Multa on kuollut huumeisiin kohtalaisen moni lapsuus- ja nuoruusajan kaveri. Yhdistävänä tekijänä kaikilla oli, että kokeilut lähtivät kannabiksesta. Ja siitä siirryttiin rivakalla tahdilla muihin aineisiin. Tytöt möivät itseään saadakseen rahaa huumeisiin, tekivät omaisuusrikoksia ja ryöstöjä, pojat pääasiassa ryöstöjä, osa diilaskin. Perhetaustat kirjavaa, oli tavallisista perusduunariperheistä todella hyvätuloisiin. Ja nämä nuoret olivat myös hyviä koulussa ennenkuin kokeilivat. Se surun ja vanhempien itsesyytöksien määrä ja meidän kavereiden toivottomuus, kun näimme että toiset vain luisuvat kauas ulottumattomiin. Ja jättivät jälkeensä paljon kysymyksiä joihin ei saa vastauksia.
Itse kuulun ilmeisesti häviävään koulukuntaan, jonka mielestä huumeet kaikkinensa ovat pahasta. Ne tuovat tullessaan enemmän tuskaa ja surua kuin iloa. Epätoivoa ja epävarmuutta huolesta puhumattakaan. Omat teinit ovat kaikkea päihteitä ja huumeita vastaan, oman kosketuksensa ovat saaneet jo valitettavasti tuohonkin maailmaan, kun heille on tarjottu nappeja.
Kyllä mä näen kannabiksen laillistamisessa enemmän lisääntyviä uhkakuvia ja huumeiden käytön vahvistamista.