Tyttis paisuu ja paisuu

Mitä kokoa naisesi käyttää nykyään ja mitä kokoa käytti ennen?

 

Muotovaliolle: Ei siihen äitiin ole katsomista. Mun äiti on mua 10 cm pitempi ja painaa 30 kg vähemmän. Huono ohje sulla!

 

Saatat muotovalio tuhota pojaltasi monta mahdollisesti upeaa suhdetta, mikäli opetat hänet valikoimaan naisensa äitinsä perusteella... Ymmärräthän pikku biologian tunneilta sen että perimään vaikuttaa myös lapsen isän suku...

Ymmärtääkseni myös moni 20v tyttö on vielä hormonaaliselta tasapainoltaan ja ruuansulatukseltaan nuoren tasolla, jolloin voi syödä herkkuja, lihomatta sen kummemmin. Olin itsekin aikoinaan missin / mallin mitoissa (20v) ja vannoin ja vakuutin ettei painoni koskaan nouse yli 58/60kg... Heh, niin se elämä opettaa.

Nykyään taidan painaa (hui!) 64 kg... Liikunta on mukavaa, mutta elämästä voi myös nauttia niin monella muullakin tavalla. Aikoinaan syömishäiriön kokeneena (olipa upeaa olla missin mitoissa...?), nautin nykyään hyvästä ruuasta hyvässä seurassa hyvän punaviinin kera, enkä pode huonoa omatuntoa asiasta ja singahda katumuslenkille seuraavana päivänä. Elämä on täynnä valintoja.

Sitäpaitsi, tiedän olevani välillä hyvässä kunnossa, välillä hieman huonommassa, mutta terveys taitaa sittenkin olla se tärkein =)

Alkuperäiselle; et näköjään enää löydä tytöstäsi yhtään positiivista puolta, tuijotat pelkästään mahaa. Toivottavasti olet itse luomakunnan kruunu, jotta voit lähteä etsimään itsellesi uutta timmiä tyttöystävää.

 

samaa mieltä. suhde ruokaan on muuttunut kummalliseksi. enää ei syödä nälkään, vaan johonkin muuhun tarpeeseen.
suosittelen kaikille, jotka 'mättäävät' ruokaa suuhunsa, maistelemaan ja syömään hitaammin.

muutenkaan en käsitä sitä, miten monet voivat syödä surutta kaikkea todella epäterveellistä. huonoja rasvoja, vaaleaa leipää, punaista lihaa, säilöntä- ja lisäaineita yms. eikö sen verran voisi välittää omasta kehostaan, että antaa sille hyviä ravintoaineita. keho tietää ja neuvoo, ei tarvitse kuin oppia kuuntelemaan sitä (paasto on muuten hyvä keino aloittaa).

 

Itse asiassa ei se painon pudottmaminen niin vaikeata ole. Itse kyllästyin pari vuotta sitten n. viiteentoista ylimääräiseen kilooni, jotka olivat parin vuoden aikana kertyneet mässäilyn myötä. Päätin vain lopettaa herkuttelun ja syödä vain kunnon ruokaa. Kiinnitin huomiota elintarvikkeiden enenrgipitoisuuksiin, pidin siis kirjaa kaloreista. Kappas vaan painohan lähti putomaan nopeasti, ilman mitään liikuntaa. Luulen että tyttöystäväsikin olisi helppo pudottaa painoaan, koska hän syö kertomasi mukaan niin suuria määriä. Energiamäärän pudotus olisi hyvin suuri jo jos hän vain jättäisi mässytyksen pois.

Onko hän kertonut syytä mässäilyyn? Miksi ennen kiinteäksi kuvailemasi hlö on muuttunut lihavaksi? Itsellä ainakin tuppaa nimittäin olemaan taipumus langeta herkutteluun, jos ""elämä potkii päähän"", eli jos on paha mieli. Voisiko siis tyttöystäväsi syömistapojen muutokseen olla jokin henkinen syy, voisiko hänellä olla hulia, joihin hän hakee lohtua syömisestä?!

 

Minä aloin pudottaa painoa kun tapasin nykyisen miesystäväni. Elämäntavat muuttuivat toisen suosiollisella myötävaikutuksella. Aiemmin liikuin vain pakosta, nykyään ihan vapaaehtoisesti ja olen oppinut kaipaamaan liikuntaa, jos jokin viikko jää vähemmälle liikkumiselle.

Ruokailen säännöllisesti ja kevyesti. Nykyään valmistan ruuat yhdessä miehen kanssa tai se kokkaa, joka ehtii. Sinkkuna ostin valmista tai korvasin ateriat suklaalla/sipseillä. Kevyttuotteita käytän hyvin vähän. Laihdun vaikka käytän kastikkeissa ruokakermaa, sillä annoskoot ovat pieniä.

Kun kerran vastaani elämässä tuli viimein ihan mukava kaveri, niin haluan näyttää hyvältä ja voida hyvin. Hän ei ole koskaan pyytänyt/vaatinut minua pudottamaan painoa. Ratkaisun tein itse ja itse siitä vastaan.

Siitä olen ihan varma, että olenpa sitten myöhemmin elämässäni yksin tai kaksin, niin pidän painoni kurissa. Olen vihdoinkin valmis kohtaamaan itseni normaalipainoisena.
Uskon, että syy ""tyttiksen"" paisumiseen on korvien välissä. Lihavuus on mielisairaus, joka voi parantua tai sitten ei.

 

Kyllä meidän ongelmat on vielä pieniä, vaikka itsellänikin on parikymmentä kiloa liikaa painoa. Katsoin nimittäin eilen amerikkalaisista kertovaa filmiä telkkarista, jossa kerrotiin eräästäkin pariskunnasta, jossa mies yli kaiken ihaili 350 kiloista vaimoaan , jonka hän oli onnistunut parissakymmenessä vuodessa lihottamaan 127 kiloisesta keijukaisesta noihin mittoihin.
Kyllä tämän ketjun lihavilla on vielä mahdollisuuksia vaikka mihin - ei muuta ohjetta kuin se, että syöt vähemmän ja tervellistä kuin kulutat ja hyvä tulee.

 

- en muista/tiedä vaatekokoja
- ei hänen kanssa kehtaa paljoakaan julkisilla paikoilla näyttäytyä
- äitinsä ja koko suku (kaikki joita olen tavannut), on
sotanorsuja - tosin vielä isompia!
- ""Elämä on täynnä valintoja"" - onkohan läski hänelle valinta?
- olin kerran punkeroisten kotibileissä: kaikki n. 20v
naisia. heillä oli tapana syödä illan aikana koko ajan huvikseen.
ja se kyllä näkyi
- mässäilyn syy on hänellä kuulema se, että ruoka vaan maistuu hyvältä
- eipä juuri ole huolia. on vain kiva mässäillä...
- ei viittis lempata, kun muuten suhtkoht ok, ja jos se uusikin tyttis lihoo tankiksi?
vaikka kyllähän maailmassa naisia (hoikkiakin) riittää
- tämä on ihan todellinen ongelma, melko varmasti vieläpä hyvin monille

 

Olin itse ylipainoinen kun tapasin ylipainoisen mieheni... Nykyään olemme molemmat normaalipainossa mitenkään laihduttamatta. Syömme hyvää ruokaa, emme harrasta muuta liikuntaa kuin hyötyliikuntaa, silti laihduimme minä 15 ja mies 24kg kun yhdessä on asuttu nyt 2 vuotta. Tosin seksielämä on vilkasta

 

Yksi näkökanta lisää:

Yleensähän ylipaino nähdään yksilön omana ongelmana. Ja viime kädessä se tietysti sitä onkin.

Mutta: luonnostaan ihminen tykkää sokerista ja rasvasta. Siitä, mistä energiaa parhaiten saa. Jos esi-isät ois puputtaneet vaan porkkanoita ja muita terveysruokia niin eiköhän koko ihmiskunta olisi ajat sitten kuollut sukupuuttoon. Ahmatit ovat ennen pärjänneet hyvin.

Nyky-yhteiskunta kun ei vain tällaiselle ahmatille oikein ole luotu. Täällä istutaan passiivisena päivät pitkät tietokoneen ääressä ja kuljetaan autolla paikasta toiseen. Liikunnan harrastaminenkin vaatii rahaa, ihan muutamaa lajia lukuunottamatta. Miten tämä meidän yhteiskunta tukee liikunnallista elämää? Eipä juuri mitenkään. Kun ihmiset tekee pitkää päivää, on väsyneitä ja stressaantuneita, päivän ainoa lohtu voi olla se epäterveellinen ateria. Ruuasta kun kuitenkin saa mielihyvää.

Samoin on ruuan kanssa. Limut, karkit ja sipsit myydään nykään jättipakkauksissa. Jos jotain hyvää on edessä, niin se luontainen ahmatti nostaa helposti päätään. Onhan sitä tutkittukin, että mitä isommassa pussissa esim. sipsejä on, sitä enemmän ihmiset niitä kerralla syö. Ennen iso karkkipussi painoi 100 g, nykyään jo 500 g. Kun joka paikassa näkyy milloin mitäkin houkutuksia, niin vaikea halujaan on hillitä.

Nykyaikana länsimainen ihminen elää aivan liian yltäkylläistä ja laiskaa elämää. Itse näen tämän läskin määrän myös yhteiskunnallisena ongelmana, en pelkästään ihmisen yksityisenä ongelmana.

