Miksi avioliitto?

  • Viestiketjun aloittaja pesukarhumies
  • Ensimmäinen viesti
pesukarhumies
Olen keräämässä tilastomateriaalia netin keskustelufoorumeilta aiheena avioliiton syyt. Tahtoisin tänne keskustelua ja mielipiteitä seuraavista aiheista:

- Onko avioliitolla mielestäsi merkitystä? Jos niin mitä?
- Mitkä ovat mielestäsi hyviä syitä lähteä avioliittoon?
 
Tuleva morsian
- Onko avioliitolla mielestäsi merkitystä? Jos niin mitä?
- Mitkä ovat mielestäsi hyviä syitä lähteä avioliittoon?
Olen tuleva morsian ja mielestäni avioliitolla on (tottakai) merkitystä. Ehkä ei niin romanttista kuin voisi olla, mutta merkitystä kuitenkin. Meille se merkitsee esimerkiksi sitä, että toisen kuollessa verotus kohtelee jäljelle jäävää armollisemmin kuin avoliitossa eläviä. Ilman avioliittoakin tarkoitus on elää yhdessä loppuun saakka, joten sitä puolta avioliitto ei muuta mitenkään.

Vaikka avioidumme rakkaudesta, on ratkaisua siivittänyt myös toivottavasti tulevat lapset. Ilman avioliittoa emme saisi lapsia. Ja koska niitä halutaan, on aika itsestään selvyys että tämä pikku muodollisuus "hoidetaan alta" niin pian kuin mahdollista :)
 
Viimeksi muokattu:
näen
Avioliitto on myös taloudellinen sopimus, jolla ei ole juurikaan merkitystä, jos molemmat ovat tyhjätaskuja ja tuleva perintö on suurin piirtein samaa luokkaa. Mutta , jos näin ei ole, niin avioliittoon tulee liittää avioehto, jolla estetään se, että avioliittoa käytettäisiin omaisuuden hankintaan ansiottomasti.
 
Aviomies
Olen keräämässä tilastomateriaalia netin keskustelufoorumeilta aiheena avioliiton syyt. Tahtoisin tänne keskustelua ja mielipiteitä seuraavista aiheista:

- Onko avioliitolla mielestäsi merkitystä? Jos niin mitä?
- Mitkä ovat mielestäsi hyviä syitä lähteä avioliittoon?
Nykyaikana avioliiton perimmäinen tarkoitus on hämärtynyt. Vaikka se monille on rakkauden- ja kiintymyksenosoitus, on se ennen kaikkea lainopillinen sopimus. Toki avioliittosopimukseen liittyvät sopimukset voidaan hoitaa juridisesti useilla korvaavilla sopimuksilla, mutta harva tulee kaikkea ajatelleeksi tai sitten lakimies velottaa pienten häiden verran.

Keskimääräinen avioitumisikä on jo 30:n paremmalla puolella, joten entistä harvemmin kaksi mitään tulevaisuudessa perimätöntä tyhjätaskua nai toisensa. Eli sillä on merkitystä nimenomaan avioon astuvilla, ei heidän jo olemassaoleville tai mahdollisesti tuleville lapsilleen. Laki takaa lasten oikeudet joka tapauksessa, tosin kuin nimimerkki "Tuleva morsian" arveli. Vai luuliko hän, ettei seksiä voi harrastaa ja saada lapsia ilman avioliittoa, kuten teksissä sanottiin?
 
Viimeksi muokattu:
Tahdon
Avioliitolla on Jumalan siunaus, avoliittoa ei ole kukaan siunannut. Ihmiset, jotka ovat tosissaan, haluavat liitolleen siunauksen. Ja on vielä nykyäänkin ihmisiä, jotka eivät harrasta esiaviollista seksiä, vaan aloittavat vasta häiden jälkeen sukupuolielämän.. ..kunnioitettavaa!
Uskon, että avioliiton solmivat ovat myös sitoutuneempia toisiinsa.
 
Mollukkapullukka
Juridinen sopimushan se on, ja taloudellinen, ensimmäiseksi nyt tulee mieleen perintöverotus.
Uskonnolla ja Jumalan siunauksella ei asian kanssa mitään tekemistä.
Rakkauden määrä ei maistraatissakäynnin jälkeen ole lisääntynyt eikä vähentynyt.
 
Mollukkapullukka
Uskon, että avioliiton solmivat ovat myös sitoutuneempia toisiinsa.
Enpä usko tuon pitävän paikkaansa. (Tilastojakin tietysti löytyy).
Jotenkin tuntuu että monet, varsinkin morsiamet, ei ajattele millään muotoa mitään elinikäistä sitoutumista siinä vaiheessa kun vouhkaavat prinsessahäistä teemaväreineen. Häälahjat ja häämatka tuntuu olevan myös aika tärkeitä avioitumisen motiiveja.
 
Viimeksi muokattu:
Selb
Enpä usko tuon pitävän paikkaansa. (Tilastojakin tietysti löytyy).
Jotenkin tuntuu että monet, varsinkin morsiamet, ei ajattele millään muotoa mitään elinikäistä sitoutumista siinä vaiheessa kun vouhkaavat prinsessahäistä teemaväreineen. Häälahjat ja häämatka tuntuu olevan myös aika tärkeitä avioitumisen motiiveja.
Avoliitot taitaa kestää pidempään, tosin jos oli ollut avoliitossa pitkään ja mennyt sitten naimisiin, niin eroprosentti oli hieman korkeampi kuin muilla.
 
Viimeksi muokattu:
Tahdon
Juridinen sopimushan se on, ja taloudellinen, ensimmäiseksi nyt tulee mieleen perintöverotus.
Uskonnolla ja Jumalan siunauksella ei asian kanssa mitään tekemistä.
Rakkauden määrä ei maistraatissakäynnin jälkeen ole lisääntynyt eikä vähentynyt.
Kysymys ei ole rakkauden määrästä, vaan sitoutumisesta siihen, että yhdessä pysytään myötä-ja vastoinkäymisissä. Tunteethan laimenevat joka tapauksessa ajan myötä, mutta sitoutuneet ymmärtävät, ettei joka ihastumisen/rakastumisen myötä tarvii lähteä lätkimään. Loppujen lopuksi arki tulee sitten aikanaan siihenkin uuteen liittoon.
 
Viimeksi muokattu:
Lisäksi
Kysymys ei ole rakkauden määrästä, vaan sitoutumisesta siihen, että yhdessä pysytään myötä-ja vastoinkäymisissä. Tunteethan laimenevat joka tapauksessa ajan myötä, mutta sitoutuneet ymmärtävät, ettei joka ihastumisen/rakastumisen myötä tarvii lähteä lätkimään. Loppujen lopuksi arki tulee sitten aikanaan siihenkin uuteen liittoon.
Kuivaa ja ukolla ei seiso. Ole siinä sitten onnellinen ja läträä liukkarien ja viagrojen kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Haavemorsian
Minulle se kertoisi ennen kaikkea miehen halusta sitoutua kanssani vakavalla tasolla. Olemme eläneet melko on/off tyyppisesti kohta kahdeksan vuotta, pieni lapsi meille on myös siunaantunut. Mies ei kuitenkaan asu kanssamme vaikka usein luonamme onkin. Hän pitää tavallaan ovia auki toisenlaiseen, vapaaseen elämäänsä ja aina välillä häipyy kuviosta "poikamieselämäänsä" viettämään.

Pitäisin avioliittoa merkkinä siitä, että hän olisi vihdoinkin niin tosissaan kanssani että haluaisi jättää tuon toisen elämäntapansa taakseen. Haluan myös uskoa että sormus sormessa rauhoittaisi hänenkin menojaan ja antaisi vakavamman sävyn kaikelle olemiselle.

Mies on jo kosinutkin, mutta ei selvinpäin joten se kosinta taisi mennä menojaan.... Olen hieman pettynyt että ei näytäkään pysyvän sanojensa takana pää selvänä. :(

Mutta olisin siis onnellinen jos aviolittoon asti vielä päätyisimme, se sitoisi meidät aivan uudella tasolla yhteen.
 
Valheelliset unelmat
Minulle se kertoisi ennen kaikkea miehen halusta sitoutua kanssani vakavalla tasolla. Olemme eläneet melko on/off tyyppisesti kohta kahdeksan vuotta, pieni lapsi meille on myös siunaantunut. Mies ei kuitenkaan asu kanssamme vaikka usein luonamme onkin. Hän pitää tavallaan ovia auki toisenlaiseen, vapaaseen elämäänsä ja aina välillä häipyy kuviosta "poikamieselämäänsä" viettämään.

Pitäisin avioliittoa merkkinä siitä, että hän olisi vihdoinkin niin tosissaan kanssani että haluaisi jättää tuon toisen elämäntapansa taakseen. Haluan myös uskoa että sormus sormessa rauhoittaisi hänenkin menojaan ja antaisi vakavamman sävyn kaikelle olemiselle.

