Syysfiilistelijät 2021

Täälläkin on ollut viileitä aurinkoisia päiviä, ihania. Kyllä tää elokuu on yksi mun lemppari kuukausista!

 

Nyt on vakavana vaarana, että tulen kirjoittamaan hyvin samanlaiset postaukset pitkin syksyä Kyseessä on nimittäin tämä syys/loppukesän mökkeily, joka vain on lyönyt minut täysin ällikällä kaikessa ihanuudessaan. Tulemme menemään mökille vielä monena viikonloppuna suoraan töistä ja palaamaan sieltä sitten sunnuntaina illalla takaisin pääkaupunkiin. Ihan lähellä mökki ei kyllä sijaitse, ja kolmen tunnin ajomatka siitä kertyy, mutta on se vain ehdottomasti sen arvoista. Alkuperäiset syysmökkeilyyn liittyvät mielikuvat tulevat itse asiassa Syysfiilisteöijöiltä myös - nimimerkki mr_spaceman kirjoitti aina näitä tarinoita joskus vuosina 2010-2012. Jos siis taustailet jossain, ilmoita itsestäsi! : )

Lauantai-iltana järven yllä oli harmaa sumuverho, ja samanaikaisesti satoi (sellaisella keskikovalla voimakkuudella). Menin saunasta suoraan uimaan sateen keskellä, ja ihmettelin sitä rauhaa ja aivan erityistä luontoyhteyttä, joka tuollaisessa tilanteessa muodostuu. Seuraavana aamuna kävelin laiturille herättyäni, kahvikuppi kädessä, ja ihmettelin aivan uusia vesilintuja, joita en enää ollut edes muistanutkaan. Ihan kuin sateen jälkeisessä hiljaisuudessa, tyyneydessä ja raikkaudessa sinne paikalle olisivat saapuneet aivan uudet asukit, jotka pitäisivät tuota paikkaa kotinaan ja ihmettelisivät nyt, keitä me olemme. Lapsena olin aivan hulluna lintuihin, ja isän kanssa tutkimme lintukirjaa ihan yhteisenä harrastuksenammekin. Inspiroiduin heti etsimään lintukirjani ja selvittämään, mitä vierailijoita ympärillämme oikein käykään.

Päivällä kävelimme kilometrikaupalla metsiköissä ja keräsimme muun muassa yli 10 litraa mustikoita. Mutta ehdottomasti hienoin hetki oli, kun vihdoin etsimme lähikapeikosta kalliomaalaukset, jotka ovat Suomen harvoja tunnettuja ja merkittyjä kalliomaalauspaikkoja. Noissa paikoissa on aina jotakin pyhää, ja pystyy todella ymmärtämään, miksi esi-isämme ovat pysähtyneet juuri noihin paikkoihin silloin 4000-5000 vuotta sitten. Olimme aiemmin kesällä käyneet jo Astuvansalmen maalauksilla, joten tämä oli aika luontainen jatkumo niille. Veneet ja hirvet - siinä toistuvia maalattuja teemoja. Ihmiset ovat eläneet ja viestineet, rakentaneet veneitä ja metsästäneet. Ehkä myös ihmetelleet sitä luonnon hienoutta. Tosin heillä ei verrokkina ole ollut tätä kuhisevaa Helsingin keskustaa, kuten esimerkiksi nyt itselläni.

Joku vuosi sitten muuten meille hieman naureskeltiin Demissä, kun kaikki fiilistelimme mustikkapiirakoita samaan aikaan - no nyt teen näin taas ja fiilistelen paitsi piirakoita, myös muita mustikkajälkiruokia! Marjaa tulee kuin liukuhihnalta, ja nyt plakkarissa on jo koko talven marjat. Itse asiassa kyse on taas siitä, että pakastimemme tila loppui kesken. Enemmänkin olisimme voineet kerätä. Sienivuosi on valitettavasti todella huono, ainakin vielä nyt, joten vielä on jotakin odotettavaa sadonkin osalta syksyn edetessä.

