K. Westerlund
Kiitos.
"Heikot sortuvat elon tiellä, mutta ei siksi, että ovat heikkoja, vaan siksi, että he eivät saa sitä inhimillistä huomiota josta he ovat jo alkujaan jääneet paitsi. Heidän heikkoutensa ei ole synnynnäistä, vaan olosuhteiden luomaa. Sieltä on pienen ihmisen paha itsekseen nousta, siihen tarvitaan tukea, ymmärrystä ja välittämistä. Suurin ongelma on siinä, että nämä olosuhteet luovat juuri ne, joiden tehtävänä olisi tukea, ymmärtää ja välittää."
Nostin tuon kohdan esille, koska tuo on juuri asia, josta meillä kymmenet tuhannet nuoret parikymppiset kärsivät. Ovat vailla työtä ja kunnianarvoista tulevaisuutta. Kunpa heillä olisi viisaita ihmisiä ympärillään, rakentamassa heitä ja opettamassa heille työntekoa ja säännönmukaista elämää.
Kasvatus on itsetuntotehdas. Kaikki elämämme alussa kokemamme on kasvatusta, oli se määrätietoista ja tarkoitushakuista tai ei. Siksi kaikki kokemamme vaikuttaa itsetuntomme kehitykseen. Heikkoutemme (elämisen arkuus, neuroottisuus, masentuneisuus, ahdistuneisuus jne.) tai ylikorostunut, aggressiivinen "vahvuutemme" (eli peitetty pienuutemme pelko) ovat kummatkin epäedullisesti kehittyneen tai kehittymättä jääneen itsetuntomme seurausta.
Siksi väitänkin, että itsetunto-ongelmat ovat maailmanlaajuinen ilmiö, ja koskee ainakin jossakin määrin suurinta osaa maapallon väestöstä. Kaikki eivät välttämättä saa siitä mainittavia henkilökohtaisia elämiseen ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia, mutta loppujen lopuksi kaikki tällaiset ongelmat ovat itsetunnon tilasta johtuvia - joko oman tai toisten itsetunnon vaurioista johtuvia.
Valitettavan harva ihminen on saanut varttua tasapainoisessa, rakkaudellisessa, omaa itseisarvoaan terveesti vahvistavassa elinympäristössä.
Ennen tämän ajatuksen teilaamista pyydän lukijaa rehellisesti miettimään asian syvempää olemusta.
Viimeksi muokattu: