vierailija
Olen alkanut kiinnittää huomiota outoon juttuun.
Mieheni kiroilee jatkuvasti ollessaan yksin. Kiroilee siis niin kovaa, että kuuluu toiseen huoneeseen. Ja on ihan sellaista tasaista kiroamistulvaa. "Pkele.... ... voi vtun vttu.... ... ei stana.... ... jnkauta..."
Mututuntumalta sanoisin, että joka kiroamisen välissä on 10-20 sekuntia taukoa ja sen perään taas tulee uutta latinkia.
Olen pari-kolme kertaa kysynyt, että mikä risoo, mutta hän vain hymyilee herttaisinta hymyään ja vakuuttelee: "Ei minulla mitään ole. Kaikki on kunnossa." Ehdotin eilen myös, että hän voisi käydä keventämässä sydäntään psykologille, mutta hän kysyi: "Miksi?"
Meillä on kaksi alle kouluikäistä tyttöä. Heidän kuullessaan tai minun läsnäollessani hän ei ikinä kiroile, Ei ikinä. Mutta heti kun luulee olevansa yksin työhuoneessaan tai salin puolella, hän alkaa välittömästi kiroamisensa. Ja jos hän on puoli tuntia yksin, hän myös kiroaa puoli tuntia!
Mistä tässä oikein on kyse? Ei hän tuollainen aiemmin ole ollut, mutta nyt tätä on jatkunut ehkä jo kuukauden. Jäätävä stressi? Jonkun trauman purkaminen? Pitääkö olla huolissaan? Hän on kuitenkin täysivaltainen aikuinen ja edelleen pystyy vastaamaan mm. perheestään, työnteostaan, talomme ja puutarhan hoidosta ym. omalla panoksellaan.
Mieheni kiroilee jatkuvasti ollessaan yksin. Kiroilee siis niin kovaa, että kuuluu toiseen huoneeseen. Ja on ihan sellaista tasaista kiroamistulvaa. "Pkele.... ... voi vtun vttu.... ... ei stana.... ... jnkauta..."
Mututuntumalta sanoisin, että joka kiroamisen välissä on 10-20 sekuntia taukoa ja sen perään taas tulee uutta latinkia.
Olen pari-kolme kertaa kysynyt, että mikä risoo, mutta hän vain hymyilee herttaisinta hymyään ja vakuuttelee: "Ei minulla mitään ole. Kaikki on kunnossa." Ehdotin eilen myös, että hän voisi käydä keventämässä sydäntään psykologille, mutta hän kysyi: "Miksi?"
Meillä on kaksi alle kouluikäistä tyttöä. Heidän kuullessaan tai minun läsnäollessani hän ei ikinä kiroile, Ei ikinä. Mutta heti kun luulee olevansa yksin työhuoneessaan tai salin puolella, hän alkaa välittömästi kiroamisensa. Ja jos hän on puoli tuntia yksin, hän myös kiroaa puoli tuntia!
Mistä tässä oikein on kyse? Ei hän tuollainen aiemmin ole ollut, mutta nyt tätä on jatkunut ehkä jo kuukauden. Jäätävä stressi? Jonkun trauman purkaminen? Pitääkö olla huolissaan? Hän on kuitenkin täysivaltainen aikuinen ja edelleen pystyy vastaamaan mm. perheestään, työnteostaan, talomme ja puutarhan hoidosta ym. omalla panoksellaan.