 

Nyt on vakavana vaarana, että tulen kirjoittamaan hyvin samanlaiset postaukset pitkin syksyä Kyseessä on nimittäin tämä syys/loppukesän mökkeily, joka vain on lyönyt minut täysin ällikällä kaikessa ihanuudessaan. Tulemme menemään mökille vielä monena viikonloppuna suoraan töistä ja palaamaan sieltä sitten sunnuntaina illalla takaisin pääkaupunkiin. Ihan lähellä mökki ei kyllä sijaitse, ja kolmen tunnin ajomatka siitä kertyy, mutta on se vain ehdottomasti sen arvoista. Alkuperäiset syysmökkeilyyn liittyvät mielikuvat tulevat itse asiassa Syysfiilisteöijöiltä myös - nimimerkki mr_spaceman kirjoitti aina näitä tarinoita joskus vuosina 2010-2012. Jos siis taustailet jossain, ilmoita itsestäsi! : )

Lauantai-iltana järven yllä oli harmaa sumuverho, ja samanaikaisesti satoi (sellaisella keskikovalla voimakkuudella). Menin saunasta suoraan uimaan sateen keskellä, ja ihmettelin sitä rauhaa ja aivan erityistä luontoyhteyttä, joka tuollaisessa tilanteessa muodostuu. Seuraavana aamuna kävelin laiturille herättyäni, kahvikuppi kädessä, ja ihmettelin aivan uusia vesilintuja, joita en enää ollut edes muistanutkaan. Ihan kuin sateen jälkeisessä hiljaisuudessa, tyyneydessä ja raikkaudessa sinne paikalle olisivat saapuneet aivan uudet asukit, jotka pitäisivät tuota paikkaa kotinaan ja ihmettelisivät nyt, keitä me olemme. Lapsena olin aivan hulluna lintuihin, ja isän kanssa tutkimme lintukirjaa ihan yhteisenä harrastuksenammekin. Inspiroiduin heti etsimään lintukirjani ja selvittämään, mitä vierailijoita ympärillämme oikein käykään.

Päivällä kävelimme kilometrikaupalla metsiköissä ja keräsimme muun muassa yli 10 litraa mustikoita. Mutta ehdottomasti hienoin hetki oli, kun vihdoin etsimme lähikapeikosta kalliomaalaukset, jotka ovat Suomen harvoja tunnettuja ja merkittyjä kalliomaalauspaikkoja. Noissa paikoissa on aina jotakin pyhää, ja pystyy todella ymmärtämään, miksi esi-isämme ovat pysähtyneet juuri noihin paikkoihin silloin 4000-5000 vuotta sitten. Olimme aiemmin kesällä käyneet jo Astuvansalmen maalauksilla, joten tämä oli aika luontainen jatkumo niille. Veneet ja hirvet - siinä toistuvia maalattuja teemoja. Ihmiset ovat eläneet ja viestineet, rakentaneet veneitä ja metsästäneet. Ehkä myös ihmetelleet sitä luonnon hienoutta. Tosin heillä ei verrokkina ole ollut tätä kuhisevaa Helsingin keskustaa, kuten esimerkiksi nyt itselläni.

Joku vuosi sitten muuten meille hieman naureskeltiin Demissä, kun kaikki fiilistelimme mustikkapiirakoita samaan aikaan - no nyt teen näin taas ja fiilistelen paitsi piirakoita, myös muita mustikkajälkiruokia! Marjaa tulee kuin liukuhihnalta, ja nyt plakkarissa on jo koko talven marjat. Itse asiassa kyse on taas siitä, että pakastimemme tila loppui kesken. Enemmänkin olisimme voineet kerätä. Sienivuosi on valitettavasti todella huono, ainakin vielä nyt, joten vielä on jotakin odotettavaa sadonkin osalta syksyn edetessä.

Komean mustikkasatsin olette keränneet.

Meillä oli ikkuna auki, ja aamuyöstä tuli rankkasade. Ihanuus.

 

Hei kaikille!

Etsin teitä demistä, mutta harmikseni luin, että kyseinen alusta oli lopetettu. Onneksi google pelasti ja ketju löytyi suht helposti täältä . Kirjoittelin jonkin verran syysfiilistelijöihin/joulufriikkeihin noin neljä-viisi vuotta sitten. Sen jälkeen olen enemmänkin taustaillut tai kirjoittanut yhden viestin silloin tällöin. Oon kirjoitellut ainakin nimimerkillä pieninipsu.

Ehkä voisin hieman esitellä itseäni, eli täällä kirjoittelee nainen Pirkanmaalta. Ammatiltani olen puheterapeutti ja asustan miehen ja lapsen kanssa omakotitalossa, jonka rakennutimme vajaa vuosi sitten. Toisen lapsen laskettu aika on tammikuussa. Nyt kun raskauspahoinvointi on helpottanut ja syksy tekee pikkuhiljaa tuloaan, on ollut ihanaa puuhailla omassa puutarhassa ja seurata, miten luonto hiljalleen valmistautuu syksyn ja talven tuloon. Kovin paljoa ei olla vielä ehditty istutella mitään, mutta kyllä muutaman herneenpalon ja pensasmustikan sai jo omasta puutarhasta poimittua. Metsässä on tullut myös käytyä mustikassa yhdessä lapsen kanssa.

Lähestyvän syksyn huomaa siitä, että aamuisin töihin lähtiessä auton ikkunat ovat kosteat ja tekisi jo mieli kääriytyä kaulahuiviin.

Biozellin kuvaukset mökkeilystä kuulostaa juuri sellaisilta, miltä omatkin fiilikset mökillä usein tuntuvat. Meillä on suvun yhteinen mökki järven rannalla ja siellä on syksyllä aivan ihanaa. Harmikseni se on niin kaukana, ettei ole mahdollisuutta käydä joka vklp. Erityisesti alkusyksyn uinnit iltaisin ovat aivan ihania ja silloin koen myös Biozellin mainitsemaa "luontoyhteyttä" todella vahvasti.

Nyt lähden keittämään teetä ja jatkamaan villasukkia, jotka jäivät keväällä kesken. Ihanaa saada taas puikot käteen!

 

Kiva ketju

 

Tänään on viileä aurinkopäivä. Huolissani seurailen syyshortensioiden nuppujen puhkeamista: ehtivätkö ne ennen ensimmäisiä yöpakkasia? Toivottavasti.

Kauppoihin on viimeinkin tullut auringonkukkia! Tai onhan niitä ollut jo muutaman viikon, mutta ovat olleet niin heikkolaatuisia, etten ole halunnut ostaa. Nyt löytyi kimppu, jossa oli kaksi oikein komeaa yksilöä ja yksi tavanomainen. Tykkään kovasti.

Villasukat tulivat valmiiksi ja otin ne käyttöön heti. Yritän laittaa teille kuvan, katsotaan miten käy. Tuli kauniit, napakat ja lämpimät. Pitää tehdä näitä parissa eri värissä ja hieman varioiden. Näissäkin on hieman pidempi varsi kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Pihalle on kerääntynyt sadoittain varpusia! Niitä on aivan älyttömästi eikä heitä edes huomaa ennen kuin kaartaa autolla pihaan ja pienet pyrähtävät suojiinsa. Meillä on pihassa runsaasti villejä marjapensaita sekä pihlajia, joissa näin loppukesästä alkaa kovin käydä kuhina. Pysyvät myös jonkin aikaa poissa viljellyistä marjapensaista, jotka pitäisi kerätä tyhjiksi viikonlopun aikana. Tiedossa on siis mehustus- ja pakastussavotta.

// Jahas... Kertoisiko joku palstan konkari, miten itse otettu kuva lisätään, kun tämä "Lisää kuva" kysyy linkkiä?

Lataa kuva ensiksi aijaa.comiin ja sieltä kopsaa sen kolmannen linkin ja vaan liität tähän.

 

Muuten kiva ketju mut eihän vielä oo syksy Kesää eletään

 

Niin kiva, että vanhat taustailijatkin ilmoittavat itsestään! Kaikki oikein paljon tervetuloa ja ihana kuulla teistä. Ja tosiaan mitähän mr_spacemanille mahtaa kuulua, toivottavast hyvää!

Täällä herättiin aamulla hirmuiseen ukkoseen. Se tuntui kummalliselle, sillä on ollut jo pidempään varsin koleaa ja harmaata. Kevyet merinovillapaidat on saanut kaivaa jo säilöstä käyttöön ja silti tuntuu olevan vähän vilakkaa.

Tuulet ovat alkaneet selkeästi sekoittua. Edelleen ollaan varsin kesäisissä tunnelmissa, mutta syksyinen vire alkaa olla jo vahva ainakin täällä Kainuussa. Ei toki ihmekään, pianhan on jo kuun puoliväli! Kuukauden päästä pihassa on jo ruska täydessä terässä, jos vanhat merkit pitävät paikkansa.

