Kun isäni kuolee

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Älä puhu potaskaa. Kun tilanne on todellinen niin suru tekee tehtävänsä. Nauti siitä isästäsi äläkä yritä jatkuvasti tapattaa häntä.
Ei tehnyt ainakaan muille suru tehtäväänsä,kun oli äidin hautajaiset. Sinne ei silloin lapseni osallistunut. Nyt olisi vähän pakko osallistua,kun ei ole isovanhempia joille häntä siksi aikaa viedä. Mulla on isän kanssa hyvät välit. Soitellaan usein mutta kun hän on vähän vaille 90v niin ei sitä aikaa ikuisesti ole.
 
vierailija
Ei tehnyt ainakaan muille suru tehtäväänsä,kun oli äidin hautajaiset. Sinne ei silloin lapseni osallistunut. Nyt olisi vähän pakko osallistua,kun ei ole isovanhempia joille häntä siksi aikaa viedä. Mulla on isän kanssa hyvät välit. Soitellaan usein mutta kun hän on vähän vaille 90v niin ei sitä aikaa ikuisesti ole.
Juuri siksi nauti nyt isästäsi äläkä yritä nylkeä juoksevaa karhua.
Tiedätkö sinun on aivan turhaa etukäteen murehtia asioita koska tutkimusten mukaan vain 2% niistä toteutuu ja kaikki muut ovat vain rasitteena oman pääsi sisällä.
 
vierailija
No voi nyt jeesus sentään! Sä murehdit isäsi hautajaisia ja kuolemaa, vaikka mies elää vielä! Pähkäilet, miten kukakin käyttäytyy hautajaisissa, millä kokoonpanolla niihin osallistutaan, vaikket tiedä sitäkään, että oletko itsekään edes elossa silloin! Nyt järki päähän. Turha miettiä etukäteen moisia, tilanteet otetaan vastaan sellaisenaan silloin, kun tulevat. Olisit iloinen siitä, että isäsi elää nyt. Vietä hänen kanssaan mahdollisuuksien mukaan paljon aikaa, jos on sinulle läheinen. Ja anna lapsesikin viihtyä isoisänsä seurassa, jos isäsi on kuulunut tärkeänä ihmisenä lapsesi elämään.
 

Yhteistyössä