Pikkutuhmat runot

Olipa todella hieno runo. Oli todella ilo lukea sitä.

 

Runot täällä sen kun paranee
Kiitos niistä.

 

Paha onpi paimenessa piikatytön kumminkin:
jos ei pistä tikku pyllyyn, niin paimenpoika kumminkin.


Härkäheikki kyrvästänsä kautta maan on kuulu jehu.
Kaikki hänen kaluansa kilvan kiitti, kilvan kehu.

Vaka vanha Väinämöinen
pani piiat, nussi nunnat...

Orret notkui, parret paukkui
alla akan antavaisen,
piereväisen, pantavaisen.

Hiki siinä tuli, kun mä lammasta panin,
mutta kyllä se kellokin kalkatti.

Minne tuuli purtta veikään
päivä paistoi pyllynreikään.
Alla oli kuuma hiekka,
kyrpä seisoi niinkuin miekka.
Tyttö itki, tyttö nyyhki
länsituuli pyllyn pyyhki.

Opettaja pyysi oppilaita kirjoittamaan kesärunon.
Liisa kirjoitti: ""Järvellä on mukava hillua, kun vesi huuhtelee polvia"".
Mutta eihän tässä ole runomittaa !, moitti opettaja.
Äiti ei anna kahlata niin syvälle, sanoi Liisa.

 

Jos sä makkaat mahallaan,
niin teet syntiä tahallaan,
niska painuu littuun ja
paska valuu v**tuun.


Mikä ero on hyvällä paimenella ja pahalla paimenella?

Hyvä paimen panee henkensä lampaidensa edestä -paha paimen panee lampaitaan henkensä edestä.

 

Ja sen isännän nimi oli Jussi,
joka niitä piikoja nu-nu
nukutteli kesällä piha-aitass`, juu.

Sen emännän nimi oli Anna.
Se anto kaikille pa-pa
pannusta kahvia, juu.

Ja rengin nimi oli Julli.
Sillä oli suuri ku-ku
kultakello taskussa, juu.

Sen piian nimi oli Lillu.
Sill`oli pi-pi
pilkullinen mekko, juu.

Sitten siellä oli pässi,
joka niitä piikoja hä-hä
hätisteli kaiket päivät, juu...

 

Joku tarina kertoi kirkonmenoista ja niissä tapahtuvista sessioista. En muista, kuin tämän pätkän.

""Pastori pani, että pakarat ne paukkui.
Lukkari Jussi se nurkassa nussi"".

Ai niin tuli mieleen toinenkin juttu.
Renki oli kiivennyt puuhun ja isäntä ja emäntä istuivat puun alla varjossa. Renki huusi puusta -Isäntä musta näyttää että siellä puun alla naidahan. -Isäntä sanoi ei naida.
Renki sanoi isännälle, että tuuppas täältä puusta katsomaan. Renki kipaisi alas puusta alas emännän viereen ja isäntä kiipesi puuhun.
Kohta isäntä huusi puusta -niimpä näyttää ihan kuin sillä puun alla naitaisiin.

 

Muusani

Nauraen, riemuiten, iloiten,
tulit tietäni kulkemaan.
Kuin salaa, hiljaa hiipien,
saavuit sydämeni sisimpään.

En tiennyt vielä silloin,
kuka olitkaan Sinä niin?
Sinun naurusi, hymysi herttaiset,
ne valloitti salaa kai.

Yön tunteina hiljaa useinkin,
Sinun korvaasi sanoja kuiskailin
Ja huulesi huulillein,
ne kiivaasti kiirehti vain.

Sain tuntea kättesi hellyyden,
ja povesi liikkeen kiivauden,
sekä sylisi kiihkeä lämpöisen.
Ne sai mun mieleni kuohuksiin.

Kohinassa elon koskien,
elit kanssani väkevästi.
Sain tuntea sielusi syvyyden,
sain luonasi herkän rakkauden.

Niitä unhoittaa en voisi!

 

Aivan ihania varsinkin nuo kalevalamitat!!

 

Tyttöni kaunis ja herttainen
olet aina mun mielessäin.
Kuljen tietäni vain sua aatellen
minne polkuni vieneekään.

Silmäsi kun mua katselevat
ne iloa, lämpöä, halua tulvivat.
Huulesi punaiset, rakkaimpain
kuvana kulkevat silmissä ain.

Rintasi pyöreät pehmeät niin
saavat mieleni kiihdyksiin.
Milloin, ah milloin suuni saa
suudella poveas ihanaa?

Sylisi lämmin, kostea on
nautinto sielt mulle mittaamaton.
En kestä - sitä ma ajattelen
luoksesi pian jos pääse en.

Kun tyttöni armaan syliini saan
nautintoon, hurmaan mahtavaan
vien kultani, rakkaani suloisen
- jos kesken kaiken ma kuole en!

 

Todella olen yllättynyt tästä ketjusta, Kiitos teille , ties vaikka palaankin palstalle samankaltaisine runoineni.

( Olimme tääl 2002.-2004)

 

Tulehan vaan takaisin! Muistan hämärästi nimimerkkisi, vierailin satunnaisesti silloin sivuilla!
t. ""runoilija""

 

Markalla annan, pennillä en,
penni on pieni,tiedäthän sen.

Sängyssä annan,autossa en,
auto on pieni,tiedäthän sen.

Kotona annan,puistossa en,
puisto on suuri,tiedäthän sen....

 

60-luvulta tämän?

Uska daa,daa, levitä haaraa
kotirannan lepikossa.
Työnnän syvälle, tuntuu hyvälle...

Taisin päästä jyvälle,
mutten muista missä.

 

”Ellien ristiriitoja”

Mies haluaa aina vain seksiä
nainen yrittää muuta keksiä:
katso nyt vaikka naapurin Veksiä:
- puita sisään kanna.

Anna nyt minulle pillua
ettei tarvitse puutteessa hillua
ja kohta jo hirressä killua
- jos en saa sua panna

Älähän yritä, kulta
tänään et mitään saa multa
kärsivällisyyttä puuttuu sulta
- täytä vauvan vanna.

Kunhan teet kunnolla työsi
ja nukut rauhassa yösi
ensi kuussa saat aukaista vyösi
- sitä ennen en anna.

On asialla toinenkin puoli
on rouvalla suuri huoli
voi lentää Amorin nuoli:
- seksikäs naapurin Hanna

 

”Ellien erotiikkaa”


Ukko sohvalla haisee ja makaa
ohjeita antaa lehden takaa
keitä kahvia, laita ruokaa
kaljatuoppi mulle tuokaa!

Lapset pitäisi kouluun laittaa
jopa ukolle uni maittaa
leikata ruoho tai työntää lunta:
silloin kaatuu koko valtakunta!

Meillä koskaan siivoa ei mies
naapuritkin naurais, kukaties
keittiössä vaimo yksin häärii
sätkää ukko kuistilla käärii.

Joskus ukko tissiä koittaa
vaimolta seksiä aikoo voittaa
pimppaa hieroo ja pyllyä kaivaa:
kaikki se on turhaa vaivaa.

Ukolle tässä on ajatus syvä
elämänohje kokeiltu ja hyvä:
jos ei kerran kotityöt maista
ei ole sängyssä halukasta naista!

 

Pitkä likka se kaivonkannella vinttasi vettä pyttyynn,
Pimpistä alkoi suonta vetää,ja pisti sen likan lyttyyn.


Tint tant Taneli,
Tanelin munia paleli.
Taneli on munapuoli,
siitä eivät tytöt huoli.

 

Kuin koruna ihollasi , kukan piirretyn näin . Valokki ! huudahti mieleni suu.
Kauniin ihosi pinnalla loisti se ja leiskui, aivan kuin oikeatkin, vaivais koivikon kätköissä, poissa tuhmien katseilta,
Pienen rintasi syrjässä kuva oli ja niin olivat sinun rintasikin kuin juuri nupuistaan aukeavat makeat marjat.
Huulillani poimia koitin makuaan maistaen, kai kihelmöintiä kehoosi loihti mun kieleni malttamaton, koska taivutit vartalosi notkean ja nuoren kohden janoavaa suutani mun.
Miten kukkasi tuoksu sai vereni virtaamaan myös esteeni kaikki , pois murenemaan , kuin pouta pilvet joita tuuli kuljettaa.
Kun Valokin makean mahlan saan jälleen maistaa vaan, niin tiedän sen myötä sua tulen muistelemaan.

 

Nettiystävälle!

Netti ystävä, onko tuttava?
Nettirakkaus, onko rikkaus?

Onko charmi kulmillasi,
vaiko korut korvissasi?
Onko letit liehuvaiset,
vaiko harvat hahtuvaiset?

Lapsia...onko monta,
villiä ja vallatonta?
Ehkä lapsenlapsia,
suloisia, kauniita.

Lempes kuuman leiskuvainen,
vaiko hiukan varovainen?
Suudelmas lie tulikuuma,
vai pettäväinen, julma huuma?

Sinut kyllä tunnen...luulen,
joskus melkein äänes kuulen.
Niinkuin vieressäni istuisit,
sängyssäni makaisit.

Kenen kanssa meilailen?
Haluanko tietää...en.
Sinusta vain haaveilen,
kautta ilmasiltojen!

 

Maailman kolme anatomian ihmettä:
Perse puree paskan poikki ilman hampaita!
Vittu pitää vetensä vaikka on suu alaspäin!
Kyrpä seisoo ilman jalkoja!

 

Rantasinfonia
Kirjoittanut Eino Leino

Motto:
Miten tunteet miestä veikään,
kun paistoi päivä persereikään.

Rantamalla pienen lahden,
olin tytön kanssa kahden.
Oli alla lämmin hiekka.
Seisoi kulli, niin kuin miekka.

Alasti kun siinä maattiin,
vaatteet paiskattuna paattiin.
Ulapalla aalto nukkui,
kullin lunssi hiekkaan hukkui.

Tuskaisen m\'e4 hetken vietin:
""Panen perseenkautta"", mietin.
Käki kukkui yllä aukein,
tyttö kääntyi elein raukein.
Kustuani männyn kuoreen,
tyttö tarjos pillun tuoreen.

Annoin kyrvän, enkä nuukaan,
mikäs auttoi siinä muukaan.
Tottuneena työhön tiukkaan,
löysin pillun pohjan liukkaan.
Tuli tunteet oudot sieltä,
vittu lauloi viittä kieltä.

Tyttö hehkui, nauroi, nyyhki,
länsituuli perseen pyyhki.
Tyyntyy tuuli, myrsky taukoo,
vittu suuri suutaan aukoo.

Kun sen suulta tulpan kiskoin,
nahkatuppeen, nurinniskoin,
uupuneina sitten vasta
lepäs kaksi ihmislasta.

Loisti hiekka niin kuin vaski,
helpotuksen pierun laski
tyttö alla pivänsäteen,
uinahteli, jäi kulli käteen.

 

Lienee kirjoittaja Eino Leino, mutta ei ainakaan Se Runoilija.

 

On juuri sen runoilija Eino Leinon kirjoittama. Eivät kaikki Eino Leinon runot olleet pelkkää elegiaa tai nogturnoa.
Juuri näillä toisenlaisilla runoilla Eikka maksoi ravintolalaskujaan. Joskus hän kirjoitti runon pöytäliinaan tai servettiin, joskus taas paperille, mitä sattui milloin käsillä olemaan.
Eino Leinon aidon käsin ruurtupaperille kirjoittaman alkuperäisrunon valkopiosta olen tähän tuon mottoineen kirjannut. Runomittaa olen vain hieman , mutta vain hieman, joutunut korjaamaan, koska Eikka on ollut melkoisessa mäiskeessä sen kirjoittaessaan.

 

Ok, en väitä vastaan. Tiedän toki, etteivä Leinon runot pelkkää nocturnoa ole. Kiinnitin huomiotani vaan tuohon Leinolle jossain mielessä epätavalliseen runomittaan.

 

Olen paljon miettinyt, missä asuu tunteet nyt, netissä kun rakastuu, onkohan se edes syy, tunteitaan näin kasvattaa, kokeillessaan rajojaan.

Toki tunnet minut nyt, kun oot kerran hylännyt, katsonut et silmiin mua, koneeseen päätit sulkeutua.

Lapseni mun, tänne kuulu ei, ne maailma jo vei, vaimoni ne synnytti, yhteisesti kasvatti, perhe oli silloin totta, sitten jokin katkesi.
Viellä on hän tuossa, vaik en perässään kehtaa enään juosta, sisältään kun särkyi kai, syitä miksi, tiedä en.

Gharmia on viel kulmissain, koru kiiltää korvallain, harmaakin pukee suortuvaa, ei oo viel kalju pää.

Lemmin kyl kuin raivo härkä, jos olis kolo märkä.

Kieltänikin käyttelen, vaik sanaa sano en, siis jos hieman kuiva kolo, niin ei kauan, takaan sen, kieleni mun liikehistä klitoriksen kääntehissä.

Hunajaa kun kukkas antaa, kiusaisin mä hetken verran että oisin kehos herra , veisin sinut vaikka taivaan valoon, taikka päälle tunturin Villavaaraan varmaankin.
Vielä en sua silti naisi, vaik olenkin jo tunteeni vanki.

Ehkä joskus polkumme , alla poutapilvemme kohdatessa todella emme näin koneen suojissa.

 

”Runotytölle”

Brunetti olet, kirjoitit mulle,
kävely, uinti tärkeitä sulle,
varreltas et oo pitkä et pätkä,
kenties suussasi maistu ei sätkä.

Runoista tykkäät huumori kukkii,
tuskin sanoilla suutasi tukkii,
aatokset kirkkaat loistaen lentää,
tietsikka hidas, ideat entää.

Kiihkeän naisen kohtasin silloin,
kanssas kun viestejä vaihdoimme illoin.
seksistä nautit, nauttia annat.
miehen mi löytää sun aistien rannat.

Siinä on se, mink’ tiedän ma susta,
muu on mulle kuin arvoitusta,
tukkasi lyhyt vai pitkäkö lie,
töihin vai kouluun tiesi sun vie?

Mielessä mietin: rintasi sun,
kuinka ne sopivat käsiini mun?
Lantion kaaret, vatsa ja peppu,
niitäkin aatellut on tää heppu.

Tärkeintä kaikesta kuitenkin nuo,
arvot mi eloomme sisällön luo,
rakkaus, ystävyys, rehellisyys,
ei oma, keksitty täydellisyys.

Nainen oot fiksu ja filmaattinen,
miehille sisältö unelmien:
omakseen ottaa ja sitoutua,
sinusta, viinistäs hurmaantua!