Meidänkin pakkanen on jo aivan täynnä. Toki onhan sinne säilötty alkukesästä jo raparperit ja mansikat ja nyt kymmenen pensasta herukkaa, mutta kaikenlaista sinne toivoisi vielä mahduttavansa. Pitäisi tehdä pieni erä punasipuli-punaherukkahilloketta sekä mustaherukkahilloa.

Täydensin viimein kynttilä- ja tuikkuvarastot. Nyt niitä on ensimmäisille syyskuukausille poltettaviksi. Löysin vanhan talon kätköistä kauniin, mutta rikkinäisen pussilakanan ja ajattelin kokeilla tehdä siitä tikkitäkin. Siitä tulisi varsin soma, mutta täytyy katsoa riittääkö oma ompeluosaaminen moiseen. Olen kuitenkin ehkä enemmän neuloja enkä siinäkään kummemmin hokkuspokkustele erikoistuuksia.

 

Huomenia tähänin ketjuun!

Ajeltiin sutolla kohti työmaata ja katsellessani metsään se suorastaan hohti silmiini. Kirkkaanvalkoinen kärpässieni! Muistakaa olla varovaisia, noita on kuulemma paljon tänä vuonna.


Mut tatteja en ole vielä löytänyt. *haaveilee tattirisotosta*

 

Ihana nähdä tuttuja nimimerkkejä täällä! Voi kun esimerkiksi Ketunpoika löytäisi tänne myös mukaan....

Laitoin tänä keväänä istutuslaatikoita ja äsken kävin hakemassa iltapalaksi isoja porkkanoita. Kaikki mun istutukset onnistui täydellisesti ja tuotti satoa yli tarpeiden. myös viinimarjat on kypsiä, melkein ylikypsiä, mutta mehua en ala tänä vuonna tekemään. Syököön rastaat.

Onnea tulevasta pienestä Hosuli!! Tiedättekös mitä, minä odotan esikoistani. Ja laskettu aika on myös tammikuussa, hihii. Ihan hassua, että olen kirjoittanut ekoja viestejä Joulufriikkeihin kun olen itse ollut vielä ihan lapsi, ja nyt olen tässä tilanteessa. Ensi jouluna on sitten aika ihanaa pienen kanssa laittaa joulua ja hössötys senkun lisääntyy.

 

Ihana nähdä tuttuja nimimerkkejä täällä! Voi kun esimerkiksi Ketunpoika löytäisi tänne myös mukaan....

Laitoin tänä keväänä istutuslaatikoita ja äsken kävin hakemassa iltapalaksi isoja porkkanoita. Kaikki mun istutukset onnistui täydellisesti ja tuotti satoa yli tarpeiden. myös viinimarjat on kypsiä, melkein ylikypsiä, mutta mehua en ala tänä vuonna tekemään. Syököön rastaat.

Onnea tulevasta pienestä Hosuli!! Tiedättekös mitä, minä odotan esikoistani. Ja laskettu aika on myös tammikuussa, hihii. Ihan hassua, että olen kirjoittanut ekoja viestejä Joulufriikkeihin kun olen itse ollut vielä ihan lapsi, ja nyt olen tässä tilanteessa. Ensi jouluna on sitten aika ihanaa pienen kanssa laittaa joulua ja hössötys senkun lisääntyy.

Mullakin on lavakauluksissa saalista, on ihana ottaa pizzan päälle omaa basilikaa. Lisäksi on persiljaa, punajuurta...

Mutta mietin vaan että mitä noille istutuslaatikoille on ruukattu tehdä satokauden jälkeen? Jätetäänkö ne mullat niihin, peitetäänkö niitä loppusyksyn sateilta ja lumilta?

 

@Lullaby_ oi onnea tulevasta pienestä!! Teille onkin ensi vuonna tulossa todellakin aivan ihana joulu.

@Echo mä olen syksyllä vain tyhjännyt laatikot istutuksista, heittänyt vanhan mullan sekaan lehtiä ja oksia maatumaan ja kuohkeutta tuomaan ja jättänyt niille sijoilleen. Keväällä sitten lumien alettua sulaa heitän lumen päälle kanankakkarakeita ja tai lisään lannoitettua multaa vanhan sekaan.

