Echon kristinuskoketju

Ehkä meidän pitäis kuitenkin enemmän keskittyä siihen omaan uskontoon tai uskonnottomuuteen, kuin miettiä, kuka muu uskoo eniten oikein.
Kun silloin, kun riisutaan uskonnoista politiikka, myyntimiehet ja mafiat, niin loppujenlopuksi buddhalaisuus on ainoa uskonto, jossa toisen saa tappaa, sillä hetkellä, kun tämä valaistuu siis.
Et chillailtais vain kaikessa rauhassa ja annettaisiin muiden miettiä omiaan....

(Echo hyppii kohta mun varpaille, kun kuulostan liian liberaalilta....)

No sun takia muutin otsikon uskisketjusta kristinuskoketjuksi.
*luo syyllistävän katseen IkuisestiMulaniin*

 

Mitenniin ei opeteta? Missäköhän kirkossa mä oon oikeen istunut

Siis kyllä anteeksiantoa opetetaan. Mutta ei sitä, että joka solullaan kääntyy Jeesuksen puoleen "ota vastaan koko roska." Silloin ei-uskova vasta saa anteeksi kaiken.

Se hetki on vain yksi hetki, sekunti ihmisen elämässä ja tapahtuu vain kerran (jos ylipäätään kellä sit tapahtuukaan). Se on uskoontulo, uudestisyntyminen - you name it.
Usko on asian omistamista. Jeesus-systeemin haluamista.

 

Ehkä meidän pitäis kuitenkin enemmän keskittyä siihen omaan uskontoon tai uskonnottomuuteen, kuin miettiä, kuka muu uskoo eniten oikein.
Kun silloin, kun riisutaan uskonnoista politiikka, myyntimiehet ja mafiat, niin loppujenlopuksi buddhalaisuus on ainoa uskonto, jossa toisen saa tappaa, sillä hetkellä, kun tämä valaistuu siis.
Et chillailtais vain kaikessa rauhassa ja annettaisiin muiden miettiä omiaan....

(Echo hyppii kohta mun varpaille, kun kuulostan liian liberaalilta....)

elä tyttö rupea opettaa isääs naimaan, opinkappaleista kiisteleminen on ihan relevantti aihe

 

Joo, tuo kuvaamasi ei oikeastaan ole, siis minun näkemykseni mukaan, mitään rukousta, vaan kaupankäyntiä ja kiristämistä. Rukouksen perusajatushan on, jälleen omasta mielestäni, tämä "tapahtukoon Sinun tahtosi." Eli ei neuvota, komennella eikä yritetä kiristää tai ostaa. Pyydetään vain.

Jep. Jumala antaa vain haluamiaan asioita.

Tätä kun opetettaisiin vapaissakin suunnissa (vaikka ne on mulle rakkaita), siellä kun hoetaan uskon suuruutta ihmeiden kohdalla.
Ei usko ole psyykkaamista, hokemista, uskottelua.

Jumala usein ilmoittaa etukäteen silloin kun aikoo tehdä ihmeen. "Tiedoksi, että mä muuten sit parannan sut." Ja se paraneminen tapahtuu silloin vakaasti ja varmasti, ilman että ihmisen tarttee tehdä mitään.

 

Voi luoja.. sä olet aika egosentrinen hörhöjuttuinesi

 

Siis kyllä anteeksiantoa opetetaan. Mutta ei sitä, että joka solullaan kääntyy Jeesuksen puoleen "ota vastaan koko roska." Silloin ei-uskova vasta saa anteeksi kaiken.

Se hetki on vain yksi hetki, sekunti ihmisen elämässä ja tapahtuu vain kerran (jos ylipäätään kellä sit tapahtuukaan). Se on uskoontulo, uudestisyntyminen - you name it.
Usko on asian omistamista. Jeesus-systeemin haluamista.

Muistan kun itse tulin uskoon.
Yritin etsiä Tampereen pienistä seurakunnista paikkaa, jossa uskoa opetettaisiin tavalla jollaisena sen itse raamatunlukemisen perusteella käsitin.
Kävelin Treen metodistiseurakuntaa kohti ja silloinen kirkon pappi seisoi seurakunnan ovella katsellen saapumistani.
Tullessani ovelle, hän sanoi hymyillen, "ei tarvitse kysyä mitä sinulle on tapahtunut?"

 

Usko, sellainen usko jota toteutetaan erilaisissa kirkoissa ja seurakunnissa ei eroa millään tavalla muistakaan ismeistä ja ideologioista.
Pienen piirin hommana se toimii, kuten alkuseurakunnissa, mutta laitapa miljoona "uskovaista" samaan kasaan, niin johan alkaa tapahtumaan kummallisia asioita, esim. ristiretkiä (ottamatta kantaa olivatko ne aiheellisia islamin maailmanvalloitushaaveiden vuoksi) tai noitien polttamista.
Bush tuhmempi vetosi Jumalaan aloittaessaan öljyristiretkensä Irakiin (miljoona kuollutta ja euroopan siirtolaisongelma) ja Usan kristityt hurrasivat, kuka halvan öljyn, kuka asekaupan piristymisen kuka minkäkin vuoksi.
Otetaan nyt vaikka kotoinen Ev.lutit. Yksikään kirkon johdosta ei vaivaudu puolustamaan Päivi Räsästä vihervasemmiston aloittamaa vainoa kohtaan, joten mitä tekee seurakunnalla joka ei puolusta omia jäseniään ulkopuolisten vainolta?
Itse itselleni vastaten, ei mitään.
Kapitalismin perusperiaatteen ovat hyviä, kuten kommunistisetkin, mutta kun ihmisiä on riittävästi kasassa kannattamassa aatteita, aina löytyy ihmisiä jotka käyttävät alkuperäistä ideaa väärin sisäistämättä sen tarkoitusta ja vääristävät koko ideologian aivan vituiksi.
Uskoa voi myös yksin tai pienessä piirissä ja silloin se opetuskin säilyy puhtaampana, eikä tule mieleen aloittaa sen enempää kielilläpuhumista kuin rukouksen avulla parantamaan sairaitakaan, eli vanhaa "menestyssaarnaajien" keinoa kotiuttaa seurakunnan fyffejä omaan taskuunsa ja kiihkoissaan jatkaa pyramidihuijausta kertoen kuinka "Jumala" on siunannut palvelijansa miljoonaomaisuudella.
Uskossa jo vuodesta 2000.

Juu. On häpeä, että Päivi Räsänen on jätetty yksin. Kertoo kirkon nykyopista paljon...
Sen syyttäjän, en muista sen naisen nimeä, oma lapsi on kuulemma lesbo. Tottakai jokainen äiti on vereslihalla oman lapsen asioista, mutta uskon että se äiti ei osaa nähdä asiaa tarpeeksi kaukaa, objektiivisesti, ja siksi käy Päivin kimppuun.

Vaikka Raamatussa on koko ajan, kohta 2000 vuotta lukenut homoseksuaalisuuden harjoittamiskielto, vielä 4-5 kertaan ja eri puolilla Raamattua.

 

Muistan kun itse tulin uskoon.
Yritin etsiä Tampereen pienistä seurakunnista paikkaa, jossa uskoa opetettaisiin tavalla jollaisena sen itse raamatunlukemisen perusteella käsitin.
Kävelin Treen metodistiseurakuntaa kohti ja silloinen kirkon pappi seisoi seurakunnan ovella katsellen saapumistani.
Tullessani ovelle, hän sanoi hymyillen, "ei tarvitse kysyä mitä sinulle on tapahtunut?"

Metodismi on jännä, en ole siihen kauheasti tutustunut. Leo Meller on/on ollut metodisti. Häntä oon joskus kuunnellut.
Aika räväkkä mies ollu yliampuvine tulkinnoineen, nyt on järkiintynyt.

 

Jep. Jumala antaa vain haluamiaan asioita.

Tätä kun opetettaisiin vapaissakin suunnissa (vaikka ne on mulle rakkaita), siellä kun hoetaan uskon suuruutta ihmeiden kohdalla.
Ei usko ole psyykkaamista, hokemista, uskottelua.

Jumala usein ilmoittaa etukäteen silloin kun aikoo tehdä ihmeen. "Tiedoksi, että mä muuten sit parannan sut." Ja se paraneminen tapahtuu silloin vakaasti ja varmasti, ilman että ihmisen tarttee tehdä mitään.

Ikävä kyllä tuollaisesta "ihmeparantumisesta" ei ole esitetty yhtäkään lääketieteellisesti todistettua tapausta, vaikka "uskovaiset" niin sitkeästi väittävätkin.
Lääketiede tuntee tottakai tapauksia joissa parantumattomasti sairaskin voi parantua sairaudestaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä uskontojen tai rukoilemisen kanssa.
Jotkut sairaudet paranevat itsekseen ja joihinkin sairauksiin voi saada hetkellisen helpotuksen uskonnollisen kokouksen psyykkaamisen seurauksena, mutta nekään eivät ole pysyviä parantumisia.
Uskoontultuani etsin kissojen ja koirien kanssa ihmeparntumisia treen seurakunnissa, mutta ne jotka tulivat pyörätuolissa tai kävelytukien kanssa kokouksiin, lähtivät sieltä samassa tilassa kuin olivat tulleetkin, ehkä henkisesti enemmän rikki, sillä menestysteologit syyttivät heitä uskon heikkoudesta elleivät he parantuneet.
Törkeää uskonnon väärinkäyttöä, sillä usko antaa voimaa kestää myös sairauksia.

 

Voisitteko rukoilla, et saisin tussua, kakkosta, poskihoitoa, kimppakivaa (3 naista + minä) ja rutkasti rahaa.

Kiitos!

 

Siis kyllä anteeksiantoa opetetaan. Mutta ei sitä, että joka solullaan kääntyy Jeesuksen puoleen "ota vastaan koko roska." Silloin ei-uskova vasta saa anteeksi kaiken.

Se hetki on vain yksi hetki, sekunti ihmisen elämässä ja tapahtuu vain kerran (jos ylipäätään kellä sit tapahtuukaan). Se on uskoontulo, uudestisyntyminen - you name it.
Usko on asian omistamista. Jeesus-systeemin haluamista.

Juu, ei ole ehkä ehtoa, että pitää ottaa vastaan koko konsepti, että saa anteeksi. Tai se on semmoista puolijuttua, että niin voi olla, mutta ei välttämättä. Mitenköhän se nyt meneekään, kun kerran kaikki syntiset voi saada anteeksi ja armon. Se on tarjolla kaikille, jotka sen tahtoo. Jokatapauksessa siihen kehotetaan pyrkimään, että hyppää mukaan täysillä ja elää sitä elämäänsä sen uskon mukaan. Ja antaa itsensä ottaa sen anteeksiannon ja armon vastaan. Ehkä näissä on painotuseroja. Mutta aika pieniä, eikä yhtään noin, kuten aluksi sen niin suoristellen kirjoitit!

 

Ikävä kyllä tuollaisesta "ihmeparantumisesta" ei ole esitetty yhtäkään lääketieteellisesti todistettua tapausta, vaikka "uskovaiset" niin sitkeästi väittävätkin.
Lääketiede tuntee tottakai tapauksia joissa parantumattomasti sairaskin voi parantua sairaudestaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä uskontojen tai rukoilemisen kanssa.
Jotkut sairaudet paranevat itsekseen ja joihinkin sairauksiin voi saada hetkellisen helpotuksen uskonnollisen kokouksen psyykkaamisen seurauksena, mutta nekään eivät ole pysyviä parantumisia.
Uskoontultuani etsin kissojen ja koirien kanssa ihmeparntumisia treen seurakunnissa, mutta ne jotka tulivat pyörätuolissa tai kävelytukien kanssa kokouksiin, lähtivät sieltä samassa tilassa kuin olivat tulleetkin, ehkä henkisesti enemmän rikki, sillä menestysteologit syyttivät heitä uskon heikkoudesta elleivät he parantuneet.
Törkeää uskonnon väärinkäyttöä, sillä usko antaa voimaa kestää myös sairauksia.

On tehty tieteellinen tutkimus, jossa on osoitettu, että rukoilu tosissaan auttaa joihinkin tauteihin. Se on parikytä vuotta vanha ainakin... Pääpiirteittäin se meni niin, että kun ihminen keskittyy siihen rukoukseen, se vaikutti kehoon positiivisesti.
Silloin alettiin tutkia lumelääkkeitä ja myös niiden tehosta on tullut positiivisia vaikutuksia. Ja yksi tekijä saattoi olla yksinkertaisesti stressin lasku, kun rukoilee.
Mainintana oli, että ei ole todettu parantavan vaikeita sairauksia, kuten syöpää. Ja että tiede ottaa osaa uskontokysymyksiin vain tietyissä rajoissa.
Ihmeparantumisista olet tietenkin oikeassa. Johtunee juuri tuosta, jota joku jo sanoi, että suuressa porukassa ei homma enää toimi.

 

Ikävä kyllä tuollaisesta "ihmeparantumisesta" ei ole esitetty yhtäkään lääketieteellisesti todistettua tapausta, vaikka "uskovaiset" niin sitkeästi väittävätkin.
Lääketiede tuntee tottakai tapauksia joissa parantumattomasti sairaskin voi parantua sairaudestaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä uskontojen tai rukoilemisen kanssa.
Jotkut sairaudet paranevat itsekseen ja joihinkin sairauksiin voi saada hetkellisen helpotuksen uskonnollisen kokouksen psyykkaamisen seurauksena, mutta nekään eivät ole pysyviä parantumisia.
Uskoontultuani etsin kissojen ja koirien kanssa ihmeparntumisia treen seurakunnissa, mutta ne jotka tulivat pyörätuolissa tai kävelytukien kanssa kokouksiin, lähtivät sieltä samassa tilassa kuin olivat tulleetkin, ehkä henkisesti enemmän rikki, sillä menestysteologit syyttivät heitä uskon heikkoudesta elleivät he parantuneet.
Törkeää uskonnon väärinkäyttöä, sillä usko antaa voimaa kestää myös sairauksia.

Kyllä ihmeparantumisia on, mutta vähän. Ja kyllä, olen itse ollut afrikkalaisen parantajan Charles Ndifonin megakokouksessa ja voin sanoa, että kokisin jonkun uskovaisen, köyhän mökin mummon rukoushetkessä söngyn laidalla enemmän Jumalan läsnäoloa, kuin siellä (siis varmaan se Ndifon uskossa on, en sitä kiellä).

Nyrkkisääntönä vois pitää, että Jumala parantaa yllättäen. Suvereenisti, päättäen itse milloin ja mitä tekee. Jos viime viikolla parani kokouksessa joku, niin samaa ei välttämättä tapahdu tänä iltana, vaikka 5 megasaarnaajaa hokisi mitä.
Tässä erään mun miehen tutun syöpä hävisi jäljettömiin, vaikka 6 yo-sairaalan lääkäriä oli sen todennut ja leikkaus olisi edessä. Välissä oli nooo muutama uskovien rukous.

 

On tehty tieteellinen tutkimus, jossa on osoitettu, että rukoilu tosissaan auttaa joihinkin tauteihin. Se on parikytä vuotta vanha ainakin... Pääpiirteittäin se meni niin, että kun ihminen keskittyy siihen rukoukseen, se vaikutti kehoon positiivisesti.
Silloin alettiin tutkia lumelääkkeitä ja myös niiden tehosta on tullut positiivisia vaikutuksia. Ja yksi tekijä saattoi olla yksinkertaisesti stressin lasku, kun rukoilee.
Mainintana oli, että ei ole todettu parantavan vaikeita sairauksia, kuten syöpää. Ja että tiede ottaa osaa uskontokysymyksiin vain tietyissä rajoissa.
Ihmeparantumisista olet tietenkin oikeassa. Johtunee juuri tuosta, jota joku jo sanoi, että suuressa porukassa ei homma enää toimi.

Paras tutkimus olisi esirukoustutkimus, silloin että se ihminen ei itse tiedä, että hänen puolestaan rukoillaan.

 

On tehty tieteellinen tutkimus, jossa on osoitettu, että rukoilu tosissaan auttaa joihinkin tauteihin. Se on parikytä vuotta vanha ainakin... Pääpiirteittäin se meni niin, että kun ihminen keskittyy siihen rukoukseen, se vaikutti kehoon positiivisesti.
Silloin alettiin tutkia lumelääkkeitä ja myös niiden tehosta on tullut positiivisia vaikutuksia. Ja yksi tekijä saattoi olla yksinkertaisesti stressin lasku, kun rukoilee.
Mainintana oli, että ei ole todettu parantavan vaikeita sairauksia, kuten syöpää. Ja että tiede ottaa osaa uskontokysymyksiin vain tietyissä rajoissa.
Ihmeparantumisista olet tietenkin oikeassa. Johtunee juuri tuosta, jota joku jo sanoi, että suuressa porukassa ei homma enää toimi.

on järkeenmahtuva assie, että rukoilu auttaa tervehtymisessä

ehkä sen positiivisen fiiliksen takia

 

Voisitteko rukoilla, et saisin tussua, kakkosta, poskihoitoa, kimppakivaa (3 naista + minä) ja rutkasti rahaa.

Kiitos!