Mies on jo kosinutkin, mutta ei selvinpäin joten se kosinta taisi mennä menojaan.... Olen hieman pettynyt että ei näytäkään pysyvän sanojensa takana pää selvänä. :(

Mutta olisin siis onnellinen jos aviolittoon asti vielä päätyisimme, se sitoisi meidät aivan uudella tasolla yhteen.
Kaunis, joskin sinisilmäinen unelma, että kumppani muuttaisi tapansa avioliiton myötä. Voisi pikemminkin käydä niin, että muuttuisit entistäkin enemmän itsestäänselvyydeksi. Se tuskin häntä rauhoittaisi, päinvastoin. Vähän kuin uskoisi, että hääkakku ja pari kakaraa tekisi naisesta nymfomaanin.
 
Viimeksi muokattu:
Birgit
Minulle se kertoisi ennen kaikkea miehen halusta sitoutua kanssani vakavalla tasolla. Olemme eläneet melko on/off tyyppisesti kohta kahdeksan vuotta, pieni lapsi meille on myös siunaantunut. Mies ei kuitenkaan asu kanssamme vaikka usein luonamme onkin. Hän pitää tavallaan ovia auki toisenlaiseen, vapaaseen elämäänsä ja aina välillä häipyy kuviosta "poikamieselämäänsä" viettämään.

Pitäisin avioliittoa merkkinä siitä, että hän olisi vihdoinkin niin tosissaan kanssani että haluaisi jättää tuon toisen elämäntapansa taakseen. Haluan myös uskoa että sormus sormessa rauhoittaisi hänenkin menojaan ja antaisi vakavamman sävyn kaikelle olemiselle.

Mies on jo kosinutkin, mutta ei selvinpäin joten se kosinta taisi mennä menojaan.... Olen hieman pettynyt että ei näytäkään pysyvän sanojensa takana pää selvänä. :(

Mutta olisin siis onnellinen jos aviolittoon asti vielä päätyisimme, se sitoisi meidät aivan uudella tasolla yhteen.

Ei helvetti, ja tuollaiseen ihmiseen haluat sitoutua taloudellisesti? Mieti nyt vielä. Tuskin on ainoa mies siellä tuppukylässänne.
 
Viimeksi muokattu:
todellisuus
Haluan myös uskoa että sormus sormessa rauhoittaisi hänenkin menojaan ja antaisi vakavamman sävyn kaikelle olemiselle.
Voi kuule. Ei vihkisormus ole mikään taikakalu, joka muuttaa puolison ja rauhoittaa hänet ja tekee halukkaaksi sitoutumaan ja asettumaan aloilleen. Kyllä niitä asioita pitää haluta jo ennen naimisiinmenoa. Ei avioliitto saa aikaan muutosta, vaan muutos saa aikaan avioliiton.
 
Viimeksi muokattu:
rakastan
Kysymys ei ole rakkauden määrästä, vaan sitoutumisesta siihen, että yhdessä pysytään myötä-ja vastoinkäymisissä. Tunteethan laimenevat joka tapauksessa ajan myötä
Eivät laimene, vaan syvenevät. Ja kyse nimenomaan on rakkaudesta - en kylläkään oikein luontevasti osaa liittää rakkauteen sanaa "määrä". Tässä kohdassa voi aiheellisesti pohtia, mitä kaikkea tunteiden skaalaa ihmiset rakkaudeksi luulevat ja kutsuvat.

Se että asiat kuten tunteetkin muuntuvat ja elävät, ei sellaisenaan ole synonyymi 'laimenemiselle'. Paitsi tietysti, jos pidetään tunteiden syvyyden mittarina fyysistä puoleensavetämistä, joka on suhteen alussa usein ihan omaa luokkaansa. Se voi kyllä ajoittain palautua lähes samoihin vipinöihin suhteen kestäessä, jos viitsii hieman syventyä. Viitsiikö, se riippuu siitä kuka mitäkin tärkeänä pitää.
Rakkaudesta seuraa sitoutuminen luonnostaan. Papilla on vähän, jos lainkaan tekemistä sen asian kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Birgit
Eivät laimene, vaan syvenevät. Ja kyse nimenomaan on rakkaudesta - en kylläkään oikein luontevasti osaa liittää rakkauteen sanaa "määrä". Tässä kohdassa voi aiheellisesti pohtia, mitä kaikkea tunteiden skaalaa ihmiset rakkaudeksi luulevat ja kutsuvat.

Ja sinäkö sen muiden rakkauden sitten määrittelet onko se oikeaa vai feikkirakkautta. Voihan se toinen osapuoli tuntea ajan myötä sitä rakkauden syvyyttä, mutta toiselta tunteet loppuu.Kaksihan siinä parisuhteessa on, vaikka ämmät tuntuu sen aika kirkkaasti ajan myötä unohtavan.
 
