitaiset fiilikset. Tarot-luentaa odotan mielenkiinnolla, vaikka vähän hirvittääkin mitä sieltä tulee. 
! Sekava setti kiinnostaa aina.
Mukavaa lukea keramiikkakurssin tapahtumista kummankin näkökulmasta. Olisipa ihanaa lukea myös, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun pojat lähtevät yhdessä pois sieltä luokasta 
