Onnellisuus

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Ootteko kokoajan onnellisia vai ahdistaako teillä päivittäin? Onko tämä yhteiskunta mikä vaatii onnellisuutta koko ajan vai pitääkö myös kestää ressiä? On töissä aikoja, että stressaa joka päivä. Mutta on hyvä palkka ja sopiva työaika jne. Yksityiselämässä myös harrastan stressaamista. Harrastaako muut ns. Mielen tyhjentämistä ja muuta, vai onko tällaisen työikäisen ruuhkavuotisen ihmisen kohtalo stressaaminen ja ajoittainen ahdistus.
 
vierailija
Olen keskimäärin tyytyväinen. En voi juuri koskaan sanoa olevani onnellinen, ja usein esim onnellisuus lapsista peittyy arjen kiireen ja elämisen stressin alle.
Voisko tiivistetysti sanoa, että mulla on niin kiire eläö etten ehdi olla onnellinen :D
 
vierailija
No kyllä tää nykyaika altistaa stressille ja masennukselle. On kiirettä, stressiä, epävarmuutta töistä, yhteisöllisyys hävinnyt, täydellistä kiiltokuvaelämää larpataan somessa...
 
Kyllä mä joka päivä olen onnellinen jostain.


Mut niin myös ärsyyntynyt tai vittuuntunut. Ja sen ärsyyntymisen ku suuntaa oikein ja puhkii tovin jonkin fyysisesti raskaan tympeän työn parissa niin että kiukkuadrenaliinille on käyttöä niin sit on taas levollinen fiilis ja viimeistään saunan lauteilla voi olla tovin onnellinen.

Mut ehkä mulle on tärkeintä, että elämässä on vielä jotain kivaa odotettavaa. Se saa innostuneen jännityskuplinnan vatsanpohjaan ja sit jaksaa taas tasaista arkea.

Tule jo, kopuka, tule!
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Deleted member 149094
Kyl se varmaan vaatii.. Tuo yhteiskunta. Onnellisuutta. Kokoajan. Mut se kyllä aika hyvin myös määrittelee sen, että milloin on onnellinen! Se on kivaa. Ei tartte itte miettiä sitä:) helpottaa meinaan. Hankalaahan se olisi, jos sitäkin pitäisi pohtia, että koskas sitä on onnellinen.
Et eiku vaan niitä "onnellisuus" Postauksia tänne tai faceen, niin homma hoidossa ja voi keskittyä muihin asioihin!
 
vierailija
No oisko tää masennustyyppistä juttua sitten. Koen syyllisyyttä jokaisesta virheestä mitä teen ja vatvon niitä mielessäni. Kuitenkin olen päivittäin myös onnellinen ja nukun hyvin. Masennus on tuttu ilmiö. Sairastuin toisen pojan syntyessä 20 vuotta sitten, mutta paranin myös melko pian, vuodessa. Paniikkihäiriö on ollut myös, mutta se ei oireile enää. Mitään lääkitystä ei ole. Ehkä pimeä aika ja työ stressi on taas laukaisseet tämän. Lääkkeet tehoaa minuun hyvin enkä niitä pelkää, kaksi kertaa on ollut jakso, että olen syönyt lääkkeitä.
 
vierailija
Ootteko kokoajan onnellisia vai ahdistaako teillä päivittäin? Onko tämä yhteiskunta mikä vaatii onnellisuutta koko ajan vai pitääkö myös kestää ressiä? On töissä aikoja, että stressaa joka päivä. Mutta on hyvä palkka ja sopiva työaika jne. Yksityiselämässä myös harrastan stressaamista. Harrastaako muut ns. Mielen tyhjentämistä ja muuta, vai onko tällaisen työikäisen ruuhkavuotisen ihmisen kohtalo stressaaminen ja ajoittainen ahdistus.
Onhan se mukavampi olla onnellinen kuin surullinen tai ahdistunut, mutta jos kieltää omat tunteensa niin silloin solmii itsensä solmuun ja pahasti. Alan Watts puhui aikoinaan tästä aiheesta fiksusti: https://www.youtube.com/watch?v=-RnafTtXMYI

