Avovaimo kaveriporukalla Kanarialle

Tervehdys, ensi kertaa tällä palstalla. Kiitos jos vaivaudut lukemaan mutta jos aiot vain v**tuilla, älä vaivaudu.

Olemme avoliitossa elävä pari, 24&25. Tyttöystäväni ilmoitti noin 2kk sitten että hän on lähdössä kavereidensa kanssa Kanarialle, koska joku aikaisemmin lähdössä ollut oli joutunut perumaan lähtönsä. Tieto tuntui juuri sillä hetkellä sanoinkuvailemattoman pahalta, sillä tunnen hyvin porukan jonka kanssa hän oli lähdössä ja siihen kuuluu eräskin sinkkunainen jolla on varsinkin humalassa tapana menettää kontrolli täysin. Pari päivää tätä tunnettani salailin kunnes se alkoi ilmeisesti paistaa sen verta läpi että tyttöystäväni sen huomasi ja tenttasi sen minusta.
Kävimme aiheesta pienimuotoisen riidan, kerroin mikä minua aiheessa haittasi (mustasukkaisuus nyt pääasiassa) ja hän marttyyrimaisesti ilmoitti peruvansa matkan johon minä en kumminkaan suostunut. Luotan kyllä tyttöystävääni ja aloinkin ajatella asia siltä kantilta että saan olla omissa oloissani yli viikon, katsoa rauhassa urheilua ja tissutella olutta vaikka joka päivä töiden jälkeen

Asia ei pahemmin pyörinyt mielessäni kunnes kun lähdön aika, eli toissapäivä, läheni. Vietimme ihanan viikonlopun ennen lähtöä ja rakkaani vakuutti olevansa ihmisiksi. Mutta.

Nyt kun olen illat yksin pimeässä kämpässä ja päivät töissä, mielessäni hakkaa kokoajan ajatus, mitä siellä tapahtuu? Mieleen hiipii kokoajan ajatus siitä kuinka lämmin ilma ja vieraat maisemat saa unohtamaan kylmän kotomaan ja kotona odottavan poikaystävän. Sinkkukaverit haluaa yöelämään varmaan joka helvetin ilta ja rannalla hyväkroppaisia miehiä pyörii kuin mustalaisia markkinoilla. All Inclusive kun on niin ei alkoholistakaan liene puutetta missään vaiheessa ja monesti minusta tuntuu että tyttöystävästäni tulee aivan eri ihminen humalassa. Olenko vainoharhainen ja tai ylimustasukkainen? Vaikka mitä yritän tehdä, ajatus vaivaa minua ihan helvetisti. Enkä nyt viitsi kokoajan olla puhelimella yhteydessä, tekstari pari päivässä saa riittää.
Playa de Amadores on tuo paikka, ei kyllä mitään hajua millainen kun en ole Kanarialla ikinä käynyt. Välimerellä kyllä ja siellä näkyi suomalaiset naiset olevan aika helposti vietävissä.

Kiitos jos vaivauduit lukemaan ja ehkä jopa vastaamaankin jotain.

 

Ei mielestäni tunteesi tuossa tilanteessa mitenkään 'ylimustasukkainen' ole, aika luonnollinenkin. Jos ei toisen menemiset yhtään liikuta, onko silloin rakkauttakaan? Toisaalta jos rakastaa, on vaan opittava luottamaan. Se missä rajoissa toisen luottamusta koetellaan on oma lukunsa.

Edelliset on helppo todeta, sitten tullaankin siihen vaikeaan; eipä toista voi rajoittaa ja ethän siihen pyrkinytkään. Marttyyrinä tehty päätös "no hyvä on ei sitten mennä" ei tiedä hyvää jatkolle, joten sikäli hyvä ettette siihen päätyneet.

Et kai oikein muuta voi kuin tutkia miltä tilanne vaikuttaa avokkisi paluun jälkeen.
Sinussa (nuoreksi) mieheksi on se hyvä puoli että osaat noinkin arvioida omia tunteitasi. Ja on yritystä toimia 'oikein' eli antaa toisen elää elämäänsä. Kyllä vaistoihinsa kannattaa luottaa tuolta pohjalta.

 

En vi**uile sinulle, mutta otappa järki käteen ja mieti asiaa, ei etelän loma ole sama asia kuin pettäminen.

Miksi et heti kertonut tunteistasi tyttöystävällesi, vaan hänen piti tentatat asiaa sinulta ja siitä syntyi riita? Hän olisi voinut jättää reissun väliin, jos olisit heti sanonut mielipiteesi.

Oma mieheni tekee samalla tavalla, ei voi millään kertoa ajatuksiaan ja mielipitetitään vapaaehtoisesti, vaan kaikki pitää udella ja vastauksen saa vasta siinä vaiheessa kun omat hermot on mennyt ihan täysin.
Minua ärsyttää jo tuollainen tilanne, niin pahasti, että siinä vaiheessa teen juuri päinvastoin kun mieheni haluaa (vaikka en itsekkään oikeasti haluasi tehdä niin).

Minä olen sitä mieltä, että se ketä ajattelee heti puolisonsa pettvän sopivan tilaisuuden tullen on itse pettäjäsorttia. Vaikea selittää, mutta jos ajattelet että tyttöystäväsi pettää sinua, niin sinä olet mysö valmis pettämään tyttöystävääsi heti tilaisuuden tullen.

Jos sinä et ilahtunut tyttöystäväsi matkasta, niin tuskin hän on ilahtunut sinun koko viikon tissuttelusta.
Parisuhde vaatii kompromisseja, toiselle pitää antaa tilaa tehdä omia juttuja ja pitää pystyä luottamaan toiseen.

Jos tyttöystäväsi on joskus kysynyt sinulta saako hän lähteä kavereiden kanssa reissuun ja sinä olet antanut luvan, niin älä muuta mieltäsi. Hän on varmasti sallinut sinut kosteat baarireissut äijäporukalla, vaikka ei niistä niin ilahtunut olekkaan.

Meillä ainakin hiertää usein näissä reissuissa, se että mies sanoo aina, että tottakai voin mennä ja kun minä menen, niin sitten hän on kuin maansa myynyt.
Mies taas ei oiken osaa päättää lähteekö poikaporukalla reissuun, hän vatvoo asiaa moneen kertaan, meen- en mee-meen- en mee.... jne. Yleensä hän sitten lähtee reissuun, vaikka on sanonut monta kertaa, ettei lähde. Hän yleensä vielä ilmoittaa asiasta jossain sivulauseessa huomaamatta, että hän lähteekin tai minä ihmettelen mihin hän on lähdössä kun kassit on pakattu.

Vinkkinä vielä, että ei kaikki naiset tykkää etelän gigolpojista.

 

"...Rouva lihakauppiaan Suomesta toi Espanjaan omat kyljykset ja niitä nuijitaan..."

 

Luepa tuo "Mies menee Tallinnaan pettämään?" tms ketju, tähän voi vain vaihtaa naisen ja etelän.

Mitä ap tilanteelle voi, ei mitään.

 

kannanottoja on tullut. Mitä ap miettii, olis mielenkiintoista kuulla?

 

Nojoo ehkä oisin voinut suoraan asiasta sanoa, ajattelin jotenkin etten halua olla ilonpilaaja ja että mielipiteeni tuntuisi ihan naurettavalta, kun ei tilannetta toisinpäin ole oikeastaan tapahtunut.
Toki itsekkin liikun viikonloppuisin mutta pääasiassa istutaan illat jossain kaverilla, saunotaan, lyödään korttia ja juodaan kaljaa, baareissa tulee käytyä todella vähän eikä mitään jätkäreissuja tule harrastettua muutako metsästyspuolella ja siellä ei yleensä naisia ole 10km säteellä ensimmästäkään. Ja ei se mielestäni ole sama asia käykö viikonloppuisin baareissa kun kumminkin yöt on kotona ja yleensä myös itse samassa porukassa. Kuin että on viikon jossain toisella puolen maapalloa.

Tänään töissä tuli puheeksi se että olen yksin tämän viikon ja pojat sitte kyseli että missäs se emäntä on. Kerroin sitten reissusta ja samalla alkoikin naljailu tyyliin "joo eipä se siellä sua muistele kun on epsanjalaisia viihdyttämässä jne jne" ja tällehhän siinä sitten porukalla naureskeltiin mutta sisimmässä tuntui aivan helvetin pahalle.

Ei kai tälle oikein mitään voi, luottaa toki haluan mutta päässä pyörii kokoajan variaatio: Illalla kierrellään paikallisia rafloja ja tutustutaan johonki miesporukkaan, ollaan tosi kännissä loppuillasta ja mietitään että noh eihän tästä kukaan saa tietää ja lopun varmaan arvaattekin.

 

Nojoo ehkä oisin voinut suoraan asiasta sanoa, ajattelin jotenkin etten halua olla ilonpilaaja ja että mielipiteeni tuntuisi ihan naurettavalta, kun ei tilannetta toisinpäin ole oikeastaan tapahtunut.
Toki itsekkin liikun viikonloppuisin mutta pääasiassa istutaan illat jossain kaverilla, saunotaan, lyödään korttia ja juodaan kaljaa, baareissa tulee käytyä todella vähän eikä mitään jätkäreissuja tule harrastettua muutako metsästyspuolella ja siellä ei yleensä naisia ole 10km säteellä ensimmästäkään. Ja ei se mielestäni ole sama asia käykö viikonloppuisin baareissa kun kumminkin yöt on kotona ja yleensä myös itse samassa porukassa. Kuin että on viikon jossain toisella puolen maapalloa.

Tänään töissä tuli puheeksi se että olen yksin tämän viikon ja pojat sitte kyseli että missäs se emäntä on. Kerroin sitten reissusta ja samalla alkoikin naljailu tyyliin "joo eipä se siellä sua muistele kun on epsanjalaisia viihdyttämässä jne jne" ja tällehhän siinä sitten porukalla naureskeltiin mutta sisimmässä tuntui aivan helvetin pahalle.

Ei kai tälle oikein mitään voi, luottaa toki haluan mutta päässä pyörii kokoajan variaatio: Illalla kierrellään paikallisia rafloja ja tutustutaan johonki miesporukkaan, ollaan tosi kännissä loppuillasta ja mietitään että noh eihän tästä kukaan saa tietää ja lopun varmaan arvaattekin.

Muistahan nuori mies, että nuo asiat ovat vain sinun pääsi tuottamia ajatuksia eikä niillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Jos avokkisi sinua rakastaa ja suhteenne on luottamuksellinen niin se kestää mennen tullen tällaiset akkojen reissut. Ja jos ei kestä niin sitten sitä suhdettanne ei ole tarkoitettukaan kestämään. Samaa sinulle sanon kuin edellinenkin kirjoittaja, että ei meistä kaikki naiset matkoilta munaa hae. Päin vastoin on ihanaa olla ilman kaksilahkeisia edes joskus.

 

Kyllä. Luota niin kauan kuin ei ole syytä olettaa, etteikö hän olisi sen arvoinen.
Olemme reissanneet tyttöporukalla jo kaksikymmentä vuotta (reissu per vuosi), ei ole kertaakaan tullut mieleeni pettää miestäni. Ei etelässä, ei Lapissa. Meitä on 3-6 naista yleensä reissussa, yhdellä on silloin tällöin jotain sutinaa, muut pitävät hauskaa, ilman sutinoita. Pientä flirttiä en pettämiseksi lue.

Sillähän ei ole mitään väliä sinulle, mitä "eräskin sinkkunainen" humalassa tekee.

Kun avovaimosi tulee lomalta, valmista hänelle kiva tervetuliaisilta tai päivä -kuin hän sitten matkalta tuleekin.. Muista myös, ettei etukäteen murehtimalla saa kuin turhia murheita.

 

No jos pitää analysoida sitä, miksi joku nainen innostuisi etelän miehistä lomallaan niin tässäpä syitä:
-teillä on väljähtynyt suhde, ette jaksa enää huomioida toisianne, ei mitään pientä kivaa arjen huomiointia, ei pusuttelua tai muuta hellittelyä
-ette harrasta juurikaan seksiä
-arki on harmaata eikä koskaan mitään muuta, ette tee koskaan yhdessä mitään

Muita:
-nainen on perustavanlaatuisesti heikkoitsetuntoinen, aina epävarma ulkonäöstään, valinnoistaan, asiat ohjaavat häntä ennemmin kuin hän asioita
- nainen on ihan älyttömän naiivi, ei tajua, jos joku on pillun perään baarissa vaan vilpittömän sinisilmäisesti uskoo kaikkien olevan vilpittömällä mielellä liikenteessä

Niin. Ja vaikka ei suhteessa mitään rakkauden huumaa olisikaan päällä niin kyllä uskollisuus voi olla painava arvo, mitä ei joku matka tai kännäily heilauta.

Niin ymmärrän kyllä, että mustasukkainen on kun rakastaa, mutta sopivatko tosiaan avovaimoosi nuo luettelemani asiat? Onko hän ihan oikeasti sellainen persoona, joka on baarissa poimittavissa kuin kukkanen vai onko hänellä jopa omakin tahto?

 

Itse en ole koskaan epäillyt mieheni pettävän minua reissuillaan tai muutenkaan, eikä sen epäilyyn ole mitään syytäkään! Hän on meistä se joka reissaa ja minä olen enemmän koti-ihminen. Meillä on mukavaa yhdessä ja rakastamme toisiamme usean vuodenkin yhdessä olon jälkeen. Monesti heti tulee mieleen, että jos toinen on tuolla tavalla mustasukkainen, niin itse olisi se, joka pettäisi kumppaniaan herkemmin. Ja monesti mustasukkaisuus (sairaalloinen sellainen) voi ajaa toisen pettämään. Kun kerta epäillään, niin sama kai se on vaikka pettäisikin. Toki tähänhän asti tilannetta ei pitäisi päästää, vaan asiasta tulisi puhua.

Itse suosittelisin sinua katsomaan peiliin ja menemään itseesi. Onko sinulla oikeasti mitään syytä epäillä naisesi pettävän sinua? Miksi sinä olet mustasukkainen? Etkö itse pääse tarpeeksi tekemään reissuja ja toteamaan, ettei niissä ole mitään pahaa? Jos hän haluaisi sinua pettää, niin aivan varmasti hän sen tekisi ihan koti-Suomessakin, minusta olisi aika vaivalloista vaihtaa maata, että pääsisi vehtaamaan muiden kanssa! Ja se, mitä naisesi ystävät tekevät, ei kerro sinun naisesi tekemisistä yhtään mitään! Kyllä nykynaisella on oma tahto ja siihen ei muiden tekemiset vaikuta!

 

"Playa de Amadores on tuo paikka, ei kyllä mitään hajua millainen kun en ole Kanarialla ikinä käynyt."

Minulle täysin tuntematon Kanaria-kohde. Aloin kiinnostumaan kohteesta.
Minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa Kanarian matkoista. Ihmiset kaipaavat lämpöön ja valoon. Olen itsekin tässä miettinyt minne suuntaan lomallani.

Viikko kuluu nopeasti ap. Luottamus on parisuhteessa tärkeää.

 

Minä olen sitä mieltä, että se ketä ajattelee heti puolisonsa pettvän sopivan tilaisuuden tullen on itse pettäjäsorttia. Vaikea selittää, mutta jos ajattelet että tyttöystäväsi pettää sinua, niin sinä olet mysö valmis pettämään tyttöystävääsi heti tilaisuuden tullen.

Olen aika lailla samaa mieltä tuosta. Saman havainnon nimittäin olen tehnyt omassa tuttavapiirissä, ja pystyn ihan "teoreettisestikin" ymmärtää miksi näin olisi. Tuttavistani siis ne, jotka ovat olleet mustasukkaisimpia ovat myös itse pettäneet. En toki tarkoita, että jokainen mustasukkainen olisi pettäjätyyppiä, koska voihan joku vaan olla niin epävarma toisesta vaikka olisikin omista tunteistaan varma. Kuitenkin aika yleistä näkyy olevan, että toisen uskollisuutta epäilevät erityisesti ne, jotka eivät itsekään ehkä osaisi tilaisuuden tullen hallita käytöstään. Tämä nyt on jo tosi kaukaa haettua, mutta mainitsen kuitenkin että kirjoitit ap, että et juuri käy baareissa vaan hengaat kavereidesi luona tai käyt metsällä, eikä siis naisia ole lähettyvilläkään. Ohjaavatko olosuhteet sinua siis enemmän kuin oma tahtosi? Eli oletko epävarma senkin suhteen, mitä ehkä ITSE tekisit jos olisit vaikkapa siellä viikon lomalla ja etelän kaunottaret piirittäisivät sinua?

Omassa suhteessani ainakin olen sen havainnut, että koska itse tiedän että en petä ja pystyn hallita käytökseni vaikka käynkin baareissa, oletan samaa myös toiselta osapuolelta. Hän myös käy kavereiden kanssa ulkona, mutta luotan kyllä suhteemme olevan sen verran arvokas, ettei hän ole niin idiootti että pilaisi sitä pettämällä. Minä kun en kuitenkaan voi kontrolloida toisen tekemisiä, niin luottaminen on ainut järkevä vaihtoehto. TIETENKIN on eri asia, jos ihan järjelläkin arvioituna toinen on pettäjätyyppiä. Mutta siinä tarvitsee sitten ottaa se objektiivisempi näkökulma ja arvioida tunteeko toisen niin hyvin että voi luottaa. Eihän toisaalta mikään ole koskaan varmaa, eli vaikka miten tuntisi niin yllätyksiä voi tulla. Mutta neuroottisella mustasukkaisuudella ei kyllä varmasti ainakaan auta asiaa. Niin ja se, mitä tyttöystäväsi kaverit tekevät ei toivottavasti määrää hänen tekemisiään kuitenkaan, vai onko hän jotenkin johdateltavissa oleva "ajautuva" tyyppi?

 

Voisin olla äitisi. Olen tehnyt reissuja omien naispuoleisten ystävien kanssa useita kertoja, lähinnä kaupunkilomia Euroopassa tai laivareissuja, eikä puolisoni ole koskaan hautonut moisia ajatuksia mielessään, meillä on yhteistä historiaa takana enemmän kuin sulla ikää mutta ei alun alkaen seurustelun alkuvuosina ollut silloinkaan tarvetta lennellä kukasta kukkaan. Luulisi tietävän milloin oma puoliso on luottamuksen arvoinen.

Tässä naisporukassamme meitä oli aluksi kolme seurustelevaa (sittemmin perheellistynyttä) ja kaksi sinkkua, näistä toinen on perheellistynyt myöhemmin ja yksi on edelleen sinkku. Eihän häntä yksin lasketa minnekään miehiä katselemaan mutta se mitä hän tekee ja mikä häntä kiinnostaa on hänen asiansa, me muut emme lähde leikkiin mukaan - korkeintaan autamme kaveria bongaamaan hyviä tyyppejä (emme näköjään ole olleet kovin hyviä siinä . Olemme kovia juttelemaan myös vieraiden ihmisten kanssa, joku voi tulkita sen väärin mutta väärinymmärryksen voi aina korjata. Reissut ovat olleet mukavia, on saatu aina rauhassa jutella kuun ja maan välisistä asioista, ei sitä voi niin vapaasti puhua ihan kaikesta kun ollaan koolla perheittäin, sitäkin harrastamme useita kertoja vuodessa. Yhteinen etelän rantaloma on vielä tekemättä mutta semmoinenkin varmaan tehdään, kun saadaan aikataulut sopimaan, vaikka ollaan samanikäisiä niin silti elämäntilanteet meilläkin hyvin vaihtelevia.

 

Piparia, vaikka vähän vanheepaakin?

 

Niin ymmärrän kyllä, että mustasukkainen on kun rakastaa, mutta sopivatko tosiaan avovaimoosi nuo luettelemani asiat? Onko hän ihan oikeasti sellainen persoona, joka on baarissa poimittavissa kuin kukkanen vai onko hänellä jopa omakin tahto?

Ap: "All Inclusive kun on niin ei alkoholistakaan liene puutetta missään vaiheessa ja monesti minusta tuntuu että tyttöystävästäni tulee aivan eri ihminen humalassa."

Siinäpä se; millä tavalla erilainen?

 

"Playa de Amadores"

Eli pelimiehiä ja "amorea" suomennettuna. Kyllä tulee naisesi hämmentävän mairean näköisenä takaisin. Uudet pikkuhousut päällä, kun vanhat meni heti risaksi siellä lomakohteessa. Laita kortsut laukkuun, että vaimon tuliaiset jäävät ostoksiin.

 

Hei ja kiitos vastauksista!

Kommenttinne sai kyllä miettimään ja ehkä tosiaan ajattelen yltiönegatiivisesti asiaa.
Tosin sitä en allekirjoita, että oma mustasukkaisuuteni johtuisi omasta epävarmuudestani vastaavassa tilanteessa. En pysty kuvittelemaan tilannetta jossa pettäisin tyttöystävääni, mutta eihän ikinä voi mitään varmaksi sanoa. Humalassa kyllä kontrolli pysyy näissä asioissa. Ja baarissa käyntejä en pahemmin harrasta ihan sen takia, että olut on ihan yhtä hyvää samassa seurassa ihan kotonakin, ei siihen baaria tarvita. Joskus tietenkin käydään jos porukka haluaa ja kesällä terassille, mutta varsinkin tähän aikaan vuodesta tosi harvinaista.
Mutta toisaalta tuossa on perääkin, että itse pettävä monesti on mustasukkainen. Tästä esimerkkinä eräs tuttuni jonka tiedän pettäneen kihlattuaan ja hän ei edes päästä tätä yksin lähibaariin ja muutenkin on erittäin omistushaluinen.

Ja tuosta avokkini kaverista. Sen moraalittomuuden tiedän siitä että humalassa eräs heistä on yrittänyt lähennellä jopa minua, vaikka avokkini on ollut hänen kaverinsa lapsuudesta asti!
Ja muutenkin hälle on sana parisuhde täysin absurdi käsite.

Ja vielä avokkini käytöksen muuttumisesta humalassa. Otan itseni vertailukohteeksi tähän. Itse en kuulemma humalassa muutu muulla tavalla kuin että alan kertoa ankeita vitsejä ja naureskella normaalia enemmän mutta peruskäytös pysyy aivan samana. Avokkini taas muuttuu helvetin vapautuneeksi ja estottomaksi ja tietyssä pisteessä tosi halukkaaksi. Se on yleensä itselleni ollut vain hyvä asia
Mutta edelleen, se tässä vaan ahdistaa kun ei tosiaan tiedä eikä välttämättä ikinä saakkaan tietää mitä tuolla reissulla tapahtuu joten luottaa vain pitää mutta miksi se tuntuu näin pahalle? Olen spekuloinut kertomuksianne ja yrittänyt mennä itseeni mutta ei tunnu silti helpottavan.
Eilen vaihdettiin illalla tekstareita joissa vaihdettiin normaaliin tapaan rakkaudentunnustuksia ja toivoteltiin hyvät yöt yms. ja tältä osin kaikki tuntuu olevan kuten pitääkin.

 

Juuri tuossa ylempänä oleva kommentti on helvetin rohkaiseva, vaikka trollaus lieneekin :/

 

Juuri tuossa ylempänä oleva kommentti on helvetin rohkaiseva, vaikka trollaus lieneekin :/

Ellien yliluonnolliset palstalla on amurin aloittama ketju trolleista.
Nettipeikkojen kanssa pitää vain oppia elämään. Joskus trollien kanssa on hauskaa tanssia
peikkotanssia.

Elämme vain kerran. Jos haluaa asua kultaisessa häkissä kuten minä aikoinaan niin
eläminen eron jälkeen ei ole helppoa. Tämä häkkivertaus ei ole minun päälokeroista vaan
perheterapeutin luonnehdinta luonteestani.

Olet nuori mies ja elämässäsi on vielä paljon opittavaa. Ota tyttöystäväsi lämpimästi vastaan
ruusu hampaissasi ja pyörähdä muutama flamingoaskel.

 

Kaveripiirini naiset ( ikä 35-55 v) käyvät säännöllisesti Egyptissä, Turkissa jne. Kuulemma heikäläiset miehet vielä jaksavatkin jotain ja parilla juoman tarjoamisella nuorta ja vireätä seuraa viikoksi. Reilu peli, kukaan ei jää perään itkemään kun pelin henki on tiedossa. Siis naisten vastine miesten Thaikkulan ja Venäjän matkoille. Toivon että käyttävät kumia.

Minua ei tuollaiselle matkalle saa, saan vielä koti-maastakin miesseuraa.

 

Minusta miestien viikonlopun metsästysreissut voi ihan hyvin rinnastaa naisten ulkomaanmatkoihin.

Minä täällä töpaikkani ainoana naisena kuulen miesten metsästysreissu juttuja, vaikka en niitä edes haluaisi kuulla. Menohan on ihan järjetöntä! Täällä miehet harrastavat sellaista, että menevät Viroon metsästämään. Väliliiä metsästetään villisikoja mutta on myös naisten metsästystä, naise (=huorat) on jossain pupu-asussa ja niitä "metsästetään"jossain maatilalla.

Nämä normaalitkin metsästysreissut tuntuu olevan aika alkoholipitoisia ja aina niitä naisiakin tuntuu löytyvän.
Jos minun mieheni harrastaisi metsästystä, niin en minä haluaisi päästää häntä tuollaisille reissuille.

Vielä alkuperäiseen aiheeseen:
Pahennat vaan omaa pahaa oloasi, kun ajattelet vaimosi pettävän. Kun vaimosi tulee takaisin reissulta, niin suhtaudu häneen niin kuin pitääkin, järkevästi.
Saat aikaiseksi vain hirveän riidan, jos rupeat häntä syyllistämään ja epäilemään turhasta.

 

Kuuleppas Mika87,
minulla oli tuollainen "tarrautuja/ripustautuja" poikaystävä joskus suunnilleen sinun ikäisenäsi. Oli todella raivostuttavaa, kun hän epäili, että petän häntä koko ajan. Minä asuin opiskelujeni takia viikot eri kaupungissa. Kun hän tiesi, että olen lähtenyt opiskelukavereideni kanssa vaikkapa baariin parille siiderille, hän soitti ja tekstasi illan aikana niin monta kertaa, että en käytännössä kerinnyt juttelemaan kavereideni kanssa ollenkaan. Kun mainitsin hänelle asiasta, niin sitten oltiin niin marttyyria, kun hän haluaa pitää yhteyttäjä ja minä en ole ollenkaan kiinnostunut hänestä.

Kerran main itsin nähneeni entisen poikaystäväni ja me olimme olleet yhdessä kahvilla. Sehän oli kuin maailmanloppu hänelle, haikailin kuulema vain vanhan poikaystäväni perään ja sana kahvilla oli suunnilleen synonyymi pettämiselle.

Ketään kaverinikaan ei voinut koskaan mainita tämän ex poikaystäväni nimeä, sillä minä sain aina kuulla todella ikävään sävyyn, kuinka haikailen hänen perään.
Minulla ei ollut mitään tunteita ex poikaystävää kohtaan, olin vain helpottunut kun olin päässyt hänestä eroon, mutta tämä ripustautuja sai käännettyä asian aina ihan päälaelleen.
Jos lähdin töiden jälkeen johonkin, vaikka shoppailemaan, niin tämä ripustautuja spoitta ja tekstasi taas sata kertaa. Jos sanoin olevani ylitöissä, niin sain olla ihan rauhassa.

Hän ei ikinä suostunut kertomaan minulle, ketä oli hänen ex tyttöystävänsä. Minä tyhmä olin kertonut existäni. Olisimpa osannut olla kertomatta, niin ei olisi tarvinnut kestää tuollaista piinaa.

Hän tapasi omia kavereitaan todella harvoin ja hänellä ei ollut mitään omia harrastuksia. Ilmeisesti hänen harrastus oli vain viljellä mielikuvitustaan, että minä petän.

En jaksanut kovin pitkään moista katsella.

 

Minusta miestien viikonlopun metsästysreissut voi ihan hyvin rinnastaa naisten ulkomaanmatkoihin.

Minä täällä töpaikkani ainoana naisena kuulen miesten metsästysreissu juttuja, vaikka en niitä edes haluaisi kuulla. Menohan on ihan järjetöntä! Täällä miehet harrastavat sellaista, että menevät Viroon metsästämään. Väliliiä metsästetään villisikoja mutta on myös naisten metsästystä, naise (=huorat) on jossain pupu-asussa ja niitä "metsästetään"jossain maatilalla.

Nämä normaalitkin metsästysreissut tuntuu olevan aika alkoholipitoisia ja aina niitä naisiakin tuntuu löytyvän.
Jos minun mieheni harrastaisi metsästystä, niin en minä haluaisi päästää häntä tuollaisille reissuille.

Vielä alkuperäiseen aiheeseen:
Pahennat vaan omaa pahaa oloasi, kun ajattelet vaimosi pettävän. Kun vaimosi tulee takaisin reissulta, niin suhtaudu häneen niin kuin pitääkin, järkevästi.
Saat aikaiseksi vain hirveän riidan, jos rupeat häntä syyllistämään ja epäilemään turhasta.

Ja onhan näitä Lapin "luonto" matkoja, joilla otetaan muutamat kuvat joistain Karhuhkierros-kylteistä mutta koko lomalla ei oikeasti retki vehkeitä avata kassista. Avataan pulloja, kortsupaketteja, lompsa ja uusi prepaid liittymä.

 

Ja onhan näitä Lapin "luonto" matkoja, joilla otetaan muutamat kuvat joistain Karhuhkierros-kylteistä mutta koko lomalla ei oikeasti retki vehkeitä avata kassista. Avataan pulloja, kortsupaketteja, lompsa ja uusi prepaid liittymä.

Että näen tehhää ja pannaan kiivaasti rahhoa likkoon....