Kun "kaikki muut" tulee raskaaksi

  • Viestiketjun aloittaja vierailijaikuisesti
  • Ensimmäinen viesti
vierailijaikuisesti
Miten te kestätte ja käsittelette niitä tunteita, mitä herää, kun "kaikki muut" ympärillä tulee raskaaksi? Koen valtavaa kateutta, vihaa itseä kohtaan (mikä mussa on vialla kun ei onnistu), itkettää, ahdistaa, tuntuu epäreilulta. Stressi lisääntyy ja varmasti vaikuttaa siihen, ettei tule raskaaksi.

Järki sanoo, että eihän se meiltä ole pois, kun muut tulee raskaaksi. Mutta mieli ei pysy mukana, kun oikeasti kaikki hedelmälliset naiset lähipiirissä ja julkisuudessa on vatsa pystyssä ja me ei saada ensimmäistäkään lasta.

Terveisiä yrityskierrosta 9.
 
vierailija
Moi!

Omien tunteiden hyväksyminen on taitanut olla itselleni tärkein asia sekä vertaistuen hankkiminen (blogien lukeminen, podcastien kuuntelu, nämä keskustelualustat). Itselläni toisten raskausuutisista nousevat vaikea fiilikset tulivat siitä, että ne ikään kuin saivat aina minut tajuamaan oman tilanteeni, oman suruni ja vihani omaa kroppaani kohtaan.
Yrityksen pitkittyminen nosti itselläni suurimmaksi tunteeksi pelon. Sen kanssa oli vaikea elää. Jäin yksin ajatusteni kanssa, sillä aina kun yritin keskustella läheisten kanssa, sain perinteisiä "älä stressaa"-kommentteja, jotka noin syyllistävinä. Ikään kuin pystyisikö estämään raskautumisen ajatuksen voimalla. Näin jälkikäteen minun olisi kannattanut hakeutua vertaistuen "piiriin" ja olla yhteydessä saman kokeneisiin ihmisiin. Toki on olemassa ymmärtäviä ihmisiä, vaikka eivät ole pitkää yrittämistä kokeneet, mutta omasta lähipiiristäni heitä ei löytynyt.

Esikoista yritimme parin vuoden ajan ja lopulta inseminaation avulla saimme hänet, nyt yritetään toista ja maaginen "vuosi yritystä" on taas täyttymässä ja hoidot kutsuu uudestaan. Ja samoin vertaistuen tarve, siksi löydän itseni taas tältä keskustelualustalta ja kuuntelemassa mm. Kierron verran toivoa-podcastia.


Toivottavasti löydät keinoja käsitellä hankalia tunteita ja että plussaus olisi jo nurkan takana!

T. Sara

Miten te kestätte ja käsittelette niitä tunteita, mitä herää, kun "kaikki muut" ympärillä tulee raskaaksi? Koen valtavaa kateutta, vihaa itseä kohtaan (mikä mussa on vialla kun ei onnistu), itkettää, ahdistaa, tuntuu epäreilulta. Stressi lisääntyy ja varmasti vaikuttaa siihen, ettei tule raskaaksi.

Järki sanoo, että eihän se meiltä ole pois, kun muut tulee raskaaksi. Mutta mieli ei pysy mukana, kun oikeasti kaikki hedelmälliset naiset lähipiirissä ja julkisuudessa on vatsa pystyssä ja me ei saada ensimmäistäkään lasta.

Terveisiä yrityskierrosta 9.
 
Vaikeaa se on. Samalla on kauheen onnellinen ystävien puolesta, mutta ihan hirveen kateellinen ja surullinen siitä, että ei saanut olla itse se, kuka kertoo raskaus uutisen. Sitä tuntee myös itseinhoa siitä, että onnea ystävien puolesta varjostaa valtava kateus.

Olen yrittänyt ajatella vaan, että kaikki tunteet on oikeita ja hyväksyttäviä, että sen kateudenkin pitää antaa tulla, että sitä pystyy käsittelemään.
 
vierailija
Miten te kestätte ja käsittelette niitä tunteita, mitä herää, kun "kaikki muut" ympärillä tulee raskaaksi? Koen valtavaa kateutta, vihaa itseä kohtaan (mikä mussa on vialla kun ei onnistu), itkettää, ahdistaa, tuntuu epäreilulta. Stressi lisääntyy ja varmasti vaikuttaa siihen, ettei tule raskaaksi.

Järki sanoo, että eihän se meiltä ole pois, kun muut tulee raskaaksi. Mutta mieli ei pysy mukana, kun oikeasti kaikki hedelmälliset naiset lähipiirissä ja julkisuudessa on vatsa pystyssä ja me ei saada ensimmäistäkään lasta.

Terveisiä yrityskierrosta 9.
Moikka!

