En viitsi koko juttua kopioida, mutta alle muutamia katkelmia.
"Rautakausi tunnetaan Suomessa huonosti. Toki arkeologit ovat jo 1800-luvun lopulta lähtien löytäneet runsaasti erilaisia hautapaikkoja ja uhrikiviä, eli muinaisia rituaalipaikkoja. Mutta arki ja asuinpaikat ovat yhä suurelta osin kartoittamatta. Tämä johtuu Ruohosen mukaan virheellisestä olettamuksesta, joka on leimannut historiantutkimusta vuosikymmenien ajan.
”Aikaisemmin oletettiin, että rautakautinen asutus on sijainnut pääasiassa samoilla kylätonteilla, missä myöhempikin historiallisen ajan asutuskin on ollut. Niinpä ajateltiin, että kaikki todisteet siitä ovat tuhoutuneet, kun vanhojen rakennusten päälle on rakennettu uusia.”
”Se oli tutkimuksen suuri sääntö vuosikymmeniä ja osa vanhemmista tutkijoista ajattelee niin edelleen”, Ruohonen selittää.
2000-luvun alusta lähtien käsitys on kuitenkin alkanut muuttua ja Ruohonen uskoo, että todisteet rautakaudesta ovat paljon lähempänä kuin osaamme kuvitellakaan.
”Rautakautinen asutus löytyy nykyisiltä pelloilta”, hän julistaa.[...]
Ruohonen selittää, että muinaiselle asutukselle paikka on suorastaan täydellinen. Alhaalla kulkee joki, joka on kautta aikojen ollut elintärkeä reitti kaupankäyntiin ja ulkomaailmaan. Yläpuolella kiemurtelee Vanha Perttelintie. Se on todennäköisesti toiminut kulkuväylänä sisämaahan jo ennen keskiaikaa.
Näiden välissä on loivasti viettävää maata, johon raivata peltoa. Rautakaudelle ajoittuvia havaintoja on tähän saakka saatu Uskelanjoen alajuoksulta, lähempää Salon keskustaa.
”Siitä ylöspäin koko jokivarsi on hajalöytöjä lukuun ottamatta ollut tyhjää aluetta etenkin asutuksen suhteen”, Ruohonen toteaa.
Hän kuitenkin uskoo, että tutkimuksellinen tyhjiö perustuu siihen, että asutusta on aiemmin etsitty väärillä menetelmillä ja vääristä paikoista.
”Rautakaudella pellot olivat pienempiä, koska ei ollut mahdollista ylläpitää niin suurta alaa kuin myöhemmin”, hän selittää.
Vasta myöhemmin, siis keskiajalla, peltoalaa tarvittiin ja haluttiin raivata lisää.
Silloin asumukset siirrettiin kauemmas, kallioille tai maalle, jonne ei peltoa voinut raivata. Mutta sitä ennen paras paikka asua oli lähellä vettä, pienten peltopalstojen keskellä.[...]
Maallikolle tilanne on hämmentävä. Opiskelijoiden toteuttamaa tutkimusmenetelmää kutsutaan pelto- eli pintapoiminnaksi. Lapioita ei tarvita, sillä muinaishistoria lojuu käytännössä ihan näkyvillä. Tuhannessa vuodessa se ei ole kadonnut mihinkään.
Ruohonen selittää, että on yleinen harhaluulo, että vuosisatojen aikana syntyy uusia paksuja maakerroksia, jotka peittävät kaiken alleen. Sellaista ilmiötä ei ole olemassa.
”Esimerkiksi kaupunkien paksut maakerrokset johtuvat ihmisen toiminnasta. Rakennetaan vanhan päälle, jolloin vanhat paikoilleen jätetyt purkukerrokset nostavat maanpintaa. Mutta ajatellaan vaikka metsää: helposti kuvittelee, että maahan putoavat lehdet muodostavat koko ajan uutta maanpohjaa. Maannostumista toki tapahtuu, mutta Suomessa se on äärimmäisen hidas tapahtuma. Usein löydökset ovatkin heti aivan pintakerroksen alla.”
Pelloilla maannostumista ei pääse tapahtumaan. Ruohosen mukaan muinaisten kappaleiden jäänteet pyörivät edelleen pintamaan joukossa.[...]
Jos ja kun tutkimus sen lopulta vahvistaa, käsitys rautakautisesta asutuksesta Salon alueella on muuttunut kertaheitolla. Jokilaakso, jossa on aiemmin kuviteltu olevan vain hajanaisia keskittymiä, voikin olla laajaa ja .yhtenäistä asutuksen nauhaa.
”Ties miten pitkälle sisämaahan asutus on jatkunut”, Ruohonen pohtii, äänessään hitunen kotiseutuylpeyttä.
Ja mikä tärkeintä, Salon esimerkki viittaa siihen, että muuallakin rannikkoseuduilla riittää löydettävää.
Kuten Ruohonen kertoo, rautakauden asutus keskittyi jokireittien varrelle. Turun seudulla Aurajokilaaksossa on tehty runsaita löytöjä viime vuosina ja myös esimerkiksi Paimionjoen alueella tiedetään olevan rautakautisia paikkoja. Muinaisen Suomen salaisuuksia voisi löytyä paljastua miltä tahansa Varsinais-Suomen rannikon joelta aina Uudellemaalle saakka.
”Mutta tuskin Uudeltamaalta. Se on lähes kirjaimellisesti uutta maata”, Ruohonen naurahtaa.
”Toki sieltäkin on viime vuosina tullut esiin rautakautiseen asutukseen viittaavia havaintoja, mutta nämä on tulkittu lähinnä hämäläisten eränkävijöiden jäljiksi.” "
Hmmm...
Mä olen hieman eri mieltä tuon tutkijan kanssa.
Toki tavaroita varmasti löytyy läheltäkin jokea mutta tuskin kukaan kovin liki sitä, notkossa, on asua halunnut. Ja tää kokemuksella. Tuntuu ihan hiivatin kylmältä keskikesälläkin kun yöaikaan usva nousee ja kastelee vaatteetkin inhasti.
Mutta tosiaan läheltä jokivarsia löytyy pieniä kallioita ja niiden juurella pähkinäpensaita. Kallio suojaa itätuulelta ja aurinko lämmittää vielä illallakin. Sellaiseen paikkaan minäkin muuttaisin. -Ja muutinkin muinoin.