Haavistolla on pikkasen erilainen tausta. Ei ollut vain urheilija.
Pekka Haavisto valmistui vuonna 1976 ylioppilaaksi Munkkivuoren yhteiskoulusta ja aloitti sen jälkeen
valtiotieteiden opinnot
Helsingin yliopistossa.
[7] Opinnot jäivät kuitenkin kesken vajaan vuoden jälkeen. Myöhemmin Haavisto suoritti vielä erinäisiä yleisopintoja.
[8] Haavisto suoritti vuonna 1985
siviilipalveluksen Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
[9]
Koijärvi-liikkeessä toiminut Haavisto oli vuosina 1979–1982
Komposti-lehden
päätoimittaja, 1982–1987
Suomi-lehden päätoimittaja ja vuonna 1983
Vihreän Langan päätoimittaja.
[1]
Politiikka
Haavisto oli Vihreiden eduskuntaryhmän ensimmäinen ryhmäsihteeri 1983.
[10] Ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan vuonna
1987 esiintyminen
Yleisradion suuressa vaalikeskustelussa nosti Pekka Haaviston eduskuntaan. Hän sai ennen vaalikeskustelua päättyneessä ennakkoäänestyksessä toista sataa ääntä, mutta varsinaisena äänestyspäivänä 7 891 ääntä.
[11][12] Hän oli
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1988–1992 ja 2005–2008.
[1]
Haavisto putosi eduskunnasta
vuoden 1995 vaaleissa.
[13] Hänestä tuli kuitenkin ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri
Lipposen ensimmäiseen hallitukseen vuosiksi 1995–1999, mikä teki hänestä maailman toisen ja Suomen ja
Länsi-Euroopan ensimmäisen vihreän ministerin.
[14][15][16] Haavisto pyrki eduskuntaan
vuoden 1999 vaaleissa, mutta jäi varaedustajaksi
Anni Sinnemäen tullessa valituksi.
[17]
Vuoden 2007 vaaleissa Haavisto palasi eduskuntaan noin 5 400 äänellä.
[18] Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa hän sai 7 470 ääntä.
[19] Hän jatkoi eduskunnassa
vuoden 2015 vaalien jälkeen keräten Vihreiden suurimman äänisaaliin valtakunnallisesti – 14 204 ääntä. Haavisto oli myös vaalien kahdeksanneksi eniten ääniä kerännyt ehdokas.
[20]
Marraskuussa 2018 Haavisto valittiin uudestaan Vihreän liiton puheenjohtajaksi. Hän asettui ehdolle
vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ja uusi kansanedustajapaikkansa 20 163 äänellä.
[21] Haaviston äänisaalis oli koko maan ehdokkaista neljänneksi suurin.
Haavisto on eduskunnan
työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varapuheenjohtaja vuodesta 2015. Hän on ollut jäsen myös
ulkoasiainvaliokunnassa (1991–1994, 2007–2013 ja 2014–),
puolustusvaliokunnassa (2007–2013 ja 2015),
suuressa valiokunnassa (2007–2008 ja 2011),
lakivaliokunnassa (1991–1992) ja
sivistysvaliokunnassa (1987–1990).
[1]