Noissa aikaisemmissa palautteissa on monta hyvää ajatuksen siementä. Ensinnäkin aikalisän pitäisi olla mielestäni yhteinen päätös ja sellainen, jossa sovitaan, millä ehdoilla aikalisässä mennään. Esimerkiksi pitäisi päättää, onko seksi sallittua muiden kanssa vai ollaanko vain selibaatissa ja todellakin mietitään asioita läpi perusteellisesti. Jos ollaan selibaatissa miettimässä parisuhdetta, niin ero tuskin pystyy olemaan kovin monien kuukausien mittainen tai ainakin itse epäilisin jo sitä, että mies haluaa, että itse pysyisin selibaatissa kun taas hän voi pelehtiä kenen kanssa haluaa.
Aikalisän ottamisessa on se arveluttava piirre, että tarkoittaako aikalisä sitä, että aikalisää haluava ihminen haluaa selvittää esim. 3-4 kuukauden aikana, että löytyisikö parempaa seuraa ja jos löytyy, otetaan ero ja jos ei löydy, niin palataan takaisin vanhan kumppanin luokse.
Joskus on parempi aikalisän ottamisen sijasta vain erota ja katsoa sitten myöhemmin, että ollaanko eron aikana viisastuttu ja yritetään uudelleen aloittaa suhdetta kun ero antaa perspektiiviä asioille. Joskushan esimerkiksi hyvin pienet asiat rupeavat ärsyttämään kumppanissa, mutta kun on ollut erossa, niin osaa laittaa asiat oikeaan mittakaavaan ja uudelleen yhteenpalattua osaa ummistaa silmänsä toisen lattialla oleville sukkamytyille tai nenän kaivamisille, jos kerran isoissa ja tärkeissä asioissa (esim. rakkaus, seksi, siivoaminen, raha-asiat) ei ole mitään ongelmaa.
Läheisriippuvuus on paha asia, koska silloin sellaisella henkilöllä on paha olla oltiinpa sitten parisuhteessa tai ilman sitä, sillä koko ajan on kalvava tunne, että ei riitä eikä ole tarpeeksi hyvä ja sitten pelkää, että toinen jättää ihan milloin hyvänsä. Läheisriippuvuudessa tulee helposti myös sellaista, että ei osaa pitää huolta omista oikeuksistaan parisuhteessa, vaan palvoo ja tyydyttää toisen tarpeet, jolloin on taas lisää pahaa oloa, kun haluaisi itsekin puolisolta muuta kuin orjana oloa.
Läheisriippuvuus voi myös olla yksi syy, miksi se vahvempi puoliso lähtee suhteesta, sillä roikkuva ihminen voi olla tosi ahdistava. Läheisriippuva ei pahimmillaan uskalla elää omaa elämäänsä, vaan haluaa viettää kaiken vapaa-aikansa kumppanin kanssa. Omiin harrastuksiinkaan hän ei uskaltaudu, vaan kaikki pitäisi tehdä yhdessä. Omat ystävät tahtovat myös jäädä, ellei sitten ystävyyttä ylläpidetä esim. pariskunnittain. Jos kumpikin osapuoli tätä haluaa, niin hienoa, mutta moni haluaa ottaa vähän etäisyyttä hetkittäin, jotta saa omaa aikaa ja omaa tilaa. Läheisriippuvainen saattaa tukehduttaa suhteen liialla yrittämisellä ja liian lähelle tulemalla kerta toisensa jälkeen. Tyrkyttäminen voi aiheuttaa sitä, että läheisriippuvainen tulee koko ajan lähemmäs ja lähemmäs, kun taas kumppani yrittää koko ajan peruuttaa taaksepäin kauemmas suhteesta.
Jos sinulla on paha olo, niin keksi niitä keinoja (edes pieniäkin), joilla tulee edes hetkellisesti vähän parempi olo. Juttelu/sähköpostittelu/tekstailu kaverin kanssa auttaa purkamaan pahaa oloa. Jos luotettavaa ystävää ei ole, niin päiväkirja ajaa saman asian. Nyt kauniilla säällä kannattaa nauttia ulkoilmasta, jäätelöstä, lämpimästä vedestä jne, vaikka ne aiheuttavatkin helposti kaihoa. Ei silti kannata kieltää itseltään sellaisia asioita, jotka tuovat mielihyvää. Jos kotona vain mietit tunnista toiseen parisuhdeasioita, niin kannattaa joskus väkisin potkia itsensä liikkeelle, jotta saa ajatuksille muutakin kuin miehen miettimistä.
Ero (olipa se väliaikainen tai lopullinen) on aina kova paikka ja niinhän sen pitääkin olla. Aika kauheaahan se olisi, jos se ei missään tuntuisi. Suru pitää käydä läpi, mutta siihen ei kannata jäädä rypemään. Jos liikaa säälii itseään ja asettaa miehen jalustalle palvottavaksi, niin silloin suhde alkaakin elämään jotakin ylimaallisen ihanaa mielikuvituselämää, joka ei oikeasti olekaan sitä, mitä totuus joskus oli. Jos suhteenne päättyy, se tekee kipeää, mutta siitä pääsee yli.
Toivottavasti ero on kasvattava ja se saa kummankin huomaamaan, että haluatte olla yhdessä ja jatkaa tästä eteenpäin kohti parempaa parisuhdettanne. Jos kuitenkaan näin ei käy, jossakin on se oikea, joka sopii rinnallesi paremmin.
Oli pakko tänne kirjottaa koska en oo ainut ihminen joka tämän kokee jos oon ainut 16wee tyttö joka oikeesti haluaa korvata asiat... Mutta miten?