Kahtena aamuna on auton ikkuna ollut ulkopuolelta huurussa. Ja pikkuruiset koululaiset on olleet ensimmäisillä koulutaipaleillaan isot reput selässä keikkuen. Voi että, viime viikolla näin useasti risteyksissä isä-lapsi-parivaljakoita, jotka selvästi harjoittelivat koulureittejä ja risteyskohtia. Oli liikuttavaa seurata sitä.

Tänään aion lähteä kaupungille metsästämään mieleisiä lankoja villapaitaan ja aloitella sen viikonoppuna, kun on luvattu sadetta. Tänään on kaunis aurinkopäivä, mutta pohjavire on viileähkö. Aika ihanaa!

 

@Lullaby_ oi onnea tulevasta pienestä!! Teille onkin ensi vuonna tulossa todellakin aivan ihana joulu.

@Echo mä olen syksyllä vain tyhjännyt laatikot istutuksista, heittänyt vanhan mullan sekaan lehtiä ja oksia maatumaan ja kuohkeutta tuomaan ja jättänyt niille sijoilleen. Keväällä sitten lumien alettua sulaa heitän lumen päälle kanankakkarakeita ja tai lisään lannoitettua multaa vanhan sekaan.

Kahtena aamuna on auton ikkuna ollut ulkopuolelta huurussa. Ja pikkuruiset koululaiset on olleet ensimmäisillä koulutaipaleillaan isot reput selässä keikkuen. Voi että, viime viikolla näin useasti risteyksissä isä-lapsi-parivaljakoita, jotka selvästi harjoittelivat koulureittejä ja risteyskohtia. Oli liikuttavaa seurata sitä.

Tänään aion lähteä kaupungille metsästämään mieleisiä lankoja villapaitaan ja aloitella sen viikonoppuna, kun on luvattu sadetta. Tänään on kaunis aurinkopäivä, mutta pohjavire on viileähkö. Aika ihanaa!

Ok, kiitti.
Peitätkö ne laatikot mitenkään vaikkapa pressulla talveksi? Mietin vaan että kun koko kesän oon noita laatikoita kastellut ja niissä on multa painanut ja sitten jos sataa lumet päälle, niin eikö ne rungot lahoa jo...sori, tyhmä kysymys.

 

Puutarhassa kypsiä omenia/omenoita (kumpiko on suomea? Kumpikin?)

Niiiin tekee mieli tehdä omppupiirakkaa...

 

Ok, kiitti.
Peitätkö ne laatikot mitenkään vaikkapa pressulla talveksi? Mietin vaan että kun koko kesän oon noita laatikoita kastellut ja niissä on multa painanut ja sitten jos sataa lumet päälle, niin eikö ne rungot lahoa jo...sori, tyhmä kysymys.

Siis eikö ne laatikot ole vuorattu kankaalla?
Jos eivät ole ja ovat vielä kyllästämtöntä puuta niin neljästä kuuteen vuoteen menee lahoamisessa.
Parenpi olla peittelemättä, että pääsevät tuulettumaan ja kuivumaan.
Ja kun seuraavia teet, musta mansikkakangas sisään, niin kestävät kauemmin ja säästät myös koko lailla kastelussa.

 

Siis eikö ne laatikot ole vuorattu kankaalla?
Jos eivät ole ja ovat vielä kyllästämtöntä puuta niin neljästä kuuteen vuoteen menee lahoamisessa.
Parenpi olla peittelemättä, että pääsevät tuulettumaan ja kuivumaan.
Ja kun seuraavia teet, musta mansikkakangas sisään, niin kestävät kauemmin ja säästät myös koko lailla kastelussa.

Minä olen tuon vuorauksen tehnyt juuriestekankaalla. Hieman jäykkää, mutta oikeisiin mittoihin leikkattuna tukevaa ja "ikuista", laatikko hajoaa vuosien kuluessa, kangas ei. Kun kasvattaa itselleen syötävää, ei laatikkoa todellakaan kannata kyllästää.

 

Puutarhassa kypsiä omenia/omenoita (kumpiko on suomea? Kumpikin?)

Niiiin tekee mieli tehdä omppupiirakkaa...

Meillä ainakin kasvatetaan ja syödään omenoita.

 

Siis eikö ne laatikot ole vuorattu kankaalla?
Jos eivät ole ja ovat vielä kyllästämtöntä puuta niin neljästä kuuteen vuoteen menee lahoamisessa.
Parenpi olla peittelemättä, että pääsevät tuulettumaan ja kuivumaan.
Ja kun seuraavia teet, musta mansikkakangas sisään, niin kestävät kauemmin ja säästät myös koko lailla kastelussa.

