Missä määrin muuten suomalaisia lähti ulkomaille sotaa pakoon 1939-1944?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Tiedän suvustani, että kävi päinvastoin. Miehiä oli lähtenyt Kanadaan ja Ruotsiin, josta tulivat takaisin sotimaan. Sodan jälkeen palasivat takaisin ulkomaille.
 
vierailija
Hyvin vähän, koska rajat olivat kiinni, eli ei ollut paljon mahdollisuuksia paeta. Rantahurrit olivat oikeastaan ainoita karkureita jotka veneillänsä pakenivat Ruotsiin, ns Munsalan soutajat, ja Lapin Kolarin kunnan vasemmistolaiset, jotka jopa ampuivat viranomaisia.
 
vierailija
Pohjanmaalla kokonaisia kyliä tyhjeni miehistä kun ruotsinkieliset lähtivät veneillä Ruotsiin. Tämä aiheutti sodan jälkeen vähän närää varsinkin kun samat tahot vastustivat ehdottomasti karjalaisten evakkojen asuttamista alueilleen.
 
vierailija
Pohjanmaalla kokonaisia kyliä tyhjeni miehistä kun ruotsinkieliset lähtivät veneillä Ruotsiin. Tämä aiheutti sodan jälkeen vähän närää varsinkin kun samat tahot vastustivat ehdottomasti karjalaisten evakkojen asuttamista alueilleen.
Ja osa veneili Vesisaareen. Ne puhuu siellä pohjoisen kieltä mut ongelma on siellä yliopistossa, kun ei professori osaa😂
 
vierailija
sotaveteraanit.fi/lapin-evakuointi-oli-75-laanin-siviilivaestosta-turvaan-vienyt-suuroperaatio-miksi-lapin-sodan-evakot-kuitenkin-aina-unohtuvat/

Karjalasta joku 400 000 ja Lapista joku 56 000
 
vierailija
Onks tää joku Lapin juttu vai?
"Auksi suomalaiset olivat toivottuja tulijoita ja Norja jopa rohkaisi muuttoon antamalla vähän maata. Suomalaiset olivat taitavia ja osasivat edistää maataloutta karuissa oloissa.

1800-luvun lopulla kansallisromantiikka nosti kuitenkin ihanteeksi yhden kielen ja kulttuurin valtion. Alkoi norjalaistamispolitiikka.

Suomen ja kveenin kirjallisuuden apulaisprofessori Anitta Viinikka-Kallinen Tromssan yliopistosta kertoo, että silmätikuiksi joutuivat kveenin kieli, suomalaisnimet ja suomalaisten lestadiolainen usko. Kveeniä ei saanut enää käyttää.

– Ajateltiin, että jos kiusallinen kveenin eli suomen kieli saadaan pois, niin saadaan nämä ihmiset osaksi Norjaa, nostetaan heidät norjalaiselle tasolle, Viinikka-Kallinen sanoo.

Hänen mukaansa kveenien katsottiin elävän liian itsetietoisina omissa yhteisöissään. Toista vähemmistöä, saamelaisia, ei pidetty samanlaisena uhkana kansalliskulttuurille.

– Saamelaisiin oli holhoava ja väheksyvä asenne. Ei se sen ystävällisempi ollut, mutta saamelaisia ei koettu kiusalliseksi piikiksi lihassa niin kuin kveenit olivat.

Turhia epäluuloja loivat myös Suomesta kantautuvat Suur-Suomi-aatteet, joissa haaveiltiin samankielisten lähialueiden liittämisestä Suomeen. Kveeneillä ei ollut liittymishaaveita."
 

Yhteistyössä