Jatkuva riitojen kierre

Hei!

Olen ollut kolme vuotta mieheni kanssa ja raskaaksi tulin vuoden seurustelun jälkeen. Yhteenmuutto tapahtui raskauden aikana. Alkuhuuman ja muutosten aikanakin riitelimme, mutta nyt lapsen ollessa 1,5v. riidat ovat säännöllisiä.
Olemme perustavanlaatuisesti erilaisia eikä meitä yhdistä muu kuin lapsi. Olemme muuttuneet kilpakumppaneiksi, huomaamme vain toistemme virheet ja epäkohdat.
Terapiassa käyty ja sama riitelyn, anteeksipyynnön ja riitelyn kierre vaan jatkuu.
Haluaisin erota. Mutta haluaisin myös lapselle sisaruksen. Hullua?
Ja olen siis jo pian 40v. Että lastenteko on koko ajan vaikeampaa.

 

Haluat siis lisää lapsia riitaisaan ja onnettomaan ympäristöön, vanhemmille jotka todennäköisesti eroavat hyvinkin pian...?

Jep. Ei ihme, että lapset ja nuoret voivat nykyään niin huonosti.

Eläinmaailmassa itsekkyys on välttämätöntä lajin säilymiselle, aikuisen ihmisen luulisi (toivoisi) kykenevän elämään lisääntymisviettinsä kanssa altistamatta viattomia kärsimykselle.

 

Olen samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa.

Sinulla on lapsi, joka tarvitsee tasapainoisen kodin. Olisi väärinkin juksata mies vielä toiseen lapseen, kun yhteiselämänne ei nytkään suju. Sen jälkeen teillä molemmilla olisi entistä ikävämmät oltavat ja HUOMIO: lapsillanne kanssa.

Olitte jo aikuisia ja itsekkääseen elämään tottuneita yhteen mennessänne. Perheellisenä sellaista ei voi jatkaa, ei kumpikaan. Teille ei tällainen parisuhde-elämä sovi. Yhteiselämä vaatii sopeutumista ja joustoa puolin ja toisin. Nyt olisi aika miettiä tosissanne, miten lapsen elämä tasapainotetaan ja turvataan, kun vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Kypsä aikuinen toimii niin.

 

Kiitos järkevistä vastauksista!

 

Kiitos järkevistä vastauksista!

Lähinnä ajattelin, että lapselle olisi kiva saada leikkikaveri. Vaikka ero tulevaisuudessa tulisikin.

 

Vanhempien jatkuva riitely altistaa lapsen tunne-elämän traumoille, sanovat psykologit ja muut kasvatuksen asiantuntijat. Ja se on huono malli lapselle ihmissuhteiden kannalta.
Joten lopettakaa riitely, ainakin lapsen kuullen tai erotkaa, jos ette pysty rauhassa elämään.

 

Lähinnä ajattelin, että lapselle olisi kiva saada leikkikaveri. Vaikka ero tulevaisuudessa tulisikin.

Tuo ei ole mikään aikuisen perustelu tilanteessanne. "KIVA"!!!!!
Kahden lapsen kanssa ongelmanne vain lisääntyvät ja tämän ainokaisennnekin elämä kärsisi siitä. Eikö se riitä?
Olkaa turvalliset ja luotettavat vanhemmat tälle yhdelle, jotta hänestä kasvaa tasapainoinen ihminen.
Ihmettelen totisesti logiikkaasi.

 

Hei!

Olen ollut kolme vuotta mieheni kanssa ja raskaaksi tulin vuoden seurustelun jälkeen. Yhteenmuutto tapahtui raskauden aikana. Alkuhuuman ja muutosten aikanakin riitelimme, mutta nyt lapsen ollessa 1,5v. riidat ovat säännöllisiä.
Olemme perustavanlaatuisesti erilaisia eikä meitä yhdistä muu kuin lapsi. Olemme muuttuneet kilpakumppaneiksi, huomaamme vain toistemme virheet ja epäkohdat.
Terapiassa käyty ja sama riitelyn, anteeksipyynnön ja riitelyn kierre vaan jatkuu.
Haluaisin erota. Mutta haluaisin myös lapselle sisaruksen. Hullua?
Ja olen siis jo pian 40v. Että lastenteko on koko ajan vaikeampaa.

Millainen oli sinun ja miehesi lapsuudenkoti, riideltiinkö siellä? Oletteko itse kasvaneet riitojen keskellä?

 

Millainen oli sinun ja miehesi lapsuudenkoti, riideltiinkö siellä? Oletteko itse kasvaneet riitojen keskellä?

Kyllä oli riitaa.
Tai sellaista tukahdutettua riitaa. Vanhempani eivät olleet tiimi ja huomaan että tismalleen sama käymässä myös itselle.

 

Kyllä oli riitaa.
Tai sellaista tukahdutettua riitaa. Vanhempani eivät olleet tiimi ja huomaan että tismalleen sama käymässä myös itselle.

Monesti me toistetaan vanhempien mallia, sekä hyvässä että pahassa. Miten itse koit lapsena vanhempiesi suhteen, voitko sen vuoksi huonosti?

 

Kyllä oli riitaa.
Tai sellaista tukahdutettua riitaa. Vanhempani eivät olleet tiimi ja huomaan että tismalleen sama käymässä myös itselle.

Kuuluuko mielestäsi riitely parisuhteeseen ja jos, niin miten tulisi mielestäsi riidellä? Kovaäänisemmin kuin vanhempasi? Voisitko kuvitella toisenlaista tapaa selviytyä konflikteista kuin kovaääninen riitely? Tiedätkö miksi riitelet niinkuin riitelet? Haluatko jatkaa samalla tavalla?

Kaikissa parisuhteissa on ongelmansa ja konfliktinsa, mutta ihmiset hoitaa ne eri tavoin. Kaikki eivät riitele kovaäänisesti. Ehkä te molemmat olette oppineet vääränlaisen tavan selvittää konflikteja? Uskotko että konfliktit paranevat riitelemällä, vai lisäävätkö ne vain ongelmia?

Miten voit lapsena kun vanhempasi riitelivät? Osaatko asettua lapsesi asemaan kun nyt te riitelette? Osaatko jättää lapsesi riitojenne ulkopuolelle? Haluatko antaa lapsellesi yhtä riitaisan kodin kuin itselläsi oli?

 

Ei kannata erota. Sitten sinulla on koko loppuelämän rikkinäinen perhe ja elämä. Riitely kuuluu normaaliin elämään välillä. Se on vaan yksi vaihe teidän suhteessa eikä lopullinen tila, vaikka nyt tuntuukin siltä, että on vaikea päästä eteen päin. Ja ei se mitenkään lopullisesti riko lapsia. Nykyään hyssytellään liikaa ja vaaditaan ihmisiltä ja parisuhteilta täydellisyyttä.

Voit muuttaa omaa käytöstäsi, vaikka se ei ole helppoa. Jo se saattaa muuttaa tilannetta suuresti, vaikka puolisosi ei muuttuisi.

Anna anteeksi puolisollesi hänen epätäydellisyytensä ja ajoittainen ärsyttävyytensä. Älä enää lähde mukaan riitoihin äläkä aloita niitä. Anna asioiden vaan anna olla. Ajattele, että niillä asioilla, joista riitelette, ei oikeastaan ole mitään väliä. Ne on pikku asioita. Rakkaus on tärkeämpää. Ole myötätuntoinen puolisoasi ja itseäsi kohtaan. Kiinnitä huomio hyviin asioihin. Käytä aikaasi kivojen asioiden tekemiseen.

 

Vanhempani riitelivät aina. Se onnvaikuttanut koko elämääni ja vaikuttaa vieläkin, vaikka olen jo eläkeläinen. Heidän olisi pitänyt erota ennenkuin tuli lisää lapsia. Eroa tai lopettakaa riitely. Lapsi kärsii.

 

Vanhempani riitelivät aina. Se onnvaikuttanut koko elämääni ja vaikuttaa vieläkin, vaikka olen jo eläkeläinen. Heidän olisi pitänyt erota ennenkuin tuli lisää lapsia. Eroa tai lopettakaa riitely. Lapsi kärsii.

 

Täysin samaa mieltä kun edellinen kirjoittaja. On joko muutettava omia ajatuksiaan tai lopetettava suhde.

 

Ymmärrän kirjoittajan pointin. Itselläni vastaava tilanne, taloudessa pieni lapsi jolle haluaisin sisaruksen kun itselläni tätä ei aikoinaan ollut mutta parisuhdetta repii riitely. Erota en halua. En halua ainokaiselleni osa-aika vanhemmaksi. Meillä riidat tulee ihan käsittämättömän tyhmistä ja pienistä asioista mutta niistä tulee maatakaatavan isoja. Toisesta lähtee ääntä, toinen vaikenee ja pyrkii odottamaan toisen rauhoittumista. Itse olen pentuna riitoja kuunnellut ihan kyllästymiseen asti ja sellaista lapsuutta en omalle lapselle halua. Opettelussa on siis puhuminen, anteeksianto ja 10 laskeminen. Hemmetin haastavaa mutta pakko opetella. Tällä hetkellä menestystä ei ole tullut.

 

vanhempani eivät riidelleet lasten kuullen, nyt me pari kuitenkin riitelemme, olemme niin eri taustoista

 

Oletteko keskustelleet siitä että "mitä jos lopetettaisiin riitely, mitä meidän tulee tehdä että onnistuisimme siinä?" Asiallinen keskustelu, sellainen asiallinen sopimusneuvottelun tapainen, voi joskus poistaa monta "mä luuliin että sä.." asiaa. Tärkeimpänä sääntönä on että etukäteen sovitaan sakkomaksu sille joka keskeyttä toisen, tai alkaa huutamaan.

Mistä riidat johtuvat? Raha, ajankäyttö, tehdyt tai tekemättömät asiat? Ja olisivatko ne asiat eroamisen jälkeen paremmin?

Toki joskus ero voi olla kaikille paras asia jos toisen kunnioittaminen on täysin kadonnut, ja puoliso on vain joku josta ei edes pidä.