Itse en hirveästi välitä minäkuvasta missään asiassa. Siinä mielessä siitä keskustelu on minulle yhdentekevää. Tiedostan toki sen, että se tuntuu olevan kovin tärkeä asia esim. kun puhutaan seksuaalivähemmistöistä. En ymmärrä sitä, mutta hyväksyn sen.
Mutta se on sanottava kun tässä nyt sitten piikitellään persuja minäkuvan heikkoudesta, että onhan se aika historiatonta vähätellä asiaa. Kuten tuossa totesin, itse en ymmärrä, mutta hyväksyn faktana sen, että Yhdysvaltojen mustalle väestönosalle orjuus on tärkeä asia. Mutta siinä puhutaan satojen vuosien takaisesta asiasta. Ei mustilla jenkeillä ole mitään tekemistä tämän päivän nigerialaisten kanssa, mutta niin vaan keksitään päästä etnisiä nimiä ja käytetään afrikkalaiselta näyttäviä koruja. Tai entäpä Suomen saamelaiset? Itku on kova mm. siitä, että pitkien etäisyyksien ja pienen väestön Lapissa lapset erotettiin perheistään ja pakotettiin sisäoppilaitoksiin oppivelvollisuuden perusteella. Tämä oli ihmisoikeusloukkaus eikä persujen arvostelijoilla varmasti ole mitään sanomista sen suhteen, että saamelainen vielä tänäkin päivänä itkee moisesta asiasta.
Mutta kun sitten mietitään pakkoruotsia, joka siis edelleen tänä päivänä koskee meitä kaikkia, niin siitä ei saisi puhua. Sitä ei saisi vastustaa, vaikka se on selvästi maailmanlaajuinen poikkeus ja haittaa suomenkielisten lasten yhteiskunnallista asemaa. On heikkoa itsetuntoa kun vastustaa sitä, että lapsille opetetaan pakolla valloittajien kieli. Totta kai tuollainen vaikuttaa minäkuvaan! Siis hyvänen aika, jos on oikeutettua surra sitä, että joku tuntematon esi-isä joutui orjaksi afrikkalaisessa sodassa 400 vuotta sitten, niin kai sitäkin saa surra, että oma esi-isä joutui pakkovärvätyksi vieraan vallan sotaan 200 vuotta sitten? Ihan samat pakkoruotsalaistoimet ovat suomalaisia koskeneet kuin suomalaistamistoimet saamelaisia, mutta vain toisella ryhmällä kyseessä on ihmisoikeusloukkaus. Toinen ryhmä on vaan minäkuvaltaan heikko ja valittaa tyhjänpäiväisistä asioista.
