Ensimmäinen lapsi +25v

Hei,

Onko muita +25v jotka miettivät lapsen yrittämistä? Tai saaneet ensimmäisen lapsen yli 25v.
Oon itse 27v, miehen kanssa oltu 10v yhdessä. Aikaisemmin ei ole vauvakuumetta ollut ja ns vahinko olisi ollut katastrofi..
Nyt oon alkanut miettimään että pitäiskö yrittää, vauvakuumetta ei varsinaisesti ole mutta jotkut vauvat/taaperot aiheuttaa semmosen aawww olotilan, tai jos joku tuttu on raskaana niin tulee olo että "minäkin haluan".. ois mukava vauvan kanssa käydä vaunulenkeillä ja retkeillä ym. semmoinen olo että pitäiskö jo alkaa yrittään ku oon niin "vanha" jo.... jos jään odottavan "sitä oikeaa aikaa" tuleeko se koskaan? Onko muita ketkä ois tehny vauvan "järkisyistä"?

 

Hei!
Täällä on mittarissa jo 30 vuotta. Lapsia ei ole, mutta nyt ollaan ruvettu yrittämään. Iän puolesta hiukan pelottaa. Varsinaista vauvakuumetta ei ole, mut puolisolla on. Mercilon pillereitä syöty kuutisen vuotta. Pillereiden lopetuksen jälkeen on ollu tyhjennysvuoto ja yhdet niin sanotut luomu menkat. Seuraavat menkat oisvat noin puolentoista viikon päästä vai onkohan jää nähtäväksi. Tässä kun on yritetty niin kovasti sitä toivoo jos tärppäisi. Eniten huolettaa miten sen pitää akkavaltaisessa työpaikassa salassa?! Tuijottavat aina hyeenoiden lailla vatsaa. Turhauttavaa, pidän kuitenkin asiaa hyvin henkilökohtaisena, minusta se on loukkaavaa kun tullaan kysymään et ootko raskaana. Sit kun kerrot että et ole niin sit sitäkään vastausta ei hyväksytä kun ovat omissa nupeissaan päättäneet et on raskaana

 

Täällä 31v. esikoista odottava Puhuttu on miehen (35v.) kanssa lapsen hankinnasta jo useempi vuosi, mutta vasta tänä vuonna oli "oikee aika" lähtee yrittämään kun molemmilla vakityöt ja nyt myös yhteinen oma talo. Yhdessä ollaan oltu melkein 10v. Mietittiin kyllä jaksaako enää tässä iässä lasta alkaa kasvattaa, mutta todettiin että meillä on niin hyvä tukipiiri ympärillä että varmasti pärjätään Helmikuun lopussa jätin pillerit pois ja toukokuussa plussasin ekan kerran. Se meni valitettavasti kesken 7/22 mutta 9/22 plussasin uudestaan. Jännityksellä ootellaan miten tällä kertaa käy. Sovittiin miehen kanssa sillon alkuvuodesta että vuos yritetään ja vauva tulee jos on tullakseen joten todellakin toivon että tää kestäs nyt mukana loppuun asti

 

Hei!
Täällä on mittarissa jo 30 vuotta. Lapsia ei ole, mutta nyt ollaan ruvettu yrittämään. Iän puolesta hiukan pelottaa. Varsinaista vauvakuumetta ei ole, mut puolisolla on. Mercilon pillereitä syöty kuutisen vuotta. Pillereiden lopetuksen jälkeen on ollu tyhjennysvuoto ja yhdet niin sanotut luomu menkat. Seuraavat menkat oisvat noin puolentoista viikon päästä vai onkohan jää nähtäväksi. Tässä kun on yritetty niin kovasti sitä toivoo jos tärppäisi. Eniten huolettaa miten sen pitää akkavaltaisessa työpaikassa salassa?! Tuijottavat aina hyeenoiden lailla vatsaa. Turhauttavaa, pidän kuitenkin asiaa hyvin henkilökohtaisena, minusta se on loukkaavaa kun tullaan kysymään et ootko raskaana. Sit kun kerrot että et ole niin sit sitäkään vastausta ei hyväksytä kun ovat omissa nupeissaan päättäneet et on raskaana

Miltä susta tuntuu yrittää lasta ilman varsinaista vauvakuumetta? Mulla on vähän kans se että en koe mitään pakottavaa tarvetta saaha vauva, ainakin oon ymmärtänyt että vauvakuume siltä tuntuu mutta silti semmonen olo että ois ihana pukea söpöjä vaatteita ja touhuilla sen pikkunyytin kans

 

Miltä susta tuntuu yrittää lasta ilman varsinaista vauvakuumetta? Mulla on vähän kans se että en koe mitään pakottavaa tarvetta saaha vauva, ainakin oon ymmärtänyt että vauvakuume siltä tuntuu mutta silti semmonen olo että ois ihana pukea söpöjä vaatteita ja touhuilla sen pikkunyytin kans

