Onneksi on näitä, jotka haluavat ja jaksavat tehdä pitkäjänteistä työtä tällaisten nuorten parissa!
”Me emme ole sammuttamassa mitään tulipaloa. Mitkään nopeat ja uudet hankkeet eivät tätä ratkaise, vaan tarvitsemme pitkäjänteistä toimintaa. Se alkaa siitä, että pyritään yhteiskunnallisesti ehkäisemään ylipäätään jengiytymisen ja radikalisaation tarvetta. Mitä vähemmän ihmisillä on tarvetta liittyä jengeihin, sitä vähemmän sitä on olemassa. Pitää kasvattaa varhaisen puuttumisen keinoja, pitää vahvistaa ennaltaehkäisyä ja nykyistä korjaavaa toimintaa”, Salakka kuvaa.
SALAKAN mukaan moni nuorista kokee ulkopuolisuutta, mikä osaltaan houkuttelee jengeihin. Valtaosa jäsenistä on maahanmuuttajataustaisia.
”Nuori ei ole päässyt kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta samalla irtaantunut vanhempiensa kulttuurista. Eli hän on siinä välivaiheessa. Häntä ei oikein kiinnosta vanhempien kulttuuri, mutta hän ei myöskään ole tullut hyväksytyksi tai halunnut, syystä tai toisesta, sisälle suomalaiseen valtakulttuuriin.”
Katujengistä haetaankin usein omaa paikkaa ja yhteisöllisyyttä.
”Katujengit ovat tällöin houkutteleva paikka. Koetaan, että jengi antaa sinulle turvan, samanmielisen yhteisön, jota et muualta ole löytänyt. Monet kuvittelevat, että jengi tarjoaa seikkailua ja materialistisia etuja. Tämä perustuu mielikuviin”, mitkä usein romuttuvat.
Aseman Lapsien bunkkeritiimin tiimipäällikkö
Heikki Turkka sanoo, että jengiytymistä tulee estää jo kouluista lähtien.
”
Fakta on kauhean usein se, että nämä nuoret, jotka käyttävät väkivaltaa, eivät ole tulleet hyväksytyksi koulussa omana itsenään tai osaamisensa kautta. He kokevat ja tuntevat, että heistä ei välitetä.”
JULKISUUDESSA ratkaisuina on väläytelty muun muassa kovempia rangaistuksia, lisää poliiseja ja myös panostuksia sosiaali- ja lastensuojelutyöhön.
Salakan mukaan rikokset harvoin vähentyvät kovempien rangaistuksien myötä. Päinvastoin, monelle jengiin liittyvälle vankila on pikemminkin osa urapolkua.
”Rangaistuksien koventaminen on harvoin rikoksia estänyt. Katujengin ”uravaiheessa”, jossa haetaan mainetta, vankila on itse asiassa polku katu-uskottavuuteen. Ei se hirveänä pelotteena toimi.”
TURKKA kohtaa päivittäin kadulla nuoria, joiden kanssa luottamuksen rakentaminen vie aikaa.
”Aika paljon pitää kestää vittuilua, ennen kuin yhteys syntyy. Eikä siitä saa loukkaantua”, hän kuvaa.
”Ennen kuin nuori luottaa meihin, hänen pitää hyötyä meistä. Käytän sellaista termiä kuin pitsamittari.”
Tällä Turkka tarkoittaa sitä, että yhteyden rakentaminen alkaa esimerkiksi viemällä nuoria pitsalle. Siellä nuorille ei vielä aleta ohjeistamaan, miten heidän tulisi elää, vaan kysytään lähinnä, mitä heille kuuluu. Keskustelu aloitetaan vasta, kun nuori itse antaa siihen luvan.
”Erään porukan kanssa piti käydä kuusi kertaa pitsalla, että saimme luottamuksen. Nämä nuoret eivät ole eläneet maailmassa, jossa aikuisiin voisi luottaa ja toisin päin.”
Ilmiö ei ratkea helpoilla ratkaisuilla vaan muun muassa ehkäisemällä jengiytymisen tarvetta, asiantuntijat arvioivat.
www.hs.fi