No siksi juuri moni jääkin auton alle kun ne luottaa vihreään valoon ja sen voimaan. itekkin olen meinannu jäädä auton alle jos olisin mennyt vihreiden mukaan. moni autoilia ajaa viellä punasia päiten joten tuossa pitää luottaa omiin silmiinsä ja mennä sen mukaan.. Mut mitä jos on omannu jo viidettä tasoa tuolta et auktoriteetit ei ole mitään ja ollu niitä vastaan ja elänny sitten senkin mukaan.. ja sitten toisaalta on kolmos tasoa kun en oo kovin hyvä ryhmä jutuissa ainakan live tilanteissa. vaikka täällä netissä huomannu et kun yhdessä rakentuu niin siitä voikin tulla hieno kokonaisuus kun monelta eri kantilta tulee huomioita ja sit kehitytään ja voi rakentua kokonaisuus.
Mut miksi asiantuntija voi olla jo moraalin tasossa korkeammalla kuin ei asinatuntija. esim lääkärit määrää helposti mielen ongelmiin turruttavaa lääkettä ja ei tarjoa muita vaihtoehtoi. ku esim toinen malli voisi toimia paremmin kuten olen kuullut esim keroputaan mallista jossa niitä juttui käsitellään puhein ja terapia voisi olla hyväksi. mut lääkärit ottaa sen halvemman ja nopeamman ratkaisun ni millä tasolla silloin on lääkärin moraali?.
ja eikös asiantuntijakin ole täynnä muiden opetuksia joita jakaa "oikeana" tietona eteenpäin. tuoko se mitään omaa siihen juttuun vai pysyykö kehitys jumissa ku ei osata ajatella muusta näkökulmasta kuin siitä mitä opetettu. Ja sit just vanhemmat ihmiset kuvittelee kun nuoria tulee uusinen ideoineen ja tapoineen et ne on vaan naiviveja ja elämä ei ole opettanut vaikka se nuorempi voisi tuoda valtioon korkeampaa moraalia ideoineen ja tapojen muutoksineen. vähättely on voimakasta.
No kuinka moni vanhempi käy tollasta keskustelua et selittää isän temmperamentista. kyllä siä raivoaan pitää hillitä lapsen edessä eikä opettaa sitä lasta sellaseen malliin nojoo joskus lipsahtaa kaikilla mut sellasessa jatkuvasti kasvaneesta tulee sen kopio. nyt huomaa sen miten monet kasvattaa samanlailla kuin vanhempansa heitä huutamalla ja raivoomalla. eikä ole katkaisu sitä kasvatus ketjua ja tehnyt muutosta kasvatus tapoihin. eli ei pääse kehittymään ennenkuin joku sukupolvessa katakisee sen kierteen kasvattaa lasta aivan eri tavalla kuin mitä itse saannut huonoa kohtelua kokea. ja sitkun saa lapsen ni se lapsuuden kokemus tulee pintaan ehkä ja sit sitä samaa automatioota käyttää huomaamatta omiinkin lapsiinsa?. eli moraali junnaa paikoilla sukupolvesta toiseen eikä pääse korkeuksiinsa kaikkien osalta? millä moraalin tasolla näkisit suomen kokonaisuudessaan?.
mut miten niin auktoriteettiuskovaisuus ei heikennä. Mitä jos auktoriteetti käskee tekeen pahaa jolleen ja on omanu hyvän moraalin mut muiden painostuksesta sortuu siihen ni eikö silloin palaa lähtöruutuun moraalin tasolla. eikö moraalissa voi muka ottaa takapakkia?.
no siis opiskeltu moraali voi myös olla vinoutunutta. onhan se vai ntoisen käsitys moraalista joka sitten sotkee omaa itseä ja moraalia. eli voi olla puhdas vanhemmalla iällä muiden ajatuksista ja toiveista mikä on oikein ja väärin ja opetukset monesti tappaa sen luonnollisuuden ja luo turhia paineita vain itsestä. et pitää tehä näin ja noin että saavuttaa jotain mut onko se silloin puhdas oivallus enään vaan muun ajatus eikä tuo aitoa täyttymystä on vain toisen opin näyte työ. mut joo on sit ihan hyväkin et toiselle ei tehdä pahaa ja se on hvyä opetus. mut kyllä siihenkin pitää jättää sellanen varaus et itseään pitää puollustaa jos esi mraiskaaja käy päälle ni sillon on ihan okei hakata ja potkia sitä vaikka se oma moraali sitten kärsisikin siinä? korkea moraali vaatisi varmaan sen että kukaan ei enään koskaan tee pahaa kelleen maailmassa ja se muuttuu raukkaude nalaiseksi toista kohtaan. mut mä joo on alatasoilla moraalin kanssa kun emmä oikee nitteeni rakasta johtuen suurista törttöilyistä ja häpeä pitää otteessaan.
nojoo emmä oo koskaan oikeestaan miettiny omaa moraalia ja muutenkin itsetä esitetyt kysmykset on mun tapauksessa vaikeita ku en oikeestaan ikinä luokitellut itseäni mihkään ni en oikeen tiedä itsetäni sitten mitään ja muista. tää taitaa olla mun aika iso ongelma. mä en osaa oikeen kiinnittyä mihkään. eli elän kuitenkin aika kavaamaista elämää mut silti perjaatteessa suhteessa muihin elämä on joka päivä uusi ja vanhat mallit ei sillain päde enkä ajattele et mitä ne teki mulle eilen itseni kohdalta itelleni oon kyllä anakara jos oon tehnyt pahoin toiselle pitkiäkin aikoi ja tunnen suurta häpeää käytöksestäni se rajoittaa elämää kyllä kovastikkin.
Varmaan vastaus löytyy siitä, kuinka moraalirappuja pitkin kuljetaan. Tapahtuuko siirtyminen pomppimalla tasajaloin, vai askel kerrallaan niin, että toinen jalka on vielä aelemmalla portaalla, kun toinen jalka on ylemmällä portaalla. Tapahtuuko siirtyminen vakaasti ylöspäin, vai käväistäänkö ylemmällä portaalla ensin tunnustelemassa, onko porras kestävä. Ehkä ihminen onkin taipuisa akrobaatti ja pitää kättään vieläkin alemmalla portaalla.
En ottaisi tuota asiantuntijan ja lain pykälää liian kirjaimellisesti. Totta kai asiantuntijat ja lait ovat vain parhaalla mahdollisella tavalla luotuja juttuja. Mutta luotto siihen, että asiantuntijuus ja laki ovat määreitä, joita voi seurata.
Totta kai niiden takana on virheitä tekevä ihminen, jolal voi olla vaikka mitä omia motiiveja.
Jos mietitään vaikka tuota lääkärijuttua. Sen tekemisiin vaikuttaa muutkin asiat, kuin vain se potilas. Eli valitettavasti se ei välttämättä aina voi määrätä parasta hoitoa, koska hoidolla on kustannukset, koska kustannukset maksaa valtio, ja näitä hoitoja saa tarjota, jos paranemisen ennustettavuus on vaikka 60%.
Toisinpäin ajateltuna, portaalla 4 oleva ajattelisi, että on lääkärin vika, ettei se tarjoa oikeaa hoitoa. Portaalla 5 oleva potilas taas ymmärtäisi, että lääkäri tekee parhaansa ja pyrkisi muuttamaan säännöstöä, johon lääkäri nojaa.
En tietenkään tiedä, mutta voisin veikata, että porras 3 ei välttämättä vaadi sen kummempaa ryhmää, ainoastaan referenssi-viiteryhmän. Eli kunnioituksen voi saada myös moraalisella käytöksellä kaupassa, liikenteessä, yms. En tunne ketään, kellä olis ihan noin pienet sosiaaliset piirit ollu koko ikänsä. Tosin jos on niin pienet sosiaaliset piirit, ei voi muodostaa moraalipohjaansa reaalimaailmaan, vaan ainoastaan maailmaan, jonka kuvittelee. Mutta se on sen elämän moraalin taso silloin. Jos tilanne muuttuu, moraaliportaat tulee udelleen koeteltaviksi.
Suomessa tuntuu olevan meneillään moraalinen kahtiajako. Ehkä se on aina ollutkin. Toisaalla ollaan kakkostasolla ja toisaalla ehkä jopa kutostasolla. Välillä tuntuu, että "kansakunnan" moraali on korkeammalla, kuin ihmisten moraali. Jos nyt ajatellaan, että kansakunnalla olisi moraali.. Tai siis, joskus korkena moraalin tavoitteet, kuten vaikkapa kehitysapu törmää villisti yhteen kakkostason oman edun tavoittelun kanssa. Tää on nyt vähän vaarallinen esimerkki.
Auktoriteettiuskovaisuus ei siis heikennä omaa moraalia, koska sitä omaa moraalia ei ole. Jos aikuinen käskee lasta varastamaan, ja lapsi ei tiedä, että se on väärin tai pelkää rangaistusta, niin tekeekö lapsi moraalisesti väärin varastaessaan? Hän vain toimii omien moraalisääntöjensä mukaan, joka on, että auktoriteettia kunnioitetaan?
Uskon, että moraalissa voi ottaa takapakkia. Ei pelkästään vaikkapa painostuksessa tai siksi, ettei ole täysin sisäistänyt edellistä porrasta, vaan myös siksi, että olemme ihmisiä. Olemme joskus väsyneitä, nälkäisiä, janoisia, peloissamme, ylionnellisia (jolloin saatamme sortua johonkin oman edun tavoittelun moraaliporrassääntöön) palkitakemme itsemme.
Hyvä kysymys, onko se sitten opittua vai toistoa. Toisaalta itsekin just huomasit, että olit saanut idean, jonka jo joku toinen oli keksinyt. Ehkä se kulkee kahteen suuntaan, ehkä voit sitli saada idean, vaikka tietäisit, että joku toinen on sen jo keksinyt?
Eikä tätä moraalikasvua tehdä irrallisena ihmisen muista ominaisuuksista- kuten taisin jo kirjoittaa. Eli jos mietit itseäsi, niin tottakai teet virheitä. Jokainen meistä tekee. Me ollaan ihmisiä! Moraali ei ainoastaan ohjaa tulevaa käytöstämme, vaan myös ajatuksia menneestä toiminnastamme. Eli sinuna lukisin vaikka häpeän siihen moraaliportaalle, jos olet toiminut väärin toista ihmistä kohtaan, tiedostat sen ja haluaisit korjata asian. Ei sitä ole pakko korjata, tilanne jää opetuksen merkintänä historiankirjaasi, mutta moraalin arvioinnissa voit miettiä sitä, miten tulet toimimaan ja miten haluat tulevaisuudessa toimia. Mutta ehkä ensin kannattaa selvittää motiivit sille, miksi haluat olla jollain moraalin tasolla. Eikös se taso, johon voit itsesi kirjata, riitä elämääsi?