Ongelmana puoliso jonka elämässä on liian tärkänä omat harrastukset

  • Viestiketjun aloittaja pääsiäisleski
  • Ensimmäinen viesti
pääsiäisleski
Älkää nyt muut tehkö samaa virhettä kuin minä: ottamalla puolisoa jolla on niin "pakkomielteenä" jokin harrastus että se ajaa kaiken edelle. Siis aivan kaiken. Vaimo ja perhe tulee vasta kakkosena.

En sano harrastuksen nimeä ettei joku kaveri tai sukulainen tunnista minua, vaikka kai meitä on useampiakin. Eräällä ystävälläni oli mies joka harrasti purjehdusta ja toisella mies jolle moottoripyörä oli elämän ykkösasia. Siinä ei paljoa miehestä vilahdustakaan näkynyt kun lumi maasta oli keväisin sulanut.

Jos jollakulla on niin aikaa ja rahaa vievä tärkeä harrastus, ei kannattaisi alkaa seurustella ollenkaan. Yletön viinankäyttö on myös eräs tällainen "ajanviete", vaikken nyt siitä puhukaan.
 
pääsiäisleski
Niin ja ikää on siis 37-43 v eikä 16v ennenkuin joku ehtii kommentoida että kyllä se mies siitä iän mukana rauhoittuu :( Ei rauhoitu, tätä on jatkunut nyt 9v ja tuntuu siltä että meno vaan menee hullummaksi.

En oikein itse voi samalla tavalla "liikkua" , olen kotikeskeinen ihminen muutenkin, lisäksi meillä on 5v tytär, mikä kyllä estää multa viimeistään monet menot.
 
motoristin ex
Ajatteleppa js harrastuksena oisi toinen nainen...

Taitaa aika monesti niin ollakin. Asia onnistutaan naamioimaan jonkun purjehduksen tai ties minkä pelireissujen nimiin.

Olin 14 aviossa motoristin kanssa, siinä meni markka ja euro poikineen, eipä paljoa miestä näkynyt kesäisin. Yhtenä syksynä sitten jätkä ilmoittaa mulle että hänestä tulee isä muuanne, silloin tämä tyttö sai tarpeekseen.
 
Viimeksi muokattu:
Inhorealisti1
Miehesi kaiketi harrasti jo tavatessanne. Vaikkei hän mitään luvannutkaan, sinä kuvittelit mielessäsi, että mies muuttuu suhteessa kaltaiseksesi kotihiireksi. Mikä sinut sai moiseen harhaan uskomaan? Olisit kiitollinen, että sinä saat olla haluamasi lapsen kanssa kotona, eikä miehesi pakota sinuakin harrastamaan.
 
nainen_2
Miehesi kaiketi harrasti jo tavatessanne. Vaikkei hän mitään luvannutkaan, sinä kuvittelit mielessäsi, että mies muuttuu suhteessa kaltaiseksesi kotihiireksi. Mikä sinut sai moiseen harhaan uskomaan? Olisit kiitollinen, että sinä saat olla haluamasi lapsen kanssa kotona, eikä miehesi pakota sinuakin harrastamaan.

Meissä naisissa kun on se kieroutunut ja väärä piirre että monet meistä kuvittelevat miehen aikuistuvan kun aletaan seurustelut, avioliitot, perhe-elämät etc. Asiahan ei näin mene, mutta olemme uskoneet miehistä liikaa hyvää. Elämä, siperia ja yksinhuoltajuus opettaa että asia ei näin ole.
 
Viimeksi muokattu:
nainen_2
Miehesi kaiketi harrasti jo tavatessanne. Vaikkei hän mitään luvannutkaan, sinä kuvittelit mielessäsi, että mies muuttuu suhteessa kaltaiseksesi kotihiireksi. Mikä sinut sai moiseen harhaan uskomaan? Olisit kiitollinen, että sinä saat olla haluamasi lapsen kanssa kotona, eikä miehesi pakota sinuakin harrastamaan.