Ehkä itselleni tärkeintä oli tehdä ajatustyötä sen kanssa, että mitä jos niitä lapsia ei tulekaan? Kuulostaa ehkä kauhealta, mutta työstin jotenkin aika paljon sitä mielikuvaa millaisena näen elämän ilman lapsia, katsoin ikään kuin "pelkoa silmiin" ja se ei näyttänytkään enää totaalisen mustalta. Itseasiassa meillä on miehen kanssa paljon sellaisia haaveita, joita lapset viivästyttävät, lähipiirissä on ihania lapsia joiden elämässä saan olla mukana ja muutenkin aloin nähdä elämän hyvänä myös ilman omia lapsia. Tämä vähensi aika paljon sitä katkeruutta ja stressiä, vaikka tietenkin surun ja pelon hetkiä kahteen yritysvuoteemme mahtui tämän jälkeenkin. Jotenkin myös sen ymmärtäminen auttoi, että kaikilla meillä on omat huolemme ja murheemme. Monissa ystäväperheissä käytiin läpi samaan aikaan muita isoja asioita kuten eroja, työuupumusta, läheisen kuolemaa-kaikilla meillä on omat murheet kannettavana. Meidän murheemme oli sillä hetkellä lapsettomuus, mutta elämässä paljon muuta sellaista hyvää jota taas moni "lapsellinen" ystävä saattoi kadehtia.

Se auttoi myös konkreettisesti, että käytiin lapsettomuustutkimuksissa yksityisen kaitta missä todettiin ettei mitään selvää ongelmaa näyttäisi olevan. Siitä sai myös toivoa ja joksikin aikaa stressittömyyttä ja tulinkin raskaaksi juuri kun hoidot julkisella puolella olisivat alkaneet.

Kovasti voimia sinulle!!
 
  • Tykkää
Reactions: Millis86
vierailija
Et tosiaan ole yksin, katkeruus, kateus ja pettymys kuuluu monen elämään jotka pitkittyneesti yrittää. Vaikka ne tunteet nolottaa niin älä soimaa itseäsi liikaa kuitenkaan. Me yritettiin esikoista 2,5 vuotta, siinä ajassa olin jo varautunut vaihtoehtoon että lapsia ei ehkä tulekaan, mutta onneksi tuli kuitenkin. Rankkaa aikaa se oli, varsinkin kun aina puolet kierrosta yritti välttää kaikkea mitä raskaana ei saa syödä jottei vain aiheuta keskenmenoa tai muuta. Luin myös kirjan "lapsettomuus kriisinä", siinä käsiteltiin juuri samoja tuntemuksia mitä itselläkin oli. Kokeilin myös kaikkia vippaskonsteja kuten propolista. Lopulta kun suolistovaivojani alettiin tutkia ja sain ohjeet fodmap ruokavalioon niin ihmeen kaupalla seuraavassa kierrossa tärppäsi.

Voimia ja onnea yritykseen, suurin osa kuitenkin raskautuu vuoden sisällä joka teillä ei vielä ole täynnä.
 
vierailija
Ymmärrän sinua täysin! Se tuntuu tosi pahalta ja varsinkin jos kysellään että milloin teille lapsia ym.. varsinkin jos perheelliset kysyi. Sitä minusta ei kannata kysyä keltään koska voi olla että helposti ei kaikki saa lapsia. Meillä meni melkeen 11 vuotta että saimme luomusti lapsen, oltiin lapsettomuus hoidoissa monta vuotta mutta ei onnistunut niin aateltiin että antaa olla. Eli oli meille yllätys melkeenpä😀 toinen lapsi on tullut PASsin avulla, eli mitä jäi näistä hoidoista niin yritettiin ja onnistu. Haluan siksi kertoa tämän että älä ikinä menetä toivoa, voi onnistuakin.
 
vierailija
Todella syvissä vesissä tuli kyllä käytyä yritysaikana. Minua joidenkin vauvauutiset eivät juuri hetkauttaneet, toisten taas saivat aikaan aivan valtavaa ahdistusta, vihaa, pahaa mieltä ja katkeruutta... Vähän tilanteesta riippuen, kuinka epäreiluna sen koin. Itsevihan tunteet tulivat myös tutuksi.
Minua auttoivat hoidot, se että aloimme saada apua tilanteeseen. Vielä enemmän kuitenkin omien sisäisten voimavarojen tutkiskelu: meditaatio tai ehkä ennemmin tietoinen läsnäolo ilman mitään uskonnollisia ulottuvuuksia, visualisoinnit, myönteiset affirmaatiot, aiheeseen liittyvät youtube-äänitteet. Suosittelen ehdottomasti perehtymään mielen voimaan ja sen mahdollisuuksiin.
Paras apu toki tuli siitä, että hoitojen avulla tulin raskaaksi. Uskon kuitenkin noiden em. harjoitteiden vaikuttaneen asiaan!
 

Yhteistyössä