Itselläni on keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Harrastan meditaatiota ja joogaa. Jos haluaa niistä apua stressiin, niin omalla kohdallani Samatha, Pranayama ja Hatha jooga on auttanut merkittävästi. Tykkään myös käydä joka päivä kävelyllä metsässä, vapaalla eräretkillä. Saunassa käyn melkein päivittäin. Avantouintia haluaisin kokeilla. Jos tarkoituksena on stressittömyys niin kannattaa löytää itselleen jotain vapaata ja mukavaa tekemistä missä pääsee nk. flow-tilaan: https://en.wikipedia.org/wiki/Flow_(psychology)
 
vaikka kuinka toitotetaan tuota yltiöpositiivisuutta, niin totuus on se, että kukaan ei ole aina onnellinen. on hyviä ja huonoja päiviä., mutta mun mielestä jatkuva päivittäinen ahdistus ei ole normaalia, viittaa masennukseen.
Juurikin näin ja myös

Kyllä mä joka päivä olen onnellinen jostain.
Näin.

Stressi ei välttämättä ole paha asia, se voi myös saada ihmisen toimimaan.
Sitten kannattaa pysähtyä ja hakea jopa apua, jos pienet asiat vaatii suuria ponnisteluja, että niistä suoriutuu....esim. sillon jos ihan tavan arkiasioiden suorittaminen tai pakolliset laskujen maksamiset ym alkaa ahdistaa
 
vierailija
Ehkei varsinaisesti ahdista. Olen suorittajaluonne ja haen hyväksyntää ilmeisesti työssä suoritteiden kautta oman hyvinvoinnin kustannuksella. Teen laadukkaasti ja tarkasti työt ja olen hyvä organisoimaan, ylitöitä tulee koska työmäärä ei ole balanssissa resursseihin.
Esimiehen kanssa olen toki jutellut asiasta. Itse pitää osata rajata työtä. Vapaa-ajalle en ole niinkään haalinut mitään ihmeempää ylimääräistä.

En tiedä olenko erityisemmin onnellinen.
On paljon haasteita lapsen kanssa. On ollut myös raskas lapsuus itsellä sekä miehellä, toisaalta se on auttanut ymmärtämään toisiamme.
Mies kerran kysyin; mitä ihmeellistä odotan elämältä, jos en ole nyt tyytyväinen/onnellinen.
Perusasiat ovat suht. ok kuitenkin. Ehken osaa kliseisesti elää tässä hetkessä, vaan murehdin mennyttä ja suren etukäteen tulevaisuutta.
Olen jonkin verran lukenut itsensä muuttamisesta saadakseni vinkkejä miten saisin pääkopan sisälle enemmän rauhaa. Olen todennäköisesti masentunut ja haluan itse lääkkeettömillä keinoilla paremman olon.

Onnellisuus minun kohdallani on ehkä myös sitä, että oppisin hyväksymään itseni armollisemmin enkä vertailisi miten asiat voisivat olla jos olisin tehnyt erilaisia valintoja elämälläni. Niitä on siis turha vatvoa enää. Pitäisi hyväksyä asiat sellaisina kun ne ovat ja tehdä ratkaisuja parempaan tulevaisuutta varten. Saatan vertailla myös itseäni muihin, vaikka tiedän ettei aina tiedä mikä on totuus kenenkin elämässä.
Olen yrittänyt opetella meditoimaan. Liikuntaa lisätä, ruokavaliota pitää muuttaa. Olen melko levoton.
 