Sekä kysyn vielä; miksi tällainen mies alkaa seurustelut, perhe-systeemit, lapsiperhejutut ym, jos omat menot, harrastukset, kaveri ja viina on tärkeimpiä asioita elämässä?
 
Viimeksi muokattu:
nainen_2
No tietysti siksi, että mihet uskovat näiden asioiden täydentävän toisiaan eikä poissulkevan.

Millä logiikalla? Millä logiikalla miehen poissaolo ja aikaa/rahaa vievät omat menot täydentävät sitä että rouva on kotona lasten ja hellan välissä? En ymmärrä.

Miksi mies pakenee perhe-elämää jos on sen itse halunnut? Ei sekoiteta tähän viinaa vaan vaan esim. isoja poissaoloja vaativat harrastukset? Siinä pyörii koko perheen elämä enempi tai vähempi miehen harrastusten varjossa.
 
Viimeksi muokattu:
soul sister
miksi tällainen mies alkaa seurustelut, perhe-systeemit, lapsiperhejutut ym, jos omat menot, harrastukset, kaveri ja viina on tärkeimpiä asioita elämässä?
Sehän on miehelle paras mahdollinen vaihtoehto: kotona on hyvinhoidettu kaunis koti ja vaimon kasvattamat lapset, joten kotona on välillä hauska käydä vaihtelun vuoksi, kun voi syödä hyvää ruokaa, olla hetken lasten kanssa, saunoa ja sitten vaihteeksi panna vaimoa. Kun koti-isän leikkiminen alkaa tylsistyttämään, niin sitten vain viihteelle olipa se harrastus renttuharrastus kuten juominen ja kavereitten liiallinen näkeminen tai joku "sivistyneempi" harrastus kuten golf, metsästys, kalastus tai purjehtiminen.

Asun kerrostalossa ja talossamme asuu vanhempi rouva, jonka luulin olevan leski. Tarkemmin juteltuani selvisi, että hänen miehensä asuu heidän mökillään kalastus-, metsästys-, sienestys- ja pilkkimisharrastuksen vuoksi. Vaimo sen sijaan asuu kaupunkikodissa työnsä ja lastenlasten hoitamisen (sitä ennen omien lasten hoidon) vuoksi. Joskus siis miehen harrastukset saattavat erottaa puolisoita hyvinkin paljon.

Paras ystäväni on sellainen, joka ei edes halua kotona viihtyvää puolisoa. Hän haluaa miehen, joka tapaa omia kavereitaan, harrastaa urheilua ja mielellään tekee reissutyötä. Kaikki meistä naisista ei edes halua kotona viihtyvää miestä. Olisi tietysti hyvä, että jo seurustellessa kumpikin olisi oman itsensä oloisia, jotta selviäisi, että mihin sitä sitoutuu. Surullista asia on silloin, jos harrastus onkin peiteltyä pettämistä tai jompi kumpi kokee tilanteen epäoikeudenmukaisena. Kyllä minä ainakin antaisin monon kuvan persuksiin miehelle, joka harrastaisi 5 iltaa viikossa aikaa viepää harrastusta, jos meillä olisi pienet lapset. Osittain kyse on siis myös elämäntilanteesta.
 
Viimeksi muokattu:
nim. kokemusta on
Miehesi kaiketi harrasti jo tavatessanne. Vaikkei hän mitään luvannutkaan, sinä kuvittelit mielessäsi, että mies muuttuu suhteessa kaltaiseksesi kotihiireksi. Mikä sinut sai moiseen harhaan uskomaan? Olisit kiitollinen, että sinä saat olla haluamasi lapsen kanssa kotona, eikä miehesi pakota sinuakin harrastamaan.
Kyllä harrastaminen voi tulla "pakkomielteeksi avion aikanakin. Työporukan mukana pari kertaa viikossa ja juhlapyhinä ja lomailla sitten tiiviimmin tapahtumissa ja pelireissuilla. Lähes kaikki miehiset harrastuksethan ovat sellaisia, joihin ei voi ottaa mukaan perhettä, varsinkaan pieniä lapsia. Tyttöystävä voi sopia kuvioihin, jos ei turhia niuhota ja hyväksyy miesporukan legitimiteetin.

