Erkki oli armoitettu perhokalastaja ja perhojen sitoja. Ei löytänyt etelä-suomesta vertaistaan.
Voitti kalakilpailusta matkan lappiin Naruskalle, eikun perhoja sitomaan ja nokka kohti Naruskaa.
Pääsi loppujen lopuksi joen rantaan ja uudet perhot siiman päähän, pari harjusta nousi heti ensimmäisenä iltana ja Erkki oli tohkeissaan.
Seuraavana aamuna kello soimaan heti viideltä ja puuron jälkeen rantaan. Pari pientä harjusta ja yksi alamittainen taimen.
Kahdeksan aikaan saapui vastarannalle paikallinen kalastaja ja eikä aikaakaan,kun tämä nappaa perholla kaksi isoa taimenta ja lähtee kotiin.
Erkki on hieman ihmeissää, mutta seuraavana aamuna seuraa tarkkaan mitä paikallinen kalastaja tekee. Ei auta, poari harria vain ja paikallinen nappaa taas pari isoa taimenta.
Erkki uskaltautuu seuraavana aamuna kysymään neuvoa ja esittelee omia perhojaan.
Tähän paikallinen: "Elä kuule näilä etelän tupsuilla yritä, sinun häätyy mennä Rovaniemelle Pohojanhovhin ja napata jonku vosun pillukarvoja ja tehä niistä ottiperho".
Erkki tekee työtä käskettyä ja pitkän ajomatkan ja valvotun yön jälkeen hänellä on tarvittavat karvat perhoon ja eiku sitomaan.
Ylpeänän Erkki astelee rantaan ja kalastamaan. Mutta ei, ei onnistu, ei nykyn nykyä.
Mikä hiivatti on, ajattelee Erkki samalla kun katselee miten paikallinen taas nappa pari isoa taimenta. Ei auta, pakko on taas taipua ja kysyttävä neuvoa.
Erkkii esittelee uudet perhot ja kertoo, että teki niinkuin neuvottiin.
Paikallinen nuuhkaisee perhoja ja sanoo:
"Liian takkaa otettu"
