Haluaisin lapsen, mutta ei ole varaa!

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Haluaisin kolmannen lapsen, mutta ei ole varaa. Tähänkö meillä on nyt tultu tosiaan? En keksi millä tavalla saisin menot katettua, jos jäisin töistä pois lasta hoitamaan.
Eikä niitä kovin voi karsiakaan.
Harmittaa.
 
vierailija
Kehitysmaissa ihmisillä on yleensä varaa 5+ lapseen vaikka asuntona olisi savimaja ja perheen tulot muutama kymmenen senttiä päivässä.

Eli se, että menoista ei voisi karsia on hyvin suhteellinen asia. Vaikka keskiverto suomalaisperhe karsisi ison osan menoistaan niin ne menot ovat silti todella korkeat maailmanlaajuiselta kannalta.
 
vierailija
Kehitysmaissa ihmisillä on yleensä varaa 5+ lapseen vaikka asuntona olisi savimaja ja perheen tulot muutama kymmenen senttiä päivässä.

Eli se, että menoista ei voisi karsia on hyvin suhteellinen asia. Vaikka keskiverto suomalaisperhe karsisi ison osan menoistaan niin ne menot ovat silti todella korkeat maailmanlaajuiselta kannalta.
Mielestäni on älytöntä verrata meihin kehitysmaan ihmistä joka elää savimajassa. Olosuhteet eivät vaan ole verrattavissa toisiinsa millään tasolla.
 
vierailija
Sama, tosin omalla kohdalla kyse vasta ensimmäisestä lapsesta - ei ole varaa sen yhdenkään elättämiseen. Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että parempia aikoja ei tarvitse jäädä odottelemaan.
 
vierailija
Mielestäni on älytöntä verrata meihin kehitysmaan ihmistä joka elää savimajassa. Olosuhteet eivät vaan ole verrattavissa toisiinsa millään tasolla.
Ei se ole älytön vertaus. Lapsia tehdään kaikenlaisiin oloihin. Ei ole mitään tiettyä varallisuutta joka olisi lastensaannin edellytys. Tämä koskee Suomeakin, ja itse asiassa erityisesti Suomea, koska Suomessa niin monet asiat ovat lapsiperheille ilmaisia tai vahvasti tuettuja.
 
  • Tykkää
Reactions: m1es
vierailija
Ei se ole älytön vertaus. Lapsia tehdään kaikenlaisiin oloihin. Ei ole mitään tiettyä varallisuutta joka olisi lastensaannin edellytys. Tämä koskee Suomeakin, ja itse asiassa erityisesti Suomea, koska Suomessa niin monet asiat ovat lapsiperheille ilmaisia tai vahvasti tuettuja.
Kehitysmaissa ei ole kunnon ehkäisyä ja lapsia tehdään työvoimaksi ym. Minusta on ihan vastuullista, että täällä länsimaissa ihmiset puntaroivat resurssejaan ja olosuhteita joihin lapsi syntyisi. .
 
vierailija
Kehitysmaissa ei ole kunnon ehkäisyä ja lapsia tehdään työvoimaksi ym. Minusta on ihan vastuullista, että täällä länsimaissa ihmiset puntaroivat resurssejaan ja olosuhteita joihin lapsi syntyisi. .
Länsimaissakin lapsiperheiden resursseja ja olosuhteita on todella laajalla skaalalla. Ei ole mitään yhtä oikeaa tai jotain määriteltyä alarajaa asialle.
 
vierailija
Kyllähän se fakta on, että lapset maksavat. Mutta ei sitä voi oikein pelkästään sellaisena hankintana arvioida. Elämä maksaa. Lasten kanssa eläminen on vaan erilaista ja kokemukset vähän erilaisia, mutta jos et seisoisi hoplopissa, niin seisoisit ilman lapsia jossain muualla ja käyttäisit siihen rahaa. Se on vähän tilannekohtaista olisiko se yhtään sen mielekkäämpää.

Joskus vähän surettaa kun vanhemmat asettavat vaatimustason niin äärimmäisen korkeaksi. Pitää olla kalliit harrastukset ja kalliit lomat ja kalliit vierailut kalliisiin kohteisiin. Ja siellä kalliit jäätelöannokset. Kaikki tuollainen on ihan kivaa, mutta eivät ne lapset niitä tarvitse tai osaa kaivata. Eikä se missään nimessä ole minimitaso, jonka mukaan pitää elää.
 
vierailija
Kyllähän se fakta on, että lapset maksavat. Mutta ei sitä voi oikein pelkästään sellaisena hankintana arvioida. Elämä maksaa. Lasten kanssa eläminen on vaan erilaista ja kokemukset vähän erilaisia, mutta jos et seisoisi hoplopissa, niin seisoisit ilman lapsia jossain muualla ja käyttäisit siihen rahaa. Se on vähän tilannekohtaista olisiko se yhtään sen mielekkäämpää.