Uralla menestyvä tai menestymistä yrittävä mies on aina tuollainen harrastelija ennemmin tai myöhemmin. Jokainen pelimies tarvitsee menestyäkseen kuitenkin kotijoukot, taustatuen arjen kannatteluun ja turvallisen pesäpaikan, vaimon eukon ja muksut pitämään huolta talosta ja tavaroista siihen asti kunnes erossa omaisuus jaetaan.
 
Viimeksi muokattu:
nim. kokemusta on
Lisäyksenä vielä, ettei pelireissuilta voi koskaan neuvotella perheen kanssa, koska ne on jo sovittu! Kunnollinen vaimo ei tietenkään voi vaatia miestä jäämään pois. Eikä vaatiminen mitään auttaisikaan.

Kummallisinta on, että kuvioon joutuu sopeutumaan, alkaa jopa kehua ja ylistää miehen aktiivisuutta. Sellaista pakonomaista ihailua kaiken alistuneisuuden peittämiseksi. Tämä kuvio on tosi yleinen. Vaimot kilvan kehuvat miehiensä harrastuksia ja sosiaalisia verkostoja jopa toisilleen. Ja kuinka ollakaan, pikkuvaimot saattavat jopa tulla hieman kateiksi toistensa miesten "merkittävistä" suhteista.

Valitettavasti tällaisia perhesysteemejä ei tiedosta kuin vasta eron jälkeen, jolloin voi ottaa todella koville huomatessaan olleensa ihan vedätettävissä ja käytettävissä. Asiasta ei vain monikaan viitsi julkisesti puhua. Samaa vaikenemista on kauan pidetty yllä pettämisten osalta. On kuulunut ikään kuin perhekulttuurin vaettuun käytäntöön.
 
totta tämäkin
Lisäyksenä vielä, ettei pelireissuilta voi koskaan neuvotella perheen kanssa, koska ne on jo sovittu! Kunnollinen vaimo ei tietenkään voi vaatia miestä jäämään pois. Eikä vaatiminen mitään auttaisikaan.

Kummallisinta on, että kuvioon joutuu sopeutumaan, alkaa jopa kehua ja ylistää miehen aktiivisuutta. Sellaista pakonomaista ihailua kaiken alistuneisuuden peittämiseksi. Tämä kuvio on tosi yleinen. Vaimot kilvan kehuvat miehiensä harrastuksia ja sosiaalisia verkostoja jopa toisilleen. Ja kuinka ollakaan, pikkuvaimot saattavat jopa tulla hieman kateiksi toistensa miesten "merkittävistä" suhteista.

Valitettavasti tällaisia perhesysteemejä ei tiedosta kuin vasta eron jälkeen, jolloin voi ottaa todella koville huomatessaan olleensa ihan vedätettävissä ja käytettävissä. Asiasta ei vain monikaan viitsi julkisesti puhua. Samaa vaikenemista on kauan pidetty yllä pettämisten osalta. On kuulunut ikään kuin perhekulttuurin vaettuun käytäntöön.
Näin on. Lisäksi vaimolle voi tulla sellainen tunne, että koska oma mies on niin aktiivinen ja kunnollinen, niin vika onkin vaimossa itsessään, jos hän kehtaa vaatia enemmän omaa aikaa ja perheen yhteistä aikaa. Olisi helppo kieltää miehen aktiivisuus, jos mies tosiaan käyttäisi aikansa ryyppäämiseen, mutta jos taustalla onkin esim. järjestötoiminta, urheilu tms., niin sitä onkin vaikeampi kieltää. Ihan yhtälailla tällainen kelvollinen ja kunnollinenkin aikaa viepä harrastus voi hajottaa ja etäännyttää puolisoita toisistaan.

