vierailija
Mikä surettaa?Suren, elän ja suren. Ehkä jonakin päivänä vain elän.
Mikä surettaa?Suren, elän ja suren. Ehkä jonakin päivänä vain elän.
Runoja on kokoelman verran.Tuo on hieno idea. Eksäni kirjoitti minusta/minulle novellin vuosia suhteemme päättymisen jälkeen. Olin tosi otettu siitä. Pidin sitä superromanttisena eleenä. Se sai minut miettimään vakavissani sitä, pitäisikö yrittää vielä uudelleen. Lopulta päädyin siihen, että se ei olisi ollut oikea ratkaisu meille. Etsikkoaikamme oli jo mennyt, ja tilanteemme oli huonompi kuin silloin, kun alun perin seurustelimme. Meni alle vuosi sen novellin julkaisemisesta, kun hän meni naimisiin toisen miehen kanssa. Uskon, että sitä vauhditti se, että minä en reagoinut siihen novelliin. Mutta arvostin sitä todella paljon ja se kosketti sydäntäni. Uskon, että silloinen päätökseni oli kuitenkin oikea. Olen silti sitä mieltä, että on todella hienoa, jos toinen kirjoittaa novellin, runon, laulun tmv. toiselle. Tai vaikkapa maalaa taulun.
KaIvattuni tietysti. H.Kuka?
En näe häntä enää.Mikä surettaa?
H-kaivattuni.Kuka?
Mielenkiintoista. Onko niitä julkaistu missään? Olen hieman kirjallisuusihmisiä itsekin.Runoja on kokoelman verran.
Ota selvää!Sanoisitko öisin eri asioita?
Joo. Puhun unissani aika sekavia. Mutta ei niistä kannata välittää.Sanoisitko öisin eri asioita?
Se on sinun päätöksesi. Teit sen alunperinkin selväksi, ettei tämä juttu oikeasti etene mihinkään. Olisi pitänyt uskoa, ei jäänyt onnellisia muistoja.On hullua, että tavattiin siellä, missä tavattiin. Kohta kaikki on ohi, aavistan sen.
Meillä juuri toisin päin.Se on sinun päätöksesi. Teit sen alunperinkin selväksi, ettei tämä juttu oikeasti etene mihinkään. Olisi pitänyt uskoa, ei jäänyt onnellisia muistoja.
Öisin puhutaan paljaasti.Sanoisitko öisin eri asioita?