Deleted member 149094
Ehkei varsinaisesti ahdista. Olen suorittajaluonne ja haen hyväksyntää ilmeisesti työssä suoritteiden kautta oman hyvinvoinnin kustannuksella. Teen laadukkaasti ja tarkasti työt ja olen hyvä organisoimaan, ylitöitä tulee koska työmäärä ei ole balanssissa resursseihin.
Esimiehen kanssa olen toki jutellut asiasta. Itse pitää osata rajata työtä. Vapaa-ajalle en ole niinkään haalinut mitään ihmeempää ylimääräistä.

En tiedä olenko erityisemmin onnellinen.
On paljon haasteita lapsen kanssa. On ollut myös raskas lapsuus itsellä sekä miehellä, toisaalta se on auttanut ymmärtämään toisiamme.
Mies kerran kysyin; mitä ihmeellistä odotan elämältä, jos en ole nyt tyytyväinen/onnellinen.
Perusasiat ovat suht. ok kuitenkin. Ehken osaa kliseisesti elää tässä hetkessä, vaan murehdin mennyttä ja suren etukäteen tulevaisuutta.
Olen jonkin verran lukenut itsensä muuttamisesta saadakseni vinkkejä miten saisin pääkopan sisälle enemmän rauhaa. Olen todennäköisesti masentunut ja haluan itse lääkkeettömillä keinoilla paremman olon.

Onnellisuus minun kohdallani on ehkä myös sitä, että oppisin hyväksymään itseni armollisemmin enkä vertailisi miten asiat voisivat olla jos olisin tehnyt erilaisia valintoja elämälläni. Niitä on siis turha vatvoa enää. Pitäisi hyväksyä asiat sellaisina kun ne ovat ja tehdä ratkaisuja parempaan tulevaisuutta varten. Saatan vertailla myös itseäni muihin, vaikka tiedän ettei aina tiedä mikä on totuus kenenkin elämässä.
Olen yrittänyt opetella meditoimaan. Liikuntaa lisätä, ruokavaliota pitää muuttaa. Olen melko levoton.
Olisko tuo vertailu sitä, että etsit sitä omaa onnellisuutta?
Olen onnellisempi, kuin tuo, koska..
En ole yhtä onnellinen, kuin tuo, koska..

Ja sit, jos noin ois, voit miettiä, että tekeekö ne jutut oikeesti onnelliseksi?
 
vierailija
Olisko tuo vertailu sitä, että etsit sitä omaa onnellisuutta?
Olen onnellisempi, kuin tuo, koska..
En ole yhtä onnellinen, kuin tuo, koska..

Ja sit, jos noin ois, voit miettiä, että tekeekö ne jutut oikeesti onnelliseksi?

Vaikea sanoa. Ymmärrän, ettei elämäni pidä olla samanlaista kuin toisten. En ihannoi mitään instagramin photoshopattuja vartaloita/ryppyttömiä kasvoja tai ihannekotielämääkään.
Olen realisti kuitenkin.
PItäisi löytää itsestä kaivaen ne onnellisuutta tuottavat jutut.. ja onhan niitä toki, mutta niitä pitäisi myös toteuttaa aktiivisesti .. matkustaminen sitten joskus. Ystävä/sisko yhteydenpito on jäänyt vähiin.
Olen joskus maalannut, voisi tuoda iloa värien käyttö. En pysty oikein keskittymään enää kirjojen lukemiseen. Somen käyttöä pitäisi vähentää jne. Jotenkin tuntuu ettei ole sitä ylimääräistä aikaakaan töiden jälkeen tai vapaapäivinä ole, mutta sehän ei ole totta. On sitä aikaa kun sitä järjestää ja priorisoi.
Pitääkin tehdä jotain listaa paperille ja toteuttaa asioita.
 
vierailija
Filosofi Demokritos arvioi onnellisen olevan hän, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.[1]

