ollaanpas naiset nyt fiksusti

• Historia
• Tilaajille

Ennen sotia ei saanut nauraa ja sen jälkeenkään ei – Miksi nauravia naisia on paheksuttu kautta aikojen?
Naisten kovaäänistä hekottelua ei ole koskaan katsottu hyvällä. Ääneen naurajat leimattiin käkättäviksi noita-akoiksi tai kevytkenkäisiksi hupakoiksi. Sivistyneet eivät nauraneet ääneen ikinä.
Teksti Riikka Forsström

Ei saa ´räjähtää´ nauramaan, ei hohottaa eikä myöskään naureskella tai tirskua vierustoverinsa kanssa – huonosti kasvatetun tytön tavallinen virhe. Näin suitsittiin nuorten naisten nauruhaluja vuonna 1949 ilmestyneessä käytösoppaassa Osaatko käyttäytyä? Opas nuorille tytöille.

Naurun suhteen tapakasvatusta on kautta aikojen kohdistettu erityisesti tyttöihin ja nuoriin naisiin.

Naurustaan tunnettu tanssilegenda Aira Samulin kertoo teoksessa Naurattava elämä, kuinka vielä 1950-luvullakin naurunremakkaa pidettiin osoituksena huonoista käytöstavoista.

 

Mieluusti jatkan edelleen ja yhä 'käkättävänä noita-akkana' tai 'kevytkenkäisenä hupakkona' olemista.

 

Naurava nainen ei ole niin tarkka tavarastansa.

 

 

Naurava nainen ei ole niin tarkka tavarastansa.

No paha sun on sanoa, kun sulla ei ole kokemusta.