Viimeksi muokattu:
rakastan
Ja sinäkö sen muiden rakkauden sitten määrittelet onko se oikeaa vai feikkirakkautta. Voihan se toinen osapuoli tuntea ajan myötä sitä rakkauden syvyyttä, mutta toiselta tunteet loppuu.Kaksihan siinä parisuhteessa on, vaikka ämmät tuntuu sen aika kirkkaasti ajan myötä unohtavan.
En luule tietäväni muiden osalta enkä tahdo määritellä. Se jolle vastasin, totesi ykskantaan "tunteethan laimenevat...jne" ikään kuin se olisi näin ilman muuta kaikilla. Vastasin samalla yksinkertaistavalla kaavalla ilmaisten oman näkökantani, vaikkakin vain omasta yhteiselämän kokemuksestani.
Olen ihan samalla kannalla kanssasi, että voi tuntea vain omat tunteensa, ei sen toisen. Joskus vain käy onnellisesti yksiin.
 
Viimeksi muokattu:
Äänetön yhtiömies
Ja sinäkö sen muiden rakkauden sitten määrittelet onko se oikeaa vai feikkirakkautta. Voihan se toinen osapuoli tuntea ajan myötä sitä rakkauden syvyyttä, mutta toiselta tunteet loppuu.Kaksihan siinä parisuhteessa on, vaikka ämmät tuntuu sen aika kirkkaasti ajan myötä unohtavan.
Tuota minäkin olen aina ihmetellyt. Naiset puhuvat me-muodossa, mikä usein kuulostaa siltä kun parisuhteen absoluuttinen asiantuntija ja äänetönyhtiömies eläisivät symbioosissa. Miesten puheista taasen saa aivan erilaisin käsityksen.
 
Viimeksi muokattu:
onpa tukalaa
Alkuperäinen kirjoittaja Äänetön yhtiömies;11482333:
Naiset puhuvat me-muodossa, mikä usein kuulostaa siltä kun parisuhteen absoluuttinen asiantuntija ja äänetönyhtiömies eläisivät symbioosissa. Miesten puheista taasen saa aivan erilaisin käsityksen.
Missä niitä puheita kuulee jos kerran on äänetön yhtiömies? Puhuisi kotonaankin eikä vain kavereille ja palstoilla.
Jos puoliso on absoluuttinen asiantuntija ja kieltää näkemyserot niin toki se on sitten aivan eri asia, ei- terve lähtökohta. Ei kannata minäparaksi alentaa itseään.

Meillä kumpi vaan voi sanoa: 'me ......n kanssa mietittiin/aiotaan/tykätään' ...jne.
Saahan sitä herranen aika asiallisesti huomauttaa jos on oikaistavaa. Meillä on ainakin toiminut jo yli 30 vuotta.
 
Minä ja hän
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Kyllä aviopari /avopari on me. Minä kasvoin mieheni kanssa yhteen. Me olimme me. Harmittaa vieläkin se puoli, että avioliitto rikkotui koska mikään ei voi korvata tuota yhteenkasvamista. Vanhemmalla iällä se ei enää uudessa parisuhteessa onnistu. Muuten en haikaile kyseisen liiton perään. Mikä liitto se semmoinen on jossa ei me-muotoa voi käyttää?

Omien intohimojen ja viettien, välinpitämättömyyden ja laiskuuden takia uhrataan pitkäkin liitto, joka on jotakin ainutlaatuista, kahden ihmisen symbioosi.
 
Me-pariskunnat
Alkuperäinen kirjoittaja Minä ja hän;11483586:
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Kyllä aviopari /avopari on me. Minä kasvoin mieheni kanssa yhteen. Me olimme me. Harmittaa vieläkin se puoli, että avioliitto rikkotui koska mikään ei voi korvata tuota yhteenkasvamista. Vanhemmalla iällä se ei enää uudessa parisuhteessa onnistu. Muuten en haikaile kyseisen liiton perään. Mikä liitto se semmoinen on jossa ei me-muotoa voi käyttää?

Omien intohimojen ja viettien, välinpitämättömyyden ja laiskuuden takia uhrataan pitkäkin liitto, joka on jotakin ainutlaatuista, kahden ihmisen symbioosi.
Taitaa nuo Me-avioliitot olla vanhojen mummoparien juttuja. Yleensä ne vanhat äijät on tehty riippuvaiseksi vaimostaan, siellä mennään joka paikkaan yhdessä kuin siamilaiset kaksoset. Kun se äijä jää yksin sinne kaupan käytävälle 5 minuutiksi niin alkaa epätoivoinen vaimon etsiminen, se on kuin 5-vuotias ilman äipää, kyselee myyjiltä hätääntynyt ilme silmissään onko vaimoa näkynyt. Ne on sellaisia kuohittuja miehiä, Arajärven perttejä.
 

Yhteistyössä