Meistä 50-luvun lapsista on takuuvarmasti ainakin puolet ei-toivottuja, vahinkolapsia.
Se ei tarkoita, etteikö vanhemmat olisi silti rakastaneet ja emmekö olisi siihen perheeseen sopineet ja eläneet täysipainoista elämää. Mitä väliä sillä on, mitä on joskus ennen lapsen syntymää ajatellut, teot ratkaisevat.
Ap: jos sinua häiritsee miehesi käytös, pitää sinun siitä hänen itsensä kanssa keskustella, suuttumisesta piittaamatta. Ymmärtääkö hän, mitä tekee? Tekeekö tietoisesti vai tiedostamatta? Jos hän on kehittänyt itselleen jonkun jännityksestä johtuvan reaktion, voi hän opetelle siitä poiskin.
Jos taas kyseessä on vakavampi, neurologinen, vaiva, se vaatii hoitoa.
Saattaahan olla, että hän on venytellyt naamaansa aina, mutta vain yksin ollessaan. Minullakin on tapana puhua itsekseni esim. automatkalla. Joskus pelkään jatkavani sitä myös muiden läsnäollessa.
Tuttaviani miettiessäni monella on ollut kaikenlaista ohimenevää, useimmiten jännityksestä johtuvaa: hiusten räpläämistä, pään nykimistä, käsien vapinaa, käsien hieromista yhteen, raapimista, olkien kohauttelua, imeskelyä, nielemistä.
Mutta kun sen havainnoi itse, siihen voi myös vaikuttaa.