Menetin itse poikuuteni 13 vuotiaana 17 vuotiaalle nuorelle naiselle...
Tarina meni näin: kotibileet, joissa minä olin selvästi porukan nuorin, mutta yritin esittää vanhempaa ja kovempaa jätkää kuin mitä todellisuudessa olin, poltin tupakkaa, ja join kiljua, omenaviiniä ja kaljaa, josta seurauksena olin jonkinmoisessa kännissä. Siinä kännissä tuli sitten esitettyä vieläkin kovempaa jätkää ja kertoiltua kaikenlaisia keksittyjä seksikokemuksia kovaan ääneen ja se todellinen kokemattomuus paistoi kyllä jutuista aika selkeästi läpi, josta syystä muutamat kännissä olleet tytöt olivat päättäneet vähän tylyttää mua ja yksi heistä tuli kysymään multa, että mennäänkö lemmiskelemään... Tässä vaiheessa meni mulla luukurkkuun, mutta en kehdannut sanoa, että ei, joten vastasin miehekkäästi, että tottakai mennään jos sulta sitten oikeesti kanssa saa, ja ettet vaan anna ymmärtää vaan ymmärrät myös oikeesti antaa (isot pojat kun olivat mulle tuollaisen kommentin opettaneet). Sain vastaukseksi, että kyllä ymmärtää myös antaa ja silloin alko muuten ihan oikeesti pelottaa...
Onneksi makkarissa selvisi, että nyt mä saan ihan oikeesti opetuksen siihen kaikkeen mistä mä olin aiemmin illalla kehuskellut ja voi sanoa, että varsin opettava yö oli edessä (sain sellaista opetusta kaikesta, että se kännikin hävisi hetkessä).
Mutta kyllä muuten oli sitten aamulla oikeesti miehekäs olo, sellaista itsevarmuuden tunnetta mikä mulla silloin seuraavana aamuna oli mä en ole koskaan myöhemmin tuntenut ja siitä on jo nyt kuitenkin lähes 20 vuotta aikaa...
Ja yhä edelleenkin saan paljosta tätä neitoa kiittää, sillä sen yhden yön opeista oli minulle myöhemmin paljon hyötyä ja myös se kokemuksesta noussut itsevarmuus oli varmasti jatkossa minulle eduksi...
Tietysti joku voi sanoa, että 13 vuotias poika on aivan liian nuori menettämään poikuutensa, mutta en mä ole kokenut, että asiasta oli ollut mitään haittaa mun kehitykselle... Ehkä pikemminkin jopa päinvastoin.
