Alinaa
Olemme naimisissa ja meillä on kaksi pientä lasta. Miehellä on aina ollut paljon naispuolisia kavereita, ei juurikaan miespuolisia. Hän tapailee heitä ulkona, käyvät drinkeillä tai kahvilla. Siis hän ja nainen kahdestaan, ei kaveriporukalla. Vuosia sitten juhlissa (joissa minä en ollut) hän suuteli toista naista poskelle. Kuulemma ajattelematta ja vahingossa. En pitänyt sitä silloin minään. Olen sattumalta nähnyt hänen lähettämiä viestejä naisille, entisille työkavereille ym. Usein en pidä näkemästäni, hän kehuu naisia ja sävy on flirttaileva. Lähettelee viestejä myös minun naispuolisille kavereille, mitä pidän erittäin epämiellyttävänä ja luulen että hekin ihmettelevät,miksi hän heille viestittelee. On myös kerran (ainakin tietääkseni) valehdellut minulle kenen kanssa lähtee ulos, etten minä olisi turhaan huolissani. Kuinka minun pitäisi muka luottaa häneen jos hän kerta valehtelee, muka minua suojellakseen?
Tätä on jatkunut vuosien ajan ja aina kun otan sen puheeksi niin hän pahoittelee ja aina selventää että ei ajatellut sen olevan häiritsevää ym. Kysyn että mitä tykkäisi jos minä puhuisin niin omille miespuolisille kavereilleni (mitä minulla ei ole). Se on muka aina jotenkin eri asia eikä hyväksyisi sitä minulta. Hän on joka kerta ymmärtäväinen ja selvittää asian, jos joku on jäänyt minua häiritsemään. Mutta silti aina tulee jotain muuta ja se väsyttää minua ja luottamukseni on järkkynyt.
Hän on kyllä yksinäinen ja kaipaa juttukaveria, on siitä puhunutkin, mutta olen kuitenkin uudestaan ja uudestaan kertonut hänelle että tietyt asiat tekevät minut erittäin vaivautuneeksi. Olemme puhuneet asiasta kymmeniä kertoja enkä jaksaisi olla koko ajan varpaillani että mitä kuulen seuraavaksi.
Seksielämämme ei suju ja liittomme on kriisissä monesta eri syystä. Pikkulapsiperheaika on ollut hyvin rankkaa viimeisen vuoden verran. Olemme molemmat hyvin väsyneitä, mutta yritämme pärjätä päivästä toiseen.
Mieheni rakastaa minua ja onkin puhunut että jos koskaan ikinä haluaisi tehdä mitään toisen naisen kanssa, hän puhuisi siitä minulle avoimesti. Seksiä meillä on tällä hetkellä vähän, ei riittävästi hänelle ja se onkin hiertänyt välejämme. Haluttomuuteeni liittyy paljon asioita menneisyydestäni enkä halua avata niitä tähän enempää. Puhumme asioista avoimesti ja meillä on pitkä historia (lähes 10 vuotta) ja tähän kriisiin saakka oikein lämmin ja rakastava parisuhde ja avioliitto. Olemme molemmat 25 vuotiaita.
Pointtini on siis tämä muille lirkuttelu. Mikä on ok ja mikä ei? Olisitteko itse huolissanne, pahoittaisitteko mielenne vai saako toinen lirkutella kuin lystää? Toivon asiallisia kommentteja, mielipiteita tai omakohtaisia kokemuksia kiitos!
Tätä on jatkunut vuosien ajan ja aina kun otan sen puheeksi niin hän pahoittelee ja aina selventää että ei ajatellut sen olevan häiritsevää ym. Kysyn että mitä tykkäisi jos minä puhuisin niin omille miespuolisille kavereilleni (mitä minulla ei ole). Se on muka aina jotenkin eri asia eikä hyväksyisi sitä minulta. Hän on joka kerta ymmärtäväinen ja selvittää asian, jos joku on jäänyt minua häiritsemään. Mutta silti aina tulee jotain muuta ja se väsyttää minua ja luottamukseni on järkkynyt.
Hän on kyllä yksinäinen ja kaipaa juttukaveria, on siitä puhunutkin, mutta olen kuitenkin uudestaan ja uudestaan kertonut hänelle että tietyt asiat tekevät minut erittäin vaivautuneeksi. Olemme puhuneet asiasta kymmeniä kertoja enkä jaksaisi olla koko ajan varpaillani että mitä kuulen seuraavaksi.
Seksielämämme ei suju ja liittomme on kriisissä monesta eri syystä. Pikkulapsiperheaika on ollut hyvin rankkaa viimeisen vuoden verran. Olemme molemmat hyvin väsyneitä, mutta yritämme pärjätä päivästä toiseen.
Mieheni rakastaa minua ja onkin puhunut että jos koskaan ikinä haluaisi tehdä mitään toisen naisen kanssa, hän puhuisi siitä minulle avoimesti. Seksiä meillä on tällä hetkellä vähän, ei riittävästi hänelle ja se onkin hiertänyt välejämme. Haluttomuuteeni liittyy paljon asioita menneisyydestäni enkä halua avata niitä tähän enempää. Puhumme asioista avoimesti ja meillä on pitkä historia (lähes 10 vuotta) ja tähän kriisiin saakka oikein lämmin ja rakastava parisuhde ja avioliitto. Olemme molemmat 25 vuotiaita.
Pointtini on siis tämä muille lirkuttelu. Mikä on ok ja mikä ei? Olisitteko itse huolissanne, pahoittaisitteko mielenne vai saako toinen lirkutella kuin lystää? Toivon asiallisia kommentteja, mielipiteita tai omakohtaisia kokemuksia kiitos!