Joskus vähän surettaa kun vanhemmat asettavat vaatimustason niin äärimmäisen korkeaksi. Pitää olla kalliit harrastukset ja kalliit lomat ja kalliit vierailut kalliisiin kohteisiin. Ja siellä kalliit jäätelöannokset. Kaikki tuollainen on ihan kivaa, mutta eivät ne lapset niitä tarvitse tai osaa kaivata. Eikä se missään nimessä ole minimitaso, jonka mukaan pitää elää.
Ei ole kyse korkeasta vaatimustasosta. Perus eläminen on Suomessa todella kallista. Esimerkiksi asumiskulut ovat karanneet käsistä, ja perheasunnosta saa maksaa maltaita. Ruokakulut, lämmityskulut, bensiinin hinta nousevat nousemistaan. Minusta on ankeaa elämää lapselle, jos mitään harrastuksia tai elämyksiä ei koskaan voi tarjota lapselle ja elämä on jatkuvaa kituuttamista.
 
vierailija
Hyvin moni haluaa esimerkiksi omakotitalon jos hankkii lapsia. Kerrostaloissa asuu hyvin vähän suomalaisia lapsiperheitä. Omakotitalon hankkimisesta seuraa sitten paljon muita vaatimuksia, kuten yhden tai usein kahden auton tarve. Tästä päästäänkin sitten siihen, että mielellään molemmilla vanhemmilla olisi oltava vakinainen hyvin palkattu työsuhde ennen lasten hankkimista. Sellaiset taas ovat harvinaisia tänä päivänä, ja usein mahdollisia vasta myöhemmällä iällä jolloin hedelmällisyys on jo laskenut merkittävästi ja lastensaannissa onnistuminen on yhä epävarmempaa.
 
vierailija
Ei ole kyse korkeasta vaatimustasosta. Perus eläminen on Suomessa todella kallista. Esimerkiksi asumiskulut ovat karanneet käsistä, ja perheasunnosta saa maksaa maltaita. Ruokakulut, lämmityskulut, bensiinin hinta nousevat nousemistaan. Minusta on ankeaa elämää lapselle, jos mitään harrastuksia tai elämyksiä ei koskaan voi tarjota lapselle ja elämä on jatkuvaa kituuttamista.
Ei tarvitse olla perheasunto. Lapsilla voi olla yhteinen huone, jolloin asunnoksi riittää kaksio tai kolmio.

Harrastuksista taas pääosa on halpoja tai ilmaisia. Ainakin sikäli mikäli harrastuksiksi ei ymmärretä vain kalliita ohjattuja toimintoja, niin kuin yhä useammin on tullut tavaksi ajatella.

Elämykseksi lapselle taas riittävät usein hyvinkin pienet tai muuten aikuisen näkökulmasta vaatimattomat asiat.
 
vierailija
Ei tarvitse olla perheasunto. Lapsilla voi olla yhteinen huone, jolloin asunnoksi riittää kaksio tai kolmio.

Harrastuksista taas pääosa on halpoja tai ilmaisia. Ainakin sikäli mikäli harrastuksiksi ei ymmärretä vain kalliita ohjattuja toimintoja, niin kuin yhä useammin on tullut tavaksi ajatella.

Elämykseksi lapselle taas riittävät usein hyvinkin pienet tai muuten aikuisen näkökulmasta vaatimattomat asiat.
Joo no mikäs siinä, itse en haluaisi noin ahtaasti asua. Lapsetkin kaipaa varmaan viimeistään murkkuiässä omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Sitä paitsi lapsista tullee kumminkin lisää kuluja vaikka asuisi ´pienessä asunnossa heidän kanssa.
 
vierailija
Niin ne ajat muuttuvat. Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli ihan normaalia, että lapsiperheet asuivat omakotitaloissa ja lapset kävivät jääkiekkotreeneissä ja pianotunneilla. Ulkomaillakin saatettiin käydä, ja kerran vuodessa Linnanmäellä. Eikä kukaan syytellyt liian korkeasta elintasosta. Nyt pitäisi tyytyä asumaan ahtaasti kerrostalokaksiossa, harrastuksena pelkät käpylehmät ja kivien keräily. Eipä ihme, että jää lapset hankkimatta.
 
vierailija
Niin ne ajat muuttuvat. Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli ihan normaalia, että lapsiperheet asuivat omakotitaloissa ja lapset kävivät jääkiekkotreeneissä ja pianotunneilla. Ulkomaillakin saatettiin käydä, ja kerran vuodessa Linnanmäellä. Eikä kukaan syytellyt liian korkeasta elintasosta. Nyt pitäisi tyytyä asumaan ahtaasti kerrostalokaksiossa, harrastuksena pelkät käpylehmät ja kivien keräily. Eipä ihme, että jää lapset hankkimatta.
90-luvulla omakotitalossa asuminen ei vielä ollut sillä lailla "pakollista" kuin nykyään. Siihen aikaan lapsen harrastukseksi saatettiin myös laskea esimerkiksi lukeminen, joka ei siis enää nykyään ole harrastus koska siinä ei ole mitään valmentajaa ja kokoontumisia.
 
  • Tykkää
Reactions: m1es
vierailija
90-luvulla omakotitalossa asuminen ei vielä ollut sillä lailla "pakollista" kuin nykyään. Siihen aikaan lapsen harrastukseksi saatettiin myös laskea esimerkiksi lukeminen, joka ei siis enää nykyään ole harrastus koska siinä ei ole mitään valmentajaa ja kokoontumisia.
Niin, 90-luvulla perusduunarit kykenivät saavuttamaan elintason, joka mahdollisti omakotitalon ja siellä elävän lapsilauman. Nykyään akateemisetkin ihmiset kitkuttavat pätkätöissä ja rahat riittävät juuri ja juuri pieneen kaksioon.
 
vierailija
Ei ole kyse korkeasta vaatimustasosta. Perus eläminen on Suomessa todella kallista. Esimerkiksi asumiskulut ovat karanneet käsistä, ja perheasunnosta saa maksaa maltaita. Ruokakulut, lämmityskulut, bensiinin hinta nousevat nousemistaan. Minusta on ankeaa elämää lapselle, jos mitään harrastuksia tai elämyksiä ei koskaan voi tarjota lapselle ja elämä on jatkuvaa kituuttamista.
Mutta kyllä sellaiseen ei kituuttavaan elämään riittää ihan normaali tulotaso. Kalliit harrastukset ja elämykset ovat itse itselle asetettuja vaatimuksia, joita ilmankin lapsista kasvaa ihan normaaleja aikuisia.
 
vierailija
Ei tarvitse olla perheasunto. Lapsilla voi olla yhteinen huone, jolloin asunnoksi riittää kaksio tai kolmio.
Ja sen perheasunnonkin saa jopa Helsingissä ostettua, jos suostuu asumaan lähiössä kuten edelliset sukupolvet. Itä-Helsingissä neliöhinnat isoissa asunnoissa ovat alle 2000 euroa eli 100 m2:n asunnon saa alle 200 000 euroa. Jos vähän hienompaa haluaa, niin joka tapauksessa alle 300 000 euroa, minkä ei pitäisi olla kahden työssäkäyvän aikuisen perheelle vielä mahdotonta.

Mutta kun ei haluta lähiöön eikä haluta kerrostaloon, niin sitten se perheasunnon alkaen hinta onkin 300 000 euroa ja sitten todetaan, ettei sitä ole varaa ostaa.
 
vierailija
Niin ne ajat muuttuvat. Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli ihan normaalia, että lapsiperheet asuivat omakotitaloissa ja lapset kävivät jääkiekkotreeneissä ja pianotunneilla. Ulkomaillakin saatettiin käydä, ja kerran vuodessa Linnanmäellä. Eikä kukaan syytellyt liian korkeasta elintasosta. Nyt pitäisi tyytyä asumaan ahtaasti kerrostalokaksiossa, harrastuksena pelkät käpylehmät ja kivien keräily. Eipä ihme, että jää lapset hankkimatta.
On se nytkin ihan normaalia. Pointti on se, että 1990-luvulla oli myös ihan normaalia, että vanhemmat olivat konkurssin lamassa tehneitä yrittäjiä, joilla oli satoja tuhansia velkaa ulosotossa. Koko perhe jakoi ilmaislehtiä, että lapsille saatiin karkkipäivänä lauantaipussit. 1990-luvun alussa kirpparit tulivat muotiin. Ei sen takia, että kierrätysaate olisi ollut huudossa vaan sen takia, että ihmisillä ei ollut rahaa ostaa uutta. Ja silti pärjättiin ja pärjätään nykyäänkin.

Jos asettaa itselleen vaatimustason, johon ei yllä, on turha syyttää yhteiskuntaa siitä asiasta. Ihan normaalilla tulotasolla voi elättää perheen eikä se ole vielä lähellekään sitä konkurssin tehneen valuuttalainayrittäjän arkea 30 vuoden takaa.
 
vierailija
Ja sen perheasunnonkin saa jopa Helsingissä ostettua, jos suostuu asumaan lähiössä kuten edelliset sukupolvet. Itä-Helsingissä neliöhinnat isoissa asunnoissa ovat alle 2000 euroa eli 100 m2:n asunnon saa alle 200 000 euroa. Jos vähän hienompaa haluaa, niin joka tapauksessa alle 300 000 euroa, minkä ei pitäisi olla kahden työssäkäyvän aikuisen perheelle vielä mahdotonta.

Mutta kun ei haluta lähiöön eikä haluta kerrostaloon, niin sitten se perheasunnon alkaen hinta onkin 300 000 euroa ja sitten todetaan, ettei sitä ole varaa ostaa.
Tajuatko, että kaikki eivät saa tai pysty ottamaan noin isoa asuntolainaa? Tai että pätkätöissä kitkuttavat eivät saa asuntolainaa laisinkaan. Vuokrat on suuret ja nousevat koko ajan. Isoa vuokraa maksaessa myös pesämunan kerääminen asuntolainaa varten on haastavaa.
 
vierailija
Niin, 90-luvulla perusduunarit kykenivät saavuttamaan elintason, joka mahdollisti omakotitalon ja siellä elävän lapsilauman. Nykyään akateemisetkin ihmiset kitkuttavat pätkätöissä ja rahat riittävät juuri ja juuri pieneen kaksioon.
Niin Helsingissä keskustassa rahat riittävät kaksioon. Itse kasvoin akateemisessa perheessä Itä-Helsingissä ja sieltä saisi esim. Mellunmäestä tai Vuosaaresta tälläkin hetkellä 4+ -huoneisen perheasunnon alle 250 000 eurolla. Remonttitarpeisiin en ota tässä harjoituksessa kantaa.
 
vierailija
Tajuatko, että kaikki eivät saa tai pysty ottamaan noin isoa asuntolainaa? Tai että pätkätöissä kitkuttavat eivät saa asuntolainaa laisinkaan. Vuokrat on suuret ja nousevat koko ajan. Isoa vuokraa maksaessa myös pesämunan kerääminen asuntolainaa varten on haastavaa.
Tässä ei ole kyse ihan kaikista, vaan puhutaan yleisellä tasolla. Ja vuokralla asuvathan ovat hyvässä asemassa suurperheistä puhuttaessa koska tuet ovat niin hyvät. Ei somaleilla ole mitään ongelmaa kasvattaa 4-6 lasta, vaikka eivät edes kävisi töissä.
 
vierailija
On se nytkin ihan normaalia. Pointti on se, että 1990-luvulla oli myös ihan normaalia, että vanhemmat olivat konkurssin lamassa tehneitä yrittäjiä, joilla oli satoja tuhansia velkaa ulosotossa. Koko perhe jakoi ilmaislehtiä, että lapsille saatiin karkkipäivänä lauantaipussit. 1990-luvun alussa kirpparit tulivat muotiin. Ei sen takia, että kierrätysaate olisi ollut huudossa vaan sen takia, että ihmisillä ei ollut rahaa ostaa uutta. Ja silti pärjättiin ja pärjätään nykyäänkin.

Jos asettaa itselleen vaatimustason, johon ei yllä, on turha syyttää yhteiskuntaa siitä asiasta. Ihan normaalilla tulotasolla voi elättää perheen eikä se ole vielä lähellekään sitä konkurssin tehneen valuuttalainayrittäjän arkea 30 vuoden takaa.
Minun mielestä on ihan ok jättää lapset tekemättä, jos kokee, että ei voi tarjota heille tarpeeksi. Jollekin se tarkoittaa, että ei voi asua omakotitalossa, jollekin toiselle se tarkoittaa, että ei ole vara ostaa lapselle ruokaa ja vaatteita. Fakta on kuitenkin se, että lapsiin menee rahaa ja eläminen Suomessa on kallista ja hinnat on nousussa. Jos joku kokee, että ei ole varaa lapsiin, niin sitä ei sitten ole. Turha muitten on ulista vastaan.
 

Yhteistyössä