Googletin hakusanan onnellisuus.
Tämän palstan kirjoittajat ovat käsitykseni mukaan suurimmaksi osaksi työelämässä.
Takki on monella tyhjä kotiin tullessa. Usea tekee etätöitä.
Eilen postiluukusta kolahti Yhteishyvä-lehti. Siinä on laaja juttu jaksamisesta.
Voin hyvin enkä enää viitsi jaaritella asioistani nettipalstoilla.
Entisenä Annan keskustelupalstalaisena tunnen helpotusta, kun kaikki vanhat viestini menivät roskiin.
Minunkin entinen mies aikoinaan ihmetteli miksi en ole tyytyväinen. Hän oli muka järjestänyt perheelle hyvät oltavat.
Kävin tänään varastossa hakemassa sukset ja monot. Vein tavaraa Fidaan.
Vaikka avioerosta on jo iäisyys vieläkin on paljon turhaa tavaraa.
Oli hyvä kokemus jäädä lentojumiin ulkomailla. Tajusin miten hyvin tulen toimeen yhden matkalaukun sisällöllä.
Pamela Anderson hylkäsi somealustat.
Minä en jätä somea. Siitä on paljon hyötyä ja iloa oikein käytettynä.
 
vierailija
Filosofi Demokritos arvioi onnellisen olevan hän, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.[1]

Googletin hakusanan onnellisuus.
Tämän palstan kirjoittajat ovat käsitykseni mukaan suurimmaksi osaksi työelämässä.
Takki on monella tyhjä kotiin tullessa. Usea tekee etätöitä.
Eilen postiluukusta kolahti Yhteishyvä-lehti. Siinä on laaja juttu jaksamisesta.
Voin hyvin enkä enää viitsi jaaritella asioistani nettipalstoilla.
Entisenä Annan keskustelupalstalaisena tunnen helpotusta, kun kaikki vanhat viestini menivät roskiin.
Minunkin entinen mies aikoinaan ihmetteli miksi en ole tyytyväinen. Hän oli muka järjestänyt perheelle hyvät oltavat.
Kävin tänään varastossa hakemassa sukset ja monot. Vein tavaraa Fidaan.
Vaikka avioerosta on jo iäisyys vieläkin on paljon turhaa tavaraa.
Oli hyvä kokemus jäädä lentojumiin ulkomailla. Tajusin miten hyvin tulen toimeen yhden matkalaukun sisällöllä.
Pamela Anderson hylkäsi somealustat.
Minä en jätä somea. Siitä on paljon hyötyä ja iloa oikein käytettynä.

olla kiitollinen siitä mitä itsellä on ja nähdä nämä asiat ympärillään.
Materia ei ole ollut se hyvän olon tuottaja minulle. molemmat parisuhteessa ovat vastuussa hyvistä oltavista perheessä. Meidän tapauksessa, minulla on parempi palkka kuin miehelläni ja olen myös pihimpi siinä mihin sitä käytetään.
 
vierailija
Yksittäisiä, häviäviä hetkiä lukuun ottamatta en ole ollut onnellinen vuosikymmeniin. Tuskin enää muistan mitä onnellisuus onkaan. Nyt näen vain apatiaa ja tätä samaa edessäni. Vuodet hupenevat ja tuskin enää löydän sitä onnellista elämää tai syytä sitä edes tavoitella. Mistä se onni muka tulee?
 
Deleted member 149094
Yksittäisiä, häviäviä hetkiä lukuun ottamatta en ole ollut onnellinen vuosikymmeniin. Tuskin enää muistan mitä onnellisuus onkaan. Nyt näen vain apatiaa ja tätä samaa edessäni. Vuodet hupenevat ja tuskin enää löydän sitä onnellista elämää tai syytä sitä edes tavoitella. Mistä se onni muka tulee?
HahahahaHAHAHAHAHAhahahahaha
Haa-haa-haa-HAHHAAAAAHHAAHHAA!!!!
HAAHAAhahahahaahaa
haahaaHaHaHaHaHaHaHa hahahaha
Hahahahahaha




et voi väittää, ettetkö hymähtänyt :sneaky:
 
vierailija
Yksittäisiä, häviäviä hetkiä lukuun ottamatta en ole ollut onnellinen vuosikymmeniin. Tuskin enää muistan mitä onnellisuus onkaan. Nyt näen vain apatiaa ja tätä samaa edessäni. Vuodet hupenevat ja tuskin enää löydän sitä onnellista elämää tai syytä sitä edes tavoitella. Mistä se onni muka tulee?
Mitä korjaavia asioita olet tehnyt elämällesi? Muutos lähtee sinusta itsestäsi.
 
vierailija
Yksittäisiä, häviäviä hetkiä lukuun ottamatta en ole ollut onnellinen vuosikymmeniin. Tuskin enää muistan mitä onnellisuus onkaan. Nyt näen vain apatiaa ja tätä samaa edessäni. Vuodet hupenevat ja tuskin enää löydän sitä onnellista elämää tai syytä sitä edes tavoitella. Mistä se onni muka tulee?
Mistäkö onni tulee? Muistan vanhan lasten runon oli kerran onnimanni onnimannilla matikka matikalla maitopyörä maitopyörällä pytikkä...
Jatkoa lorulle en enää muista.
Mielestäni nauraminen ei ole merkki onnesta. Olin aiemmin kova nauramaan ja vitsailemaan. Kai oli perua savolaisuudestani.
Nuorena juoksin onnen perässä ja tapasin aviomieheni Happy Days ravintolassa. Tykkäsin tv-sarjasta Happy Days. Olin aina iloinen ja olin kuluisa hymystäni.
Sitten pilvet kasautuivat onneni taivaalle ja salamoi ja räiskyi.
Olin vielä vihaisempi kuin Nasse-setä Spede Showssa.
Minulle nykyään onni merkitse toisia asioita.
Elän hiljaista ja vaatimatonta elämää. Seuraan maailman tapahtumia enkä välttele ikäviä asioita. Katsoin eilen Sky News-lähetystä sairaalasta, jossa näytettiin elämästään koronan takia kamppsilevia potilaita. Yksi ei selvinnyt vaan kuskattiin sinisen pressun alla kylmiöön.
Olin ulkomailla lentojumissa. Istuin sitten monta tuntia jatkolennolla Pariisin lentokentällä. Kuvittelin miten kenttä kuhisi elämää ennen koronaa. Kaikki liikkeet oli suljettu ja ihmiset ostivat virvokkeita automaateista. Söin tyttäreni evääksi antamia mulperimarjoja, jotka maistuivat ihanalta.
Kovien elämänkokemusteni jälkeen iloitsen ihan tavallisista asioista. En kaipaa mitään entisestä elämästäni.
Minua ei kenenkään tarvitse viihdyttää eikä kiihdyttää.
Heräsin aamulla uneen, joka toistuu usein.
Menneisyydestäni aina putkahtaa mies, joka puhuu minulle kauniisti. Joskus mietin pitäisikö minun ottaa häneen joskus yhteyttää ja pyytää tökeröä käytöstäni anteeksi.
Kun ihminen on elämässään hakoteillä, syyttömät saavat kärsiä töykeydestä.
Haavoilla ei enää luota toisten hyvyyteen.
Minä uskon edelleen hyvyyteen.
Ei kukaan ole lopulta paha.
Elämän tarkoitus ei ole jatkuva onnen tila.
Kun pidin tyttärentytärtäni sylissä ja hän parkui annoin lapsen äidin syliin.
Olen itse aina kaivannut hellää syliä. Niitä riitti nuoruudessani. Tein pitkän matkan omaan itseeni. Ensin pitää löytää sisin itsensä. Sitten vasta hyväksyy muut karvoineen päivineen.
Tykkään edelleen Smile-biisistä.
Luulin jo, että olen päässyt eroon nettilörpöttelystä.
 

Yhteistyössä