Juu, kangas on niissä. En halunnu rikkaruohoja.

 

Meillä ainakin kasvatetaan ja syödään omenoita.

Toi muija on vaan rekvisiittaa.. Mä kun poimin omenia niin ravistan puuta, ja ne jotka on irtoomassa ja kopsahtavat päähän ovat just sopivan kypsiä.
(Voisi ajatella mun joistain jutuista että joskus on useampikin omppu kopissut päähän )

 

Ulkona on hyvin sateinen päivä. Tekee mieli teetä ja mustikkapiirakkaa. Pihan omenapuussa omenat alkaa olla jo kypsiä. Ehkä viikonloppuna teen niistä sosetta. Pitäisi pestä ikkunatkin.

 

Rupesinpa neulomaan villasukkia.

 

@Echo en ole peittänyt laatikoita talveksi mitenkään. Mulla pohjalla on runsas kerros sanomalehteä, joka aikanaan maatuu. En mielellään käytä muovia puutarhassa. Multa tosiaan painuu ja kovettuu, joten kannattaa syksyllä heittää sekaan lehtiä ja oksasilppua ja keväällä sekoittaa sekaan uutta multaa tarvittaessa.

Kotipihan koivut ovat alkaneet pukeutua oksa kerrallaan ruskan sävyihin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kuukauden päästä väri-ilottelu on ylimmillään!

Villapaita on hyvässä mallissa. Siitä tulee syyskesän keltainen luonnonvalkoisella kaarrokekuviolla. Nyt on menossa hyvin pitkä pätkä pelkkää tasaista oikeaa neuletta, joten tekaisin rinnalle vielä toiset pitsisukat, niin tulee aivoillekin välillä jotakin pureksittavaa. Ystäväni aloitti myös samat sukat, joten kokoonnumme viikoittain kahden naisen neulekerhoon.

Anoppi toi ison satsin omenoita. Tein osasta jo piirakan (mikä tuoksu kotona leijailikaan!) ja osan ajattelin surauttaa soseeksi purkkiin. Sen jälkeen taitaa meidän talouden säilömiset olla siinä tältä kaudelta ja on keskityttävä neulomiseen entistä hanakammin.

 

Toi muija on vaan rekvisiittaa.. Mä kun poimin omenia niin ravistan puuta, ja ne jotka on irtoomassa ja kopsahtavat päähän ovat just sopivan kypsiä.
(Voisi ajatella mun joistain jutuista että joskus on useampikin omppu kopissut päähän )

Tietenkin tuollaisessa kuvassa se keräävä nainen on rekvisiittaa (näkee tuosta korin koostakin), mutta siitä huolimatta omenat kannattaa kerätä puusta eikä maasta. Se laatu.

Moni suomalainen puutarhanomistaja tosin jättää omenapuut suuriksi leikkaamattomiksi risupesiksi, eli kerääminen vähintäänkin haastavaa.

Oksasakset käyttöön (omenapuiden, ei miesten leikkelyyn)!

 

Tietenkin tuollaisessa kuvassa se keräävä nainen on rekvisiittaa (näkee tuosta korin koostakin), mutta siitä huolimatta omenat kannattaa kerätä puusta eikä maasta. Se laatu.

Moni suomalainen puutarhanomistaja tosin jättää omenapuut suuriksi leikkaamattomiksi risupesiksi, eli kerääminen vähintäänkin haastavaa.

Oksasakset käyttöön (omenapuiden, ei miesten leikkelyyn)!

Kieltämättä saisit joskus perustaa ketjun jossa on sun puutarhatuotoksiasi, ja kuvat minimi-eukko-varustelulla.

Tunnut olevan aika multasormi.
(Miten se sun kohdalla kuulostaaki niin pervolta)

 

Omenakaurapaistos tuli juuri uunista, mikä tuoksu koko kämpässä. Eilen illalla poltin ekaa kertaa kynttilöitä ja ihana tunnelma tuli niistäkin. Ihana syksy. Ruuaksi syötiin lohta ja perunaa sekä porkkanaa, omasta maasta. Olen koko viikonlopun vain rentoutunut ja ahminut kirjoja. Jaksaa taas ensi viikon painaa töitä.