Tuokin on muuten mielenkiintoista, että tuollaisia miehiä kehutaan, mutta jos nainen onkin se, joka juoksee joka ilta vanhempainyhdistyksen kokouksissa, kerää varoja lasten urheiluharrastuksiin, käy joka viikko joogassa, Zumba-tunneilla tms, niin sellaista pidetään helposti pyrkyrinä ja ajatellaan heti, että miksei tuo nainen ole kotona hoitamassa lapsiaan. Tasa-arvon aikana tässä ajattelutavassa on aika paljon vielä tekemistä, että opitaan ajattelemaan, että vanhemmilla on ihan yhtäläinen osuus lasten kasvatuksessa ja hoidossa. Kateus taitaa olla kyllä tässä ajattelussa taustalla...
 
Viimeksi muokattu:
Inhorealisti1
Minulla aina herää näitä juttuja lukiessa ajatus pariskunnan arvoista. Mistä mahtaa johtua, että koulutetuin ja varakkain kymmennys miehistä on kaksi kertaa todennäköisemmin naimisissa kuin köyhin kymmennys? Jonkun siinä urasuuntautumisessa ja pärjäämisessä täytyy naisiin vedota. Ihmekös sitten, että joku on sellaisesta puolisosta jopa ylpeäkin?

Minä suvaitsen epäillä, että naisten pesänrakennusvietti on suurempi kuin miesten. Naiset ovat usein aloitteellisia kihloissa, avioliitossa, lapsien teossa jne. Mies on enemmänkin myötäeläjä, eikä täysimääräinen vastuunkantaja lukuunottamatta taloutta. Miksi naiset eivät sitten pysty ihastumaan kunnianhimottomaan kotirintamamieheen? Miksi ne "kunnon miehet" eivät tahdo naisille kelvata? Onko taloudellinen turva sittenkin tärkeämpää kuin fyysinen ja henkinen läsnäolo perheessä?
 
info realisti?
Minulla aina herää näitä juttuja lukiessa ajatus pariskunnan arvoista. Mistä mahtaa johtua, että koulutetuin ja varakkain kymmennys miehistä on kaksi kertaa todennäköisemmin naimisissa kuin köyhin kymmennys? Jonkun siinä urasuuntautumisessa ja pärjäämisessä täytyy naisiin vedota. Ihmekös sitten, että joku on sellaisesta puolisosta jopa ylpeäkin?

Minä suvaitsen epäillä, että naisten pesänrakennusvietti on suurempi kuin miesten. Naiset ovat usein aloitteellisia kihloissa, avioliitossa, lapsien teossa jne. Mies on enemmänkin myötäeläjä, eikä täysimääräinen vastuunkantaja lukuunottamatta taloutta. Miksi naiset eivät sitten pysty ihastumaan kunnianhimottomaan kotirintamamieheen? Miksi ne "kunnon miehet" eivät tahdo naisille kelvata? Onko taloudellinen turva sittenkin tärkeämpää kuin fyysinen ja henkinen läsnäolo perheessä?

Minä olen kai sitten poikkeusnainen. Minulle on tärkeintä miehessä luotettavuus, kumppanuus, yhdessäolo jne. Eli pidän enempikin ns. kotonaviihtyvästä lajista kuin mistään joka käy kotona vain syömässä ja nukkumassa.

Mieheni on kyllä ihan työssäkäyvä normaali kansalainen, mistähän sait päähän tuon mielenkiintoisen näkökohdan että poissaolevat olisivat jotenkin urasuuntautuneita heepoja? Ei nyt sekoiteta työkomennus ym matkoja tähän, vaan nyt puhumme ihan ns. omista kotkotuksista. Tietysti jollain Nokian insinöörillä on enempi varaa purjehtia ja moottoripyöräillä kuin jollain normaali-varastomies Jantusella.
 
Viimeksi muokattu:
ent. urheilija
Minulla aina herää näitä juttuja lukiessa ajatus pariskunnan arvoista. Mistä mahtaa johtua, että koulutetuin ja varakkain kymmennys miehistä on kaksi kertaa todennäköisemmin naimisissa kuin köyhin kymmennys? Jonkun siinä urasuuntautumisessa ja pärjäämisessä täytyy naisiin vedota. Ihmekös sitten, että joku on sellaisesta puolisosta jopa ylpeäkin?

Minä suvaitsen epäillä, että naisten pesänrakennusvietti on suurempi kuin miesten. Naiset ovat usein aloitteellisia kihloissa, avioliitossa, lapsien teossa jne. Mies on enemmänkin myötäeläjä, eikä täysimääräinen vastuunkantaja lukuunottamatta taloutta. Miksi naiset eivät sitten pysty ihastumaan kunnianhimottomaan kotirintamamieheen? Miksi ne "kunnon miehet" eivät tahdo naisille kelvata? Onko taloudellinen turva sittenkin tärkeämpää kuin fyysinen ja henkinen läsnäolo perheessä?

Kyllä on hyvää tekstiä tuo inhorealistin kirjoittama.
Olen samaa mieltä että jokin uramiehissä, pärjääjissä ja voimakkaissa vetoaa naisiin. Ymmärrän että nainen etsii jatkoa ajatellen aina voimakkaamman miehen jo geenienkin vuoksi, mutta jotain muutakin siinä kyllä on.
Menevä, voimakas voittaja- johtajapersoona häikäisee jotenkin naisten silmät, ei nähdä pintaa syvemmälle. Oikeastaan ei halutakkaan, ja sitten elämää elettäessä pudotaan kuitenkin sen menevän vauhdista, perälauta ei kestä.

Varmasti asetelma on erilainen eri kulttuureissa, länsimaisessa vaan nyt satutaan arvostamaan rahaa ja vaikutusvaltaa. Niillä pääsee kuin ilmaiskyydissä näkyville, ja sitähän monet naiset rakastavat. Ei naiset arvosta miestä joka on "vain" hyvä perheenisä, ei sellaisilla kehuskella naisporukassa. Vai olenko väärässä?
 
Viimeksi muokattu:
tohvelisankarin rouva
Kyllä on hyvää tekstiä tuo inhorealistin kirjoittama.
Olen samaa mieltä että jokin uramiehissä, pärjääjissä ja voimakkaissa vetoaa naisiin. Ymmärrän että nainen etsii jatkoa ajatellen aina voimakkaamman miehen jo geenienkin vuoksi, mutta jotain muutakin siinä kyllä on.
Menevä, voimakas voittaja- johtajapersoona häikäisee jotenkin naisten silmät, ei nähdä pintaa syvemmälle. Oikeastaan ei halutakkaan, ja sitten elämää elettäessä pudotaan kuitenkin sen menevän vauhdista, perälauta ei kestä.

Varmasti asetelma on erilainen eri kulttuureissa, länsimaisessa vaan nyt satutaan arvostamaan rahaa ja vaikutusvaltaa. Niillä pääsee kuin ilmaiskyydissä näkyville, ja sitähän monet naiset rakastavat. Ei naiset arvosta miestä joka on "vain" hyvä perheenisä, ei sellaisilla kehuskella naisporukassa. Vai olenko väärässä?

Turha tulla sitten palstoille poraamaan kun mies huitelee ties missä joka loma, viikonloppu, juhannus ja joulu!

Ei siitä miehen paksusta tilipussista ole paljoa iloa perheelle jos eurot menevät omiin tarkoitusperiin ja vaimo saa itse sillä lähihoitajan palkallaan luovia lasten ruoat ym.
 
Viimeksi muokattu:
vaimokin voi harrastaa
Kannattaakin valita puolisoksi sellainen, jonka kanssa intressit kohtaa jo lähtökohtaisesti. Mun mies harrastaa intohimoisesti lajia, jota myös itsekin harrastan. Mieheni innostus on muutamaa astetta omaani syvällisempi, joten luonnollisesti hän käyttää aiheeseen myös enemmän aikaansa. Välillä harrastamme yhdessä ko. lajia ja usein hän lähtee harrastusreissuilleen ihan miesten kesken. Ongelmia ei aiheen tiimoilta ole ollut koskaan.

En kyllä ymmärrä miten lapsi on este naisen omille harrastuksille? Tiedän kyllä useita naisia, jotka ovat jatkaneet harrastuksiaan ihan samaan malliin kuin ennen lastakin. Lapsi on mahdollista ottaa mukaan harrasteisiin tai viedä hoitoon. Entä kannattaisiko vaikka sen miehen kanssa keskustella, että josko hänkin joskus voisi hoitaa lasta, jotta vaimo saisi harrastaa.

Vai onko tosiaan niin, että vaimot usein olettavat olevansa miehen ainoa harrastus? Tai että vaimon virkkausharrastuksesta tulisi miehenkin harrastus? Tai ylipäätään, että mies muuttuu naisen toivomalla tavalla avioliiton ja lapsen myötä automaattisesti eri ihmiseksi?
 
ei moista kuullut
Alkuperäinen kirjoittaja totta tämäkin;10492890:
Tuokin on muuten mielenkiintoista, että tuollaisia miehiä kehutaan, mutta jos nainen onkin se, joka juoksee joka ilta vanhempainyhdistyksen kokouksissa, kerää varoja lasten urheiluharrastuksiin, käy joka viikko joogassa, Zumba-tunneilla tms, niin sellaista pidetään helposti pyrkyrinä ja ajatellaan heti, että miksei tuo nainen ole kotona hoitamassa lapsiaan.
Mä en ole koskaan ajatellut noin, enkä tiedä ketään, joka olisi ainakaan ääneen sanonut noin ajattelevansa. No ehkä joku vanhan liiton äijä tai oikein vanha mummo voisi olla tuota mieltä. Ehkä ajatteletkin näin itse ja asia vaivaa sinua?
 
seksisuhteessa ikuisesti
No voi ziisus!

Ihme valitusta jos toinen harrastaa. Ei kait nyt parisuhde mitään symbioosi ole, tai sen ole tarkoituskaan olla. Parisuhde on suvaitsevuutta, omaa elämää, hetkiä jotka voi jakaa toisen kanssa. Molemmill apitää olla omakin elämä, omat harratukset. Ei kait nyt mieskään ala valittamaan naisestaan joka esim. käyttää aikaansa omiin harraastuksiinsa, kokkaamiseen, ompelemiseen tai vaikkapa pitsin nypläämiseen. Vai ootteko kuulut miehestä joka valittaisi vaimonsa harrastuksista. (terveellisistä sellaisista, eli ei vieraissa juoksemista tai kapakoissa hillumista)

Ja lapsi ei ole este omalle elämälle ja harrastuksille, ne ovat vain järjestelykysymyksiä. Niin miehelle kuin naisellekin.

Naiset taitavat vain olla läheisriippuvaisia miehistään, ja takertuvat, ahdistavat miehen nurkkaan ja odottavat saavansa elämälleen tarkoituksen ja ilon toisen kautta.

Ei toimi.
 
Rouva Repolainen
Minä olen ainakin huomannut että aika moni nainen valittaa miehensä menoista ja harrastuksista. Enkä nyt puhu viinasta vaan muista. Aikaa ja rahaa ne vievät. Ollaan erilaisissa tapahtumissa viikonloput, lomat läpeensä. Yleensä tällaiset menot räjähtävät käsiin kun lapsi syntyy. Vaimo on kiinni lapsissa ja mies jostain syystä lisää menojaan hullunlailla. Tässä kyllä miehen palkkapussin suuruus korreloi aika lailla menojen lisääntymistä. Taidetaan pitää rahan avulla muija kotona komennossa.

Olen huomannut että monesti myös ns. työmatkat lisääntyvät miehillä kun pilttejä alkaa tulla. Mieheni työpaikalla monet pienten lasten isät kinuavat jatkuvasti ulkomaankomennus/koulutus /asentajantyö reissuja, enempi kuin lapsettomat miehet, tai ne joilla lapset on jo isoja. Työnantajalle ovat suoraan sanoneet etteivät jaksa sitä lapsiperheenarkea, helpommalla pääsevät kun pääsee pitkäksi viikonlopuksi vaikkapa messuille Dusseldorffiin. Työnantaja ymmärtää tilanteen, ollen sovinistinen mies itsekin.
 
Xy1
Meillä vaimo tiesi alusta lähtien, että harrastukseni ovat elämän suola, enkä niistä luovu. Tein hänelle myös selväksi, ettei kannata asettaa vastakkain häntä tai harrastuksia. Elämäntapaa ei voi vaihtaa. Työelämä on tullut tärkeysjärjestyksessä vasta näiden jälkeen. Vastaavasti olen yrittänyt pitää häntä kuin kukkaa kämmenellä ja taata muuten hyvät oltava tasavertaisena kumppanina ja rakastettuna. Harrastukset vievät aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta vastaavasti en ole koskaan lähtenyt häntä pettämään. Meidät luomumiehet on luotu liikkumaan ja ns. tuomaan perheelle ruokaa, kotijoukot ovat sitten pitäneet kotia pystyssä. Vaimoja on sitten paapottu kotia ollessa hyvällä seksillä, etc. Jollainhan nuo täytyy pitää tyytyväisinä.
 
naisten harrastaminen
Alkuperäinen kirjoittaja tapaeläjä;10494200:
Kyllä voi. Sen, jos minkä, voi.
Olen samaa mieltä. Itse olen muuten myös ex-urheilija. Opiskeluaikana vielä urheilin intohimoisesti eikä aikaa riittänyt juuri ollenkaan kavereiden tai sukulaisten tapaamiseen puhumattakaan siitä, että iltaisin olisi riittänyt enää aikaa tai voimia muille harrastuksille. Nyt jälkikäteen kotiäitiyden jälkeen tuntuu kuin olisin elänyt toista elämää ja se tuntuu vieraalle. En enää edes kaipaa sitä, että treenaan jopa 7-8 kertaa viikossa. Pienten lasten kanssa sellainen elämä ei olisi mahdollista tai ainakaan en koe, että sellainen reissuelämä olisi lapsille hyvästä. Tuli sellainen tunne, että aikaansa kutakin. On hyvä kokeilla rajojaan eri tavoilla ja ehka siinä mielessä oman fyysisen suorituskyvyn maksimin tavoittelu oli yksi rajojen kokeilu ja tää pienten lasten äitinä oleminen on puolestaan myös yhden sortin kokeilua sekin.

Minusta tämä harrastaminen on kaksipiippuinen juttu koskipa se sitten miesten tai naisten harrastamista. Jos harrastus on ollut kuvioissa jo alusta asti, se ei ole ongelma, koska puoliso joutuu alusta asti miettimään, että haluaako itselleen kumppania, jonka elämässä esim. harrastus ja ehkä työkin ovat ennen puolisoa.

Jos taas se harrastaminen alkaa siksi, että haluaa esim. työpaikkaihastuksen silmissä näyttämään paremmalta tai että ei kestä olla kotona, koska pääsee helpommalla harrastuksen parissa, niin se on kyseenalaista. Myös tosi kallis harrastus (esim. golffaus, laskettelureissut ulkomaille, moottoripyörä) on kyseenalaista, jos sen kustantamiseen tarvitaan puolison varoja tai siihen harrastukseen käytettävät rahat ovat pois esim. perheen ruokarahoista. Entä jos esim. mies ostaa koko ajan uusia autoja ja sen vuoksi perheellä ei ole varaa ostaa omistusasuntoa, vaikka vaimo niin haluaisi???
 

Yhteistyössä