kiinnijäämisen jälkeen

Suhde.
Tuo kuulosti niin jännittävältä jokin aika sitten. Siihen samaan syssyyn kun minusta kiinnostui eräs mies tosissaan, oli sotku valmis.
Olin niin omissa harhaluuloissani, että mieheni olisi pettämässä minua että oikeutin sillä oman seikkailuni (ja kuinka väärässä olinkaan..).
Mitään ei ehtinyt kuitenkaan varsinaisesti tapahtua, kun jäin jo kiinni. Se, että jäin helpolla kiinni tarkoittaa minulle sitä, etten edes yrittänyt salata kovin hyvin.
Turpaanihan minä siitä sain. Mies ei ole lyönyt minua vuosikausiin, en edes muista milloin. Joskus yhteiselon alkupuolella. Vartaloni on täynnä ruhjeita, mutta se ei satu puoliakaan niin paljon kuin se henkinen tuska, joka minua nyt painaa.
Olin ollut niin itsekäs! Ajattelin vain omaa napaani, ei mielessäni ollutkaan mieheni tunteet tai se, kuinka lapset kärsisivät jos ero tulisi.

Maailma vielä yllyttää tällaiseen. ""Ole itsekäs, kerranhan sä vaan elät!"". Kaverikin yllytti minua. Mieheni sanoi viisaasti hänestä: ""tuollainen ei ole ystävä, ystävä olisi puhunut sinulle järkeä"".

Mihin unohtui elinikäinen rakkaus ja vihkivalat? Mihin katosi kunnioitus puolisoa ja etenkin itseä kohtaan?

Kun mies auttoi eilen tytärtä leipomaan elämänsä ekat pullat, hän murtui täysin. Kun hän itki, tajusin, että häneen koskee paljon enemmän kuin minuun.

Minä menetin puolison luottamuksen.
En kehtaa katsoa lapsiani silmiin.

Kaiken tämän jälkeen olen täynnä häpeää ja katumusta. Miksi minä päätin ottaa yhteyttä siihen toiseen? Sekunnissa tehty väärä päätös tuhosi niin paljon.

Toivottavasti mieheni voisi antaa minulle vielä anteeksi.

Ainakin ymmärrän nyt, että meillä on vielä paljon rakkautta toisiamme kohtaan.

Anna rakkaani anteeksi, minä teen parhaani saadakseni luottamuksesi takaisin.

*itku*

Toivottavasti joku muuttaa mielensä sivusuhteesta luettuaan tämän..mikään ei ole tämän arvoista, ei mikään.

 

Hyvä Vaimo,

parisuhdeväkivalta on rikos, pettäminen ei. Vaikka olet tehnyt väärin, mikään ei oikeuta miestäsi