Juurikin se ajatus siitä et saisi pukea ja kokea äitiyden niin ja väärinhän se on sanoa, mutta pääsis eroon omista töistä ainankin hetkeksi, kotonahan se työ vasta alkaa kun tirpana tulee kotiin. Tyttöhän olisi toivottu (puoliso pohtinut ääneen et tyttö olisi helpompi kasvattaa kuin poika), onkohan noin?! Mut siis pikku prinsessa ois ihan jees, kun on kaikkia söpöjä vaatteita tytöille, etenkin asusteet mitä ei niin vaan voi pojilla käyttää. Toki itse olen pieni palkkaisella alalla joten rahan riittävyys huolettaa sekä et maksamme yhteistä asuntoa pois (korkojen nousulla pelotellaan, onneksi on korkokatto), jos kaikki menee hyvin niin asunto on 9 vuodessa maksettu pois. Mutta pääasia olisi kuitenkin et lapsi olisi terve oli se sit kumpi vaan. Aavistuksen ahdistaa mahdolliset raskaus oireet ja ne tarinat mitä niistä on lukenut. Molemmilta kuitenkin löytyy vahva tukiverkosto joten tirpalle löytyy varmasti kaitselijoita. Niin ja emme puhu vauvasta vaan tirppa.

 

Moi! Kaikki nää viestit kuulostaa niin tutuilta, olen nyt 30v ja alettiin yrittää vauvaa vasta elokuussa -21, tässä sylissä nyt nukkuukin 2kk ikäinen tyttö Mä sanoisin, jos yhtään tuntuu siltä, että elämänlaatu vois parantua vauvalla ja tuoda just sitä yhteistä ihanaa puuhaa ja lastenjuttuja, vaatteita ja leikkimistä plus uusia harrastuksia niin ehdottomasti siitä vaan! Mä kanssa koin, että elämä alkoi olla tasaista ja voisin hyvin tehdä kaiken sen vauvankin kanssa. Se 9kk raskausaika, vaikka raskas oikeesti onkin sekä henkisesti että fyysisesti, ehtii kuitenkin ”valmentaa” niitä ajatuksia tulevaa kohtaan. Jopa innostuin ensimmäistä kertaa ikinö tekemään itse leluja ja vaatteita. Itsellä ei ollut käytännössä mitään kokemusta lapsista saati vauvoista ja hyvin solahdin tätä hoitamaan Toki tää alku on todella raskasta heräilyineen ja henkisestikin, puhumattakaan synnytyksestä, mutta pikkuhiljaa alkaa kehitysvaiheet ja hymyt palkitsemaan!

 

Moi! Kaikki nää viestit kuulostaa niin tutuilta, olen nyt 30v ja alettiin yrittää vauvaa vasta elokuussa -21, tässä sylissä nyt nukkuukin 2kk ikäinen tyttö Mä sanoisin, jos yhtään tuntuu siltä, että elämänlaatu vois parantua vauvalla ja tuoda just sitä yhteistä ihanaa puuhaa ja lastenjuttuja, vaatteita ja leikkimistä plus uusia harrastuksia niin ehdottomasti siitä vaan! Mä kanssa koin, että elämä alkoi olla tasaista ja voisin hyvin tehdä kaiken sen vauvankin kanssa. Se 9kk raskausaika, vaikka raskas oikeesti onkin sekä henkisesti että fyysisesti, ehtii kuitenkin ”valmentaa” niitä ajatuksia tulevaa kohtaan. Jopa innostuin ensimmäistä kertaa ikinö tekemään itse leluja ja vaatteita. Itsellä ei ollut käytännössä mitään kokemusta lapsista saati vauvoista ja hyvin solahdin tätä hoitamaan Toki tää alku on todella raskasta heräilyineen ja henkisestikin, puhumattakaan synnytyksestä, mutta pikkuhiljaa alkaa kehitysvaiheet ja hymyt palkitsemaan!

Oliko sulla vauvakuume ku aloitte yrittään vai oliko vaan ajatus että vois olla vauvan aika

 

Hei. Kuulostaa niin tutulta tuo vauvakuumeettomuus ja pohdinnat pitäisikö vauva tehdä...parikymmentä vuotta sitten. Päädyin silloin 20+-vuotiaana siihen, ettei pidä tehdä. En kaivannut vauvaa, mutta sosiaalinen paine ja ympäristön raskautuminen saivat pohtimaan asiaa omaltakin kohdaltani. Olin tyytyväinen elämääni ilman, ja en olisi halunnut olla vuotta pois mielenkiintoisesta työstäni. Noh, se vauvakuume tuli sitten lähempänä neljääkymppiä ja hoidoilla saimme vauvan. Ihan hyvä meidän kohdalta näinkin, mutta välillä mietin miten kivaa lapsellemme olisi, jos myös ystävilläni olisi samanikäisiä lapsia leikkiseurana. Joten, jos olet valmis laittamaan omat tarpeesi syrjään moneksi vuodeksi (palkinto on sen arvoinen), niin vauvan tekoon vain.

 

Oliko sulla vauvakuume ku aloitte yrittään vai oliko vaan ajatus että vois olla vauvan aika

Mulla on ollut silleen on-off -tyyliin vauvakuumetta sen edellisen vuoden aikana eli välillä kova ja välillä tuntui ettei todellakaan