Ammattivalittajan mietteitä elämästään

vierailija
Hei!

Ihan vain tiedoksi, että on täällä muutkin kurjilla mielin. Tänään mulla oli ihan ok päivä, pitkiä työpäiviä takana yrittäjänä, kuten myös miehellä, ja mulla taas töitä koko viikonloppu edessä. Illansuussa menin kauppaan tehtyäni ruoat teineille sitä ennen, koska tiesin, että kestää.

Ukko syö ruokaa, minä laitan tavaroita, tiskejä, unohdan syödä, syön, tavarat jäävät, ja pohdin taas, miten tiukka päivä tulee taas huomenna eteen, ei jaksa, nukkuakin pitäisi, levätä. Ilmaisin asiani vähän painokkaasti miehelle, että hommaa riittäisi hänellekin, ei mitään. Pitää nousta aikaisin, sanoo hän. No samaan aikaan kuin minä. Romahdin itsekseni ja itkin, en vaan jaksa, toinen sanoo "rauhoitu rauhoitu", mutta ei tee mitään, ei ymmärrä. Jättää yksin.

Juuri tällä viikolla mietin, miten kepeä olo on välillä, vaikka elämässä, siis ikiomassa elämässä, ei ole juurikaan paljon, olen vain muita varten. Miten aikaisemmat ajatukseni itsemurhasta olivat kaikonneet.

Tänä iltana valitettavasti ne itsetuhoisat ajatukset palasivat ja hetkellinen houkutus korkealta parvekkeelta oli suuri. En vain jaksa. Toisen välinpitämättömyyttä. Mutta pitää vaan. Aina vain jaksaa.

Niin ja olen sinua hieman vanhempi, jos se nyt ketään kiinnostaa.
 

Yhteistyössä