Ehkä juuri lapselle voi rakentaa tunnepatoumia, ja usein ajattelemattomasti. Jos tytölle sanoo, että naapurin Tytti osaa käyttäytyä paljon paremmin, niin siemen ongelmiin on kylvetty. Juuri lapsi ei ymmärrä todellisia syitä asioihin. Tytär alkaa ajatella, että olen huonompi vanhempieni silmissä kuin Tytti. Tunteet alkavat patoutua ja kun tytär yrittää epätoivoisesti olla hyvä, niin lopulta räiskästää. Palataan taas armoon ja armollisuuteen. Minulla on lupa olla tunteeni ja minulla on lupa olla vihainen. En usko, että tuneet leimahtavat niin valtavaksi roihuksi, jos niitä ei ole padottu. Tämän selitin ja keksin viestistäsi ihan itse
On muuten erittäin tyypillinen suomalainen kasvatusmenetelmä, syyllistää ja vaientaa.
Juuri lapsena tunteet kalibroituvat, ja lapsen kasvatuksen (kaikki kokemus on kasvatusta) kautta yksilö rakentuu sellaiseksi kuin hän sitten elämänsä läpi on, toimii ja käyttäytyy. Aivan kuten kuvaat, erilaiset kokemuksemme tekevät meidät meiksi. Tietenkin jotkut meistä ovat syntyjään luonnostaan vilkkaampia, toiset jäyhempiä, mutta yhtä kaikki kohtaamamme vastakaiku on se olennainen tekijä tässä prosessissa.
Tunteiden patoutumisella tarkoitetaan kai yleensä pitkään pidäteltyä vihaa, turhautumista tai surua, voimakkaita tunteita, joita jostakin syystä ei ole voinut vapaasti ja terveellä tavalla ilmentää. Luulen, että kuvaamassasi esimerkissä tyttö on joutunut kokemaan näitä kaikkia, kun hänen vanhempansa noin selvästi osoittavat ylenkatsetta tytärtään kohtaan (vaikkeivät tosiaan edes välttämättä tajua sitä tekevänsä).
Jos tämä vähättelevä ilmapiiri on tytön lapsuudenkodissa vallitsevaa, se varmasti jättää häneen ikävät jälkensä. Hänestä voi tietysti tulla sen avulla peräänantamaton taistelija, mutta sisimmässään hänen on varmasti vaikeata osata uskoa olevansa oikeasti hyvä ja arvostettu.
Syyllistäminen ja vaientaminen (suorasta halventamisesta tai vihamielisyydestä puhumattakaan)vaikuttavat samoin kukin omalla tavallaan kasvavan lapsen kehittyvään itsetuntoon ja tunne-elämään. Itsetuntovauriot lienevätkin suomalaisten henkinen kansantauti.
Olisikin tärkeätä alusta alkaen saada lupa kaikille tunteilleen, lupa ilmaista niitä mutta samalla aikuisen kypsyydellä vastaanottaa nämä tunneosoitukset niistä itse vaikuttumatta, ja opettaen sitä kautta peilinä lapsille, että nämä tunteet ovat oikein ja että osaamme niitä hallita.
Tunteiden kätkeminen ja kieltäminen ovat ihan tutkitustikin syynä psykosomaattisiin sairauksiin. Koska tunteet ovat keinomme "nähdä" asiat niiden sisältämän merkitysinformaation kautta, maailmankatsomuskykymme tietenkin myös samalla kärsii, jos joudumme tukahduttamaan tunteitamme.
Ja aivan kuten sanot, jos tunteet ovat saaneet liikkua vapaasti, ja sitä kautta olemme saaneet mahdollisuuden "ottaa ne haltuumme", ei mitään tunnepatoumia ja räiskähtelyjä siksi myöskään tule ilmenemään. Mielen tyyneys ja tunteiden terve hallinta tulee tunteiden sallimisen, ei kieltämisen kautta. Tiukkaan muottiin kasvatetulle on todella hyväksi suoda itselleen armoa, ja jälleen sallia itselleen tunne-elämänsä luontaisen rikkauden.
Se ei tietenkään tarkoita sitä, että saa mennä kirves ojossa naapurin seinästä läpi, jos tekee mieli, vaan nimenomaan sitä, ettei tällaista enää teekään mieli, kun vihankin saa ajoissa ja hallitusti ilmaista rakentavalla tavalla.
P.S. En malta olla sanomatta, että tuo, mitä "Piankalle" kirjoitit voi tietenkin olla totta ainakin noin yleisesti ottaen. Vaikuttaa että meidät ainakin alitajuisesti kasvatetaan tuollaisiin sukupuolimalleihin. Tunnen kuitenkin vähintään yhden miehen, ja parikin naista, jotka ovat kuvattuun verrattuna pikemminkin päin vastoin. Luulenkin, että se on enemmän kasvatuksellinen kuin sukupuolisidonnainen juttu.
Voi myös olla, että tänä päivänä trendi on kääntynyt kohti sukupuolettomuutta, että pojat eivät enää saa olla poikia, eivätkä tytöt tyttöjä, vaan kaikkien pitää sopia jonkinlaiseen "unisex-muottiin". Tässä suhteessa mielestäni tasa-arvo on ymmärretty ihan väärin, ja sukupuoli-identiteetin menettämisen myötä ihminen myös menettää jotakin hyvin olennaista omasta ihmisyydestään.