maryana
Olemme olleet parisuhteessa enemmän ja vähemmän viimeisen 7 vuotta, eronneet olemme useita kertoja, mutta usein tilanne on kääntynyt niin että viikon-paria päästä on palattu takaisin. Vaikka olemmekin nuoria, alle 25 molemmat, tuntuu ero nyt maailmanlopulta ja tuntuu ettei missään ole ollut mitään järkeä.
Avomieheni osti viime talvena korjaustarpeessa olevan ok-talon ja nyt kesän mittaan sitä sitten on laiteltu asumiskuntoon ja muutimme sinne reilu viikko sitten, remontin keskelle. Tietenkin remontti ja ravaaminen kahden kodin välillä aiheutti stressiä molemmille ja sitä on sitten purettu toisiimme viime aikoina liiaksikin. Kaiken tämän päälle jäin vielä työttömäksi kesän jälkeen eikä miehenikään työrintama ole ollut kovin suotuisaa.
Nyt sitten alkuviikosta mies ilmoitti ihan yhtäkkiä että pakkaas kamas ja muuta muualle. Aiemmin aamulla olimme vielä puhuneet miten remppa jatkuu sinä päivänä ja mitä pitäisi saada tällä viikolla tehtyä, ihan sopuisasti käytiin tämä keskustelu. Eli päivä oli lähtenyt käyntiin ihan normaalisti ilman mitään ongelmia. Olen uhrannut paljon aikaa ja rahaa yhteiselle projektillemme ja viimeinkin tuntui, että asiat alkaisivat järjestyä ja jatkuva vatvominen ja epävarmuus loppuisi. Miten voi olla että ihminen jonka luulit tuntevasi läpikotaisin räjäyttää yhtäkkiä tämmöisen pommin?? Olen yrittänyt puhua ja vatvoa asiaa koko viikon, mutta miehen mielestä hän ei vaan enää jaksa kaikkea painetta mitä parisuhteemme hänelle tuottaa. Nalkutan hänen mielestään vaan koko ajan, mutta tämäkin on johtunut omista ongelmistani jotka liittyvät työttömyyteen ja kesken loppuviin rahoihin. Itse olen taas sitä mieltä että parisuhteessa ongelmat tulisi selvittää eikä heittää toista menemään heti niiden tuntuessa käyvän ylivoimaisiksi. Tuntuu vain ettei puolisoni halua enää keskustella kanssani mistään. Olen yrittänyt houkutella että puhuisimme jollekin ulkopuoliselle, mutta jääräpäisenä hän ei siihen suostu, ei kuulema mitään apua olisi.
Tuntuu ylivoimaiselta rueta suunnittelemaan tulevaisuus uudestaan, tällä hetkellä ilman kotia, työpaikkaa ja minkäänlaista päämäärää olevana.
Miten menettelisitte ja onko kellään kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Olen miettinyt kuinka saisin puolisoni muuttamaan mielensä, mutta mikään ei tunnu auttavan.. Mitään peruuttamatonta kuten pettämistä tai toisen loukkaamista muutoin kuin järjettömillä riidoilla taustalla ei ole.
Avomieheni osti viime talvena korjaustarpeessa olevan ok-talon ja nyt kesän mittaan sitä sitten on laiteltu asumiskuntoon ja muutimme sinne reilu viikko sitten, remontin keskelle. Tietenkin remontti ja ravaaminen kahden kodin välillä aiheutti stressiä molemmille ja sitä on sitten purettu toisiimme viime aikoina liiaksikin. Kaiken tämän päälle jäin vielä työttömäksi kesän jälkeen eikä miehenikään työrintama ole ollut kovin suotuisaa.
Nyt sitten alkuviikosta mies ilmoitti ihan yhtäkkiä että pakkaas kamas ja muuta muualle. Aiemmin aamulla olimme vielä puhuneet miten remppa jatkuu sinä päivänä ja mitä pitäisi saada tällä viikolla tehtyä, ihan sopuisasti käytiin tämä keskustelu. Eli päivä oli lähtenyt käyntiin ihan normaalisti ilman mitään ongelmia. Olen uhrannut paljon aikaa ja rahaa yhteiselle projektillemme ja viimeinkin tuntui, että asiat alkaisivat järjestyä ja jatkuva vatvominen ja epävarmuus loppuisi. Miten voi olla että ihminen jonka luulit tuntevasi läpikotaisin räjäyttää yhtäkkiä tämmöisen pommin?? Olen yrittänyt puhua ja vatvoa asiaa koko viikon, mutta miehen mielestä hän ei vaan enää jaksa kaikkea painetta mitä parisuhteemme hänelle tuottaa. Nalkutan hänen mielestään vaan koko ajan, mutta tämäkin on johtunut omista ongelmistani jotka liittyvät työttömyyteen ja kesken loppuviin rahoihin. Itse olen taas sitä mieltä että parisuhteessa ongelmat tulisi selvittää eikä heittää toista menemään heti niiden tuntuessa käyvän ylivoimaisiksi. Tuntuu vain ettei puolisoni halua enää keskustella kanssani mistään. Olen yrittänyt houkutella että puhuisimme jollekin ulkopuoliselle, mutta jääräpäisenä hän ei siihen suostu, ei kuulema mitään apua olisi.
Tuntuu ylivoimaiselta rueta suunnittelemaan tulevaisuus uudestaan, tällä hetkellä ilman kotia, työpaikkaa ja minkäänlaista päämäärää olevana.
Miten menettelisitte ja onko kellään kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Olen miettinyt kuinka saisin puolisoni muuttamaan mielensä, mutta mikään ei tunnu auttavan.. Mitään peruuttamatonta kuten pettämistä tai toisen loukkaamista muutoin kuin järjettömillä riidoilla taustalla ei ole.