 

Vaikea tilanne, itse ainakin loukkaantuisin niin etten ikinä anteeksi antaisi, on se ylipaino sen verran arka asia.
Ymmärrän kyllä että jos toinen ihan hirveästi lihoo, niin se ei puolisosta tunnu kivalta, mutta siinä asiassa minua häiritsisi se, että ei voi oikeasti rakastaa jos se ulkonäkö on sen rakkauden mittari.
Olen ollut tosi hoikka ja pieni ja sitten taas sieltä toisesta laidasta ja laihtunut taas entiselleni. Minua loukkasi syvästi se, että laihtuneena huomasin että minuun suhtauduttiin jotenkin arvostavammin. Inhottavaa että ihmisarvo on painosta kiinni toisten silmissä, omissani se ei sitä ole.
Syömiseen on aina jokin syy, itselläni se oli huono parisuhde, hellyyden puute.
Näin vanhempana olen yllättäen huomannut että ulkonäkö onkin loppujen lopuksi vähäinen seikka siihen verrattuna mitä pääkopan sisältä löytyy, on kamalan ikävää jos on oikein komea mies, mutta pään sisältä ei sitten löydykään mitään. Mitä teet komealla narsistilla jonka kanssa ei voi keskustella mitään järkevää? Mieluummin pikkuisen vatsamakkaraa ja mukava keskustelija.
Sen sijaan olen huomannut että se mies joka arvostaa minua tällaisena kuin olen, saa minut liikkeelle ja laihduttamaan, koska haluan olla hänelle mieliksi ja hänen silmissään mahdollisimman kaunis.

 

Kun kerran asia on näin monelle miehelle epäselvä, kerronpa, miksi parisuhteessa elävät nainen lihoo. Se EI johdu siitä, että perunalastut olisivat NIIN hyviä.

Ap, syy, miksi tyttiksesi syö: hän ei ole seksuaalisesti tyydytetty eikä muutenkaan parisuhteessa onnellinen. Et harrasta riittävän usein tarpeeksi tasokasta seksiä. Munasi on ehkä liian pieni. Et hallitse suuseksiä ja muita tyydyttämiskeinoja. Et pidä tyttistä tarpeeksi hyvänä etkä kerro hänelle positiivisia asioita, jotta hän jaksaisi tuntea itsensä kauniiksi ja halutuksi.

Kun hän kaipaa tällaisia asioita, mitä ei sinulta saa, hän syö. Niin monet muutkin suomalaisnaiset. Monet heistä eivät edes osaa/uskalla etsiä tyydyttävää suhdetta, ja sitten mässäävät epämääräiseen tyhjyyden tunteeseen.

Ap, kokeile edes viikon verran olla se prinssi, jollaista tyttiksesi kaipaa. Lupaan ja vannon, että jo siinä ajassa huomaat parin kilon tippuneen.

 

ap--->
Näet naisen koon hänen vaatteistaan... Minusta tuntuu että hän ei taida oikeasti lihava ollakaan. olet vain tottunut koon 32-34 naisiin...

 

Kilta, tarkoitatko, että naiset syövät itsensä muodottomiksi siksi, että olisivat niin rumia,ettei heidän tarvitsisikaan olla haluttavia tai haluta itse?

Siis: Syö itsesi sotanorsuksi, sen jälkeen ei tunnu enää pahalta olla jatkuvasti tyytymätön seksiin.

Nyt nämä selitykset kyllä ontuvat ja pahasti...

MITEN SE LIHAVUUS AINA VOIKIN OLLA JONKUN MUUN SYY??!

 

Muotovalio, asia on niin, että kun ihmisellä on patoututta seksuaalista energiaa, se johtaa pakonomaiseen syömiseen tai -juomiseen. Muita kanavia tyydyttämättömyydelle voivat olla vaikkapa ylilyövä urheilupakkomielle tai työnarkomaanius.

Kun tyttiksen poikaystävä eli ap on epätyydyttävä tai -haluttava, syöminen lohduttaa. Mässäilyyn sortuu usein sellainen 'keskionneton' ihminen, joka esim. elää suhteessa, joka ei ole läpimätä, muttei oikein hyväkään.

Niin. Muiden syyttäminen on heikko vaihtoehto. Tietenkään tyttiksen ei pitäisi syyttää paisumisestaan toisia, vaan tajuta pakata laukkunsa ja lähteä etsimään parempaa elämää. Mutta kuten sanottu, jos asiat eivät ole todella heikosti, erokynnys on korkeammalla kuin täyshuonossa suhteessa...

 

Aloittakaapa yhdessä kuntoilu.
Aluksi kohtuullisia kävelylenkkejä kesto noin yksi tunti.
Siitä voi lähteä. Kun kunto kohenee Voitte pidentää kestoa vaikka puoleentoista tuntiin reippaalla vauhdilla niin, että voitte vielä jutella. Jos vielä vaatii tehoa lisää lähtekää juoksuun. Kolme kertaa viikossa. Kyllä läski ohenee, kunto paranee ja mieli ilostuu.
Seksikin maistuu paremmalta.

Ps. Vähän pyöreähkö kiinteässä kunnossa oleva vaimo on monin verroin viehättävämpi kuin laiha anoreetikko.

 

No nyt se vasta freudilainen selitys tuli! Voinemme vetää tästä sellaisen johtopäätöksen, että yli puolet suomalaisista naisista on tyytymättömiä seksuaalielämäänsä.

Huh heijaa.... ranskalaiset miehet sitten tyydyttävät vaimonsa hyvin, koska siellä lihavuusongelmaa tavataan vain harvoin.

Houstonilaiset miehet Texasissa, jossa on eniten lihavia ihmisiä maailmassa, ovat kerrassaan surkeita rakastajia. Tosin siellä naisetkin ovat yhtä surkeita, koska miehetkin ovat siellä lihavia.

Aasiassa on kaikkein vähiten maailmassa ylipainoisia. Aasialaiset miehet ovat siis parhaita rakastajia!

Ruokavaliollahan ei ole mitään tekemistä näissä kulttuureissa...

HAALLEELUUJAA!!!

 

Olet oikeassa Muotovalio, veikkaisin että noin puolet suomalaisnaisista on tyytymättömiä seksuaalielämäänsä (jos ei useampikin)!

Kaikki tyytymättömät eivät kuitenkaan pura turhautumiaan mässäilyyn (vaan esim. työhön), joten lihavuuteen on muitakin syitä. Pervoliisan kommentti hyötyliikunnan puutteesta ja ruoan energiapitoisuudesta oli asiallinen. Ruokavaliolla ON merkitystä. Esim. Kiinan suurkaupungeissa lyllertää varsin läskejä nuoria, nyt kun perheiden ainokaislapset possuttavat Mäkkäreissä.

Mutta ei se Freudkaan ihan joka asiassa väärässä ollut... Näin vinkkinä siis vain; ap ja muut pullistuneiden naisten miehet voivat kokeilla, olisiko paremmalla seksillä mitään vaikutusta painoon.

 

Oikeastiko tässä olisi kysymys onnettomuudesta ja seksuaalisesta turhaumasta? heheeeh.... ja että se on miehen vika, jos tyttis paisuu? huhuuh... oijoijoi. on se vaan huvittavaa.

Aina kaikki on miehen vika. Jopa tyttiksen paisuminen.
Tyttiksen tyhmyyskin on varmaan miehen vika. selvä se.

tyttis sanoo, että on onnellinen ja saa tarpeekseen. Ja vaikuttaa siltä. valehteleeko hän? olisiko psykiatri paras apua laihdutukseen?

Onko AP:llä samanlainen ongelma? sellaista se on täällä suomessa.

 

Itse entisenä parisuhteen aikana lihoneena (Onneksi hoikkanen taas) voin rehellisesti julistaa, että poikaystäväni käytöksellä ei ollut painonnousuun osaa eikä arpaa..

Olenko ainoa nainen, joka uskaltaa myöntää, että ne mässyt maistui vaan niin hyviltä ja vaikka tiesin, mitä niiden ahtamisesta seuraa söin silti.. Oli vaan niiiiin hyvää.. Omaa tyhmyyttä sanon minä.. Onneksi nyt on toisin ja virheistä oppii..

Ei oikeasti ole jätkän vika jos muija paisuu.. OK, jos suhde on huono, eikä poikaystävältä saa kaikkea, mitä haluaa (seksi, hellyys, huomio tmv.) niin eikös se ole silloin sen tyttiksen asia lopettaa suhde jos kerran on onneton?? Hmm.. Vai olenko ihan hakoteillä??

 

nyt se on sitten tehty. dumppasin sen läskin. ei kaduta yhtään

 

Olepas nyt sitten tarkkana oman vatsasi kanssa. Tuijota napaasi herkeämättä ettei se vaan lähde vähääkään pullistumaan. Kukaan ei halua läskiä ukkoa

 

Voi Pete kun kuulosti nannalta...terv. vaalea, pitkähiuksinen tyttö!

 

tavatessa hän oli 50 kr. eli nyt häntä alkaa olla liikaa...

 

Mun tyttis on 170 cm pitkä ja painaa 68. Kyllä jostain kiinni pitää saada ottaa Seksi onnistuu hyvin!