Jos uskot että niissä piilee hyvän elämän ja onnellisuuden salaisuus, kannattaa keskittää kaikki voimansa saavuttaakseen päämääränsä.
Epäilen kyllä vahvasti, ettei Jumala pidä tavoitteitasi tienä hyvään elämään, joten epäilen rukousteni tehoa

 

Paras tutkimus olisi esirukoustutkimus, silloin että se ihminen ei itse tiedä, että hänen puolestaan rukoillaan.

sen tutkimuksen tulos on valitettavan heleppo ennustaa

valitettavasti

 

sen tutkimuksen tulos on valitettavan heleppo ennustaa

valitettavasti

Elässano. Muistaakseni semmoinen tutkimus on tehty, ja hivenen verran positiivinen tulos oli, sen verran että ei menny virhemarginaaliin enää. Ja tästä on 15 vuotta aikaa, en muista missä oli.

 

Elässano. Muistaakseni semmoinen tutkimus on tehty, ja hivenen verran positiivinen tulos oli, sen verran että ei menny virhemarginaaliin enää. Ja tästä on 15 vuotta aikaa, en muista missä oli.

en uso

 

On tehty tieteellinen tutkimus, jossa on osoitettu, että rukoilu tosissaan auttaa joihinkin tauteihin. Se on parikytä vuotta vanha ainakin... Pääpiirteittäin se meni niin, että kun ihminen keskittyy siihen rukoukseen, se vaikutti kehoon positiivisesti.
Silloin alettiin tutkia lumelääkkeitä ja myös niiden tehosta on tullut positiivisia vaikutuksia. Ja yksi tekijä saattoi olla yksinkertaisesti stressin lasku, kun rukoilee.
Mainintana oli, että ei ole todettu parantavan vaikeita sairauksia, kuten syöpää. Ja että tiede ottaa osaa uskontokysymyksiin vain tietyissä rajoissa.
Ihmeparantumisista olet tietenkin oikeassa. Johtunee juuri tuosta, jota joku jo sanoi, että suuressa porukassa ei homma enää toimi.

Olen samaa mieltä. Positiivinen suhtautuminen asioihin vaikuttaa varmastikin myös sairauksista paranemiseen.
Menestysteologien keinot vain ovat niin täysin Jeesuksen opetusten vastaisia, etten ymmärrä kuinka he voivat toimia niin.
Olen nähnyt niin paljon sairaita erilaisissa uskonnollisissa kokouksissa, kolehtien keräämistä ja ihmisten epätoivoa, kun he itsekin alkavat uskoa menestysteologien saarnaa siitä, etteivät he usko vilpittömästi "ansaitakseen" parantumista, etten enää ole vuosiin käynyt niissä kokouksissa.
Olen saanut itse uskonnosta ja Jumalalta voimaa kestää oman sairastumisen syöpään, vaikka diagnoosin saamisen jälkeen olin varma että kuolen siihen lyhyellä aikataululla.
Isä meidän joka olet taiovaassa jne.
Voisin laittaa palstalle taulukon kuinka monta kertaa em. rukouksen ehtii lukea yhden magneettikuvauksen, ultran tai sädehoitojakson aikana, mutta sen rukouksen avulla mentiin kaikkien hoitojen läpi ja olen edelleen uskossa, koko loppuelämäni ajan ja vaikka mitä tapahtuisi

 

en uso

No sitä varten meillä on kuukkeli!

https://www.duodecimlehti.fi/duo99923

 

Kyllä ihmeparantumisia on, mutta vähän. Ja kyllä, olen itse ollut afrikkalaisen parantajan Charles Ndifonin megakokouksessa ja voin sanoa, että kokisin jonkun uskovaisen, köyhän mökin mummon rukoushetkessä söngyn laidalla enemmän Jumalan läsnäoloa, kuin siellä (siis varmaan se Ndifon uskossa on, en sitä kiellä).

Nyrkkisääntönä vois pitää, että Jumala parantaa yllättäen. Suvereenisti, päättäen itse milloin ja mitä tekee. Jos viime viikolla parani kokouksessa joku, niin samaa ei välttämättä tapahdu tänä iltana, vaikka 5 megasaarnaajaa hokisi mitä.
Tässä erään mun miehen tutun syöpä hävisi jäljettömiin, vaikka 6 yo-sairaalan lääkäriä oli sen todennut ja leikkaus olisi edessä. Välissä oli nooo muutama uskovien rukous.

Ei siinä ole mitään ihmeellistä että esim. syöpä saattaa parantua aivan spontaanisti.
Lääketiede on töynnä vastaavia tapauksia ja yhteistä niille kristinuskon kanssa on se, ettei niillä ole mitään yhteistä kristinuskon kanssa
Aivan samalla tavalla lääketiede tuntee "ihmeparantumisia" muslimien, hindujen, taolaisten, you name it, uskontojen keskuudessa, ateisteista puhumattakaan.
Jotkut taudit paranevat, jotkut eivät, eikä niillä ole mitään korrelaatiota sinun uskontosi kanssa.
Uskossa jo vuodesta 2000.

 

Ei siinä ole mitään ihmeellistä että esim. syöpä saattaa parantua aivan spontaanisti.
Lääketiede on töynnä vastaavia tapauksia ja yhteistä niille kristinuskon kanssa on se, ettei niillä ole mitään yhteistä kristinuskon kanssa
Aivan samalla tavalla lääketiede tuntee "ihmeparantumisia" muslimien, hindujen, taolaisten, you name it, uskontojen keskuudessa, ateisteista puhumattakaan.
Jotkut taudit paranevat, jotkut eivät, eikä niillä ole mitään korrelaatiota sinun uskontosi kanssa.
Uskossa jo vuodesta 2000.

Joo mutta mistä lähteestä paraneminen on? Tässä 2-3 vuotta sitten Sana-lehdessä eräs kristityksi kääntynyt New Agea harrastanut nainen sanoi parantuneensa aikaisemmin energiahoitojen avulla, mutta kun tuli uskoon, niin paraneminen tyssäs siihen, eli Jumala ei hyväksyny sielunvihollisen työtä. No tää nainen sai sittemmin avun Jeesukselta vaivoihinsa.

Vois tietty ajatella, että eikö paraneminen ole tärkeintä eikä se, mitä kautta paranee? Ei ole, vaan sielun pelastus menee kaiken edelle.

 

Mut sit yks asia, mistä mun miehen kans äristään melkein joka päivä.

Nykyseurakunnissa on vielä joo okei ihan kivaa sanomaa, mutta kukaan ei uskalla kohta sanoa mitään synniksi, kun kaikki on armorakkaussuvaitsevuutta.

Tulos: on paljon raha-asioissa huijaavia uskovia.
Me tunnetaan monta epärehellistä uskovaa, jotka ei maksa laskujaan (eri asia jos hattu kourassa myöntäis ettei oo rahaa maksaa), jotka on leväperäisiä verotuksen ja muiden lippulappujen kanssa.

Pitäisi olla 1800-luvun papit jossain jotka jyrisis niin että nenäkarvat täräjää, että kaikki vilppi on väärin.

Ja kyllä, vaikka uskon että Trump on uskova ja Jumalan antama, niin öykkäröivä ja mitään anteeksipyytelevä käytöksensä on väärin.

 

Mut sit yks asia, mistä mun miehen kans äristään melkein joka päivä.

Nykyseurakunnissa on vielä joo okei ihan kivaa sanomaa, mutta kukaan ei uskalla kohta sanoa mitään synniksi, kun kaikki on armorakkaussuvaitsevuutta.

Tulos: on paljon raha-asioissa huijaavia uskovia.
Me tunnetaan monta epärehellistä uskovaa, jotka ei maksa laskujaan (eri asia jos hattu kourassa myöntäis ettei oo rahaa maksaa), jotka on leväperäisiä verotuksen ja muiden lippulappujen kanssa.

Pitäisi olla 1800-luvun papit jossain jotka jyrisis niin että nenäkarvat täräjää, että kaikki vilppi on väärin.

Ja kyllä, vaikka uskon että Trump on uskova ja Jumalan antama, niin öykkäröivä ja mitään anteeksipyytelevä käytöksensä on väärin.

Eikös nykyisin pidä jättää synnit vähemmälle ja keskittyä henkiseen kasvuun?
Synnit on niin last season! Mut vakavasti puhuttuna, ne onkin. Kun se syntihomma menee vaan siihen, et kytätään toisia, käräytetäön ne papeille ja ollaan itte nii autuaita sitten, kun paha on kirkon portailla mestattuna. Tai vältellään niitä syntejä ja unohdetaan se henkinen kasvu, Jumalan rakkaus ja pyrkiminen kohti hyvää.
Kyllä tuossa nykyisessä, armorakkautta-vaikka-väkisin, on omat hyvät puolensa.. Tai, ehkä ne tuomitaan eri tavalla taivaan porteilla.. Kukapa sen tietäisi.