MansikkiMustikki
Nyt kaipaisin mielipiteitä ja kokemuksia seuraavanlaisesta aiheesta:
Olen parikymppinen nainen ja minulla on ikäiseni poikaystävä. Olemme seurustelleet useamman vuoden ja viimeaikoina olen alkanut hermostumaan poikaystävääni, sillä hän hipelöi alapäätäni ja rintojani (etenkin alapäätä) jatkuvasti. Aina kun olemme kaksin, kädet vaeltavat haaroväliini, joko vaatteiden päällä tai alla. Tuntuu että mitään ei voi tehdä ilman että joku on tökkimässä intiimejä paikkoja. Olen alkanut jo hieman ahdistua jatkuvasta lääppimisestä eikä seksin harrastaminenkaan hirveästi sytytä kun sukuelimeni saavat jatkuvasti huomiota. Emme asu yhdessä, eli saattaa välillä mennä muutamia päiviä että saan hipelöintilepoa kun emme näe toisiamme, ja yleensä kun näemme parin päivän tauon jälkeen, olen kuitenkin halukas seksiin näinä päivinä. Olen yrittänyt häneltä kysyä selitystä miksi on kokoajan kimpussani, mutta hän vain sanoo että tällainen hän on ja että minun pitää hyväksyä hänet sellaisena kuin on. Olisi vain mukava joskus katsoa telkkaria ja löhötä rakkaan kainalossa ilman että on sormi häpyhuulten välissä ja toinen puristelemassa rintoja.
Onko kaikilla tällaista vai onko jompikumpi meistä vähemmän normaali?
Olen parikymppinen nainen ja minulla on ikäiseni poikaystävä. Olemme seurustelleet useamman vuoden ja viimeaikoina olen alkanut hermostumaan poikaystävääni, sillä hän hipelöi alapäätäni ja rintojani (etenkin alapäätä) jatkuvasti. Aina kun olemme kaksin, kädet vaeltavat haaroväliini, joko vaatteiden päällä tai alla. Tuntuu että mitään ei voi tehdä ilman että joku on tökkimässä intiimejä paikkoja. Olen alkanut jo hieman ahdistua jatkuvasta lääppimisestä eikä seksin harrastaminenkaan hirveästi sytytä kun sukuelimeni saavat jatkuvasti huomiota. Emme asu yhdessä, eli saattaa välillä mennä muutamia päiviä että saan hipelöintilepoa kun emme näe toisiamme, ja yleensä kun näemme parin päivän tauon jälkeen, olen kuitenkin halukas seksiin näinä päivinä. Olen yrittänyt häneltä kysyä selitystä miksi on kokoajan kimpussani, mutta hän vain sanoo että tällainen hän on ja että minun pitää hyväksyä hänet sellaisena kuin on. Olisi vain mukava joskus katsoa telkkaria ja löhötä rakkaan kainalossa ilman että on sormi häpyhuulten välissä ja toinen puristelemassa rintoja.
Onko kaikilla tällaista vai onko jompikumpi meistä vähemmän normaali?