Millon miehet tajuaa tulevansa isäksi?

Kysymys suoraan otsikossa, tipahtaako miehet yleensä todellisuuteen lapsen tulosta vasta kun lapsi syntyy? Missä vaiheessa miehet tajuaa muuttaa asioita?
Olen jo kuulla kahdeksan raskaana ja mies ei vaan tunnu vieläkään tajuavan mistään mitään. Hän tiedostaa kyllä lapsensa ja jutteleekin hänelle joskus. Mutta jatkaa elämäänsä juhlien vetämällä pään niin täyteen että mistään ei tuu mitään. Olen koko 8 kk katsonut hänen känniperseilyä läpi sormien. Tukea ei ole tullut koko raskausaikana häneltä, eikä hän halua edes yrittää ymmärtää minua missään asiassa. Selvinpäin olosta on puhuttu ja yritetty keskustella monesti mutta turhaan. Aina hän vaan vakuuttaa asioiden muuttuvan, mutta aina todistaa ettei tähän kannata luottaa. Tämä kaikki tuntuu minusta pahalle, koska pelkään hänen olevan kännissä kun synnytys käynnistyy ja joudun menemään melkein 2h matkan synnärille taksilla.. ja silloin ei olisi hällä mukaan mitään asiaa. Olen lisäksi sairastunut raskausajan masennusta eikä miestä ole mun olot paljoa kiinnostanut. Vaikka voin erittäin huonosti ajoittain.
Olen meinannut monesti tästä suhteesta lähteä jo, mutta kun otan asian puheeksi saan vaan raivot päälleni että haluan erota heti kun on lapsi tulossa ja vain viedä häneltä hänen lapsensa pois.

Onko kellään muulla ollut samaa ja missä vaiheessa miehet alkaa tajuta? Olenko itse vaan hormoonipäissäni liian herkkä ja suutun ihan turhasta?

 

Alkoholismi kyseessä valitettavasti meillä kanssa painitaan sen kanssa, kun luin näitä

https://juhakemppinen.fi/alkoholismin_kotihoitomenetelmat

https://www.terve.fi/artikkelit/alkoholismi-laheiset


sain käytännön vinkkejä miten asiaa voi lähteä purkamaan ja onnistuin keskustelemaan asiasta ilman riitaa. Huomasin tehneeni monia virheitä joita tuossa tilanteessa ei kannata tehdä, esim uhkailut ja syyllistäminen ei toimi. Viinoja ei kannata kaataa pois. Ja ymmärsin että se juomiseen liittyvien lupausten rikkominen kuuluu taudinkuvaan.. Viinapirusta voi päästä irti, mutta se vaatii taukoa alkoholista.. Ei mitään "pystyn kyllä kohtuukäyttöön" meillä miehellä ollut ennenkin ongelmakäyttöä mutta sai sen ojennukseen, oli pitkään että alkoholi oli renki eikä isäntä niin kesti tajuta että nyt se hallitseekin elämää vaikka dokaus ei päivittäistä olekaan.

Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen :/ oma kokemus : kokeile myötätuntoa, kuuntele mitä toiveita (mitkä ei liity alkoholiin) miehellä on ja yrittäkää toteuttaa niitä mahdollisuuksien mukaan ja muuta aktiviteettia niin juominen jäisi paitsioon, kuulostaa että tilanne ei vielä ole ihan täysin riistäytynyt käsistä!

 

Alkoholismi kyseessä valitettavasti meillä kanssa painitaan sen kanssa, kun luin näitä

https://juhakemppinen.fi/alkoholismin_kotihoitomenetelmat

https://www.terve.fi/artikkelit/alkoholismi-laheiset


sain käytännön vinkkejä miten asiaa voi lähteä purkamaan ja onnistuin keskustelemaan asiasta ilman riitaa. Huomasin tehneeni monia virheitä joita tuossa tilanteessa ei kannata tehdä, esim uhkailut ja syyllistäminen ei toimi. Viinoja ei kannata kaataa pois. Ja ymmärsin että se juomiseen liittyvien lupausten rikkominen kuuluu taudinkuvaan.. Viinapirusta voi päästä irti, mutta se vaatii taukoa alkoholista.. Ei mitään "pystyn kyllä kohtuukäyttöön" meillä miehellä ollut ennenkin ongelmakäyttöä mutta sai sen ojennukseen, oli pitkään että alkoholi oli renki eikä isäntä niin kesti tajuta että nyt se hallitseekin elämää vaikka dokaus ei päivittäistä olekaan.

Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen :/ oma kokemus : kokeile myötätuntoa, kuuntele mitä toiveita (mitkä ei liity alkoholiin) miehellä on ja yrittäkää toteuttaa niitä mahdollisuuksien mukaan ja muuta aktiviteettia niin juominen jäisi paitsioon, kuulostaa että tilanne ei vielä ole ihan täysin riistäytynyt käsistä!

Joo näin se valitettavasti on, ja mies itsekkin sen tajuaa ja on myöntänyt monesti ongelmansa. Tiedän millaista tappelua elämä alkoholismin kanssa on, mutta tuntuu ettei hänellä ole edes halua muuttaa asioita. Aktiviteettia olen koittanut keksiä, mutta ei häntä kiinnosta paljoa ja haukkuu ideani, paitsi jos saa olla kännissä niin melkein kaikki käy. Raskauden alussa riitelimme niin paljon tästä asiasta, ja sain aina olla joko yksin tai kuskata häntä pitkin kaupunkia. Lopulta en enää jaksanut riidellä hänen kanssa ja annoin olla. Nyt kuitenkin kun laskettu aika alkaa olla niin lähellä niin pelko herännyt. Voiko sitä ikinä antaa edes anteeksi jos toinen on umpikännissä kun synnyttys alkaa? Uuvuttavaa kun tuntuu ettei voi tehdä mitään. Kiitos tsempeistä, ja tsemppiä myös sinne!
-Ap

 

Joo näin se valitettavasti on, ja mies itsekkin sen tajuaa ja on myöntänyt monesti ongelmansa. Tiedän millaista tappelua elämä alkoholismin kanssa on, mutta tuntuu ettei hänellä ole edes halua muuttaa asioita. Aktiviteettia olen koittanut keksiä, mutta ei häntä kiinnosta paljoa ja haukkuu ideani, paitsi jos saa olla kännissä niin melkein kaikki käy. Raskauden alussa riitelimme niin paljon tästä asiasta, ja sain aina olla joko yksin tai kuskata häntä pitkin kaupunkia. Lopulta en enää jaksanut riidellä hänen kanssa ja annoin olla. Nyt kuitenkin kun laskettu aika alkaa olla niin lähellä niin pelko herännyt. Voiko sitä ikinä antaa edes anteeksi jos toinen on umpikännissä kun synnyttys alkaa? Uuvuttavaa kun tuntuu ettei voi tehdä mitään. Kiitos tsempeistä, ja tsemppiä myös sinne!
-Ap

Voih kuulostaa todella kurjalta. Miten reagoi jos ehdotat parin viikon- kuukauden juomataukoa ennen laskettua aikaa? Varmaan kokisi itsekin tosi kovaa syyllisyyttä jos missaisi synnytyksen juomisen takia :/ onko sinulla mahdollista mennä vaikka omien vanhempiesi tai jonkun muun luokse ennen laskettua aikaa jos tuntuu että mies on vaan kaiket päivät änkyrässä, saisit edes turvallisen ympäristön mikä on tosi tärkeää synnytyksen kannalta? Ja varmaan mies ymmärtää ettei voi olla änkyrässä enää kun lapsi tulee, meinaako olla pois kotoa vai miten sitten harmi että alkoholistin kanssa on vaikea puhua näistä ilman että tulee riitaa, mutta kannattaa yrittää kuitenkin.

 

Ethän halua että lapsesi joutuu elämään alkoholismin varjossa? Todella kurja tilanne sinulla mutta on myös sinun vastuullasi varmistaa lapsellesi turvallinen ympäristö elää ja kasvaa. Tsekkaa lasinen lapsuus ja mieti haluatko sellaisen lapsellesi. Voihan olla että mies todella muuttuu, mutta pystytkö sinä häntä enää kunnioittamaan ja rakastamaan tuollaisen jälkeen.

 

Ethän halua että lapsesi joutuu elämään alkoholismin varjossa? Todella kurja tilanne sinulla mutta on myös sinun vastuullasi varmistaa lapsellesi turvallinen ympäristö elää ja kasvaa. Tsekkaa lasinen lapsuus ja mieti haluatko sellaisen lapsellesi. Voihan olla että mies todella muuttuu, mutta pystytkö sinä häntä enää kunnioittamaan ja rakastamaan tuollaisen jälkeen.

Miksei kunnioittaisi jos onnistuu riippuvuuden selättämään? Se on ihan valtava saavutus, jokainen joka on edes vähän ollut koukussa johonkin ymmärtää sen. Tietenkään lapsen aikana ei ole hyväksyttävää olla ihan tuhannen tuiterissa.

 

Mies on itse sanonut että lapsi kun tulee maailmaan on hänkin sitten selvinpäin. Tiedä sitten pitääkö tämäkään lupaus paikkaansa, mutta jos ei pidä niin en ole hänen rinnalleen enää jäämässä. Todellakin toivon että pitäisi, koska moni mieshän kertoo kuinka koko maailma muuttuu siinä tilanteessa kun oman lapsen kasvot näkee sylissään. Sen vielä kestän että viinat menee minun edelle, mutta lapsen edelle ei saa mennä mikään. Siinä vaiheessakaan en halua todellakaan lasta häneltä viedä pois niinkuin hän sen kokee, vaan sitten keksitään joku ratkaisu asiaan. On pakko. Itse olin alkoholistin lapsi ja en todellakaan sitä taakkaa halua oman lapseni harteille.. Jos hän ongelmansa selättää niin arvostan paljon ja tiedän että sen jälkeen mikään ei tule meidän kaatamaan. Ja niin, valitettavasti en voi mennä vanhemmilleni pitkäksi aikaa, koska minulla on talo ja eläimet hoidettavana ja he asuvat kaukana. Miehen tai kenenkään muun vastuulle en eläimiäni jätä, koska minä olen luvannut niistä pitää huolen niin hyvin kuin pystyn. Kai se täytyy yrittää jutella ja jutella ja jutella vielä, saada järkeä hänen päähän ja kertoa miten tulee luultavasti missaamaan lapsensa syntymän jos humalassa haluaa olla, ja sitä kautta tuhoaa meidän suhteen koska sitä en antaisi anteeksi. Ja kyllä, samalla hän tuhoaisi myös itseään, sillä tiedän että hän katuisi sitä tekoa loppu elämänsä. Olenkohan liian jyrkkä ja ilkeä jos menen tuollaista toiselle sanomaan..? Vai onko tässä jo pakko alkaa laukoa asiat ihan suoraan naamaa kohden tietäen että toista tämä sattuu

 

Mies on itse sanonut että lapsi kun tulee maailmaan on hänkin sitten selvinpäin. Tiedä sitten pitääkö tämäkään lupaus paikkaansa, mutta jos ei pidä niin en ole hänen rinnalleen enää jäämässä. Todellakin toivon että pitäisi, koska moni mieshän kertoo kuinka koko maailma muuttuu siinä tilanteessa kun oman lapsen kasvot näkee sylissään. Sen vielä kestän että viinat menee minun edelle, mutta lapsen edelle ei saa mennä mikään. Siinä vaiheessakaan en halua todellakaan lasta häneltä viedä pois niinkuin hän sen kokee, vaan sitten keksitään joku ratkaisu asiaan. On pakko. Itse olin alkoholistin lapsi ja en todellakaan sitä taakkaa halua oman lapseni harteille.. Jos hän ongelmansa selättää niin arvostan paljon ja tiedän että sen jälkeen mikään ei tule meidän kaatamaan. Ja niin, valitettavasti en voi mennä vanhemmilleni pitkäksi aikaa, koska minulla on talo ja eläimet hoidettavana ja he asuvat kaukana. Miehen tai kenenkään muun vastuulle en eläimiäni jätä, koska minä olen luvannut niistä pitää huolen niin hyvin kuin pystyn. Kai se täytyy yrittää jutella ja jutella ja jutella vielä, saada järkeä hänen päähän ja kertoa miten tulee luultavasti missaamaan lapsensa syntymän jos humalassa haluaa olla, ja sitä kautta tuhoaa meidän suhteen koska sitä en antaisi anteeksi. Ja kyllä, samalla hän tuhoaisi myös itseään, sillä tiedän että hän katuisi sitä tekoa loppu elämänsä. Olenkohan liian jyrkkä ja ilkeä jos menen tuollaista toiselle sanomaan..? Vai onko tässä jo pakko alkaa laukoa asiat ihan suoraan naamaa kohden tietäen että toista tämä sattuu

Terveisin Ap

 

Mies on itse sanonut että lapsi kun tulee maailmaan on hänkin sitten selvinpäin. Tiedä sitten pitääkö tämäkään lupaus paikkaansa, mutta jos ei pidä niin en ole hänen rinnalleen enää jäämässä. Todellakin toivon että pitäisi, koska moni mieshän kertoo kuinka koko maailma muuttuu siinä tilanteessa kun oman lapsen kasvot näkee sylissään. Sen vielä kestän että viinat menee minun edelle, mutta lapsen edelle ei saa mennä mikään. Siinä vaiheessakaan en halua todellakaan lasta häneltä viedä pois niinkuin hän sen kokee, vaan sitten keksitään joku ratkaisu asiaan. On pakko. Itse olin alkoholistin lapsi ja en todellakaan sitä taakkaa halua oman lapseni harteille.. Jos hän ongelmansa selättää niin arvostan paljon ja tiedän että sen jälkeen mikään ei tule meidän kaatamaan. Ja niin, valitettavasti en voi mennä vanhemmilleni pitkäksi aikaa, koska minulla on talo ja eläimet hoidettavana ja he asuvat kaukana. Miehen tai kenenkään muun vastuulle en eläimiäni jätä, koska minä olen luvannut niistä pitää huolen niin hyvin kuin pystyn. Kai se täytyy yrittää jutella ja jutella ja jutella vielä, saada järkeä hänen päähän ja kertoa miten tulee luultavasti missaamaan lapsensa syntymän jos humalassa haluaa olla, ja sitä kautta tuhoaa meidän suhteen koska sitä en antaisi anteeksi. Ja kyllä, samalla hän tuhoaisi myös itseään, sillä tiedän että hän katuisi sitä tekoa loppu elämänsä. Olenkohan liian jyrkkä ja ilkeä jos menen tuollaista toiselle sanomaan..? Vai onko tässä jo pakko alkaa laukoa asiat ihan suoraan naamaa kohden tietäen että toista tämä sattuu

Itse sain enemmän haittaa aikaan kun aloin puhua että en enää aio olla niin anteeksiantavainen ym en kestä :/ etäännytti miestä enemmän vaan. Sitten kokeilin lempeän analyyttista keskustelua, sanoin että tiedän miten vaikeeta on olla juomatta mutta tiedän että se pystyy siihen. Tuntuu että jotain loksahti, paremmin kuin toisissa keskusteluissa(=riidoissa) . Yritettiin miettiä miten vois helpottaa sitä halua juoda. Tiedän että se himo tulee vielä, silloin aion käyttää samaa lempeää äänensävyä ja kysyä onko viinan himo tosi voimakas ja voinko tehdä jotain mikä auttaisi. Tietty alkoholismin tasosta riippuen voi olla että mikään ei auta, koska addiktio on niin voimakas ja tarvitsee esim katkaisuhoitoa. Siinä vaiheessa jos ei siihen suostu niin sitten vaan lähdet, muuta ei voi :/ meillä mies onnistu hommaamaan lasun kun oli juhlimassa varpajaisia ja sammu kadulle.. Talvella.. No se ainakin oli herätys miehelle ja ei enää dokannu pitkään aikaan mutta nyt taas menny yli ja toivon että tajusi sen itsekin.

 

Ethän halua että lapsesi joutuu elämään alkoholismin varjossa? Todella kurja tilanne sinulla mutta on myös sinun vastuullasi varmistaa lapsellesi turvallinen ympäristö elää ja kasvaa. Tsekkaa lasinen lapsuus ja mieti haluatko sellaisen lapsellesi. Voihan olla että mies todella muuttuu, mutta pystytkö sinä häntä enää kunnioittamaan ja rakastamaan tuollaisen jälkeen.

Heti on joku tantta kannustamassa eroon. Uskomatonta.

 

Naisen kannattaisi edes yrittää ymmärtää, että miehen hormonitoiminta ei muutu raskauden myötä niinkuin naisen. Ei se jännä bensalenkkari muutu käden käänteessä kiltiksi koti-iskäksi sen jälkeen kun on laskenut rojut ränniin ja pulla on uunissa.

 

Mun mies tajusi kunnolla silloin, kun käytiin ultrassa ja näki sieltä pikkuisen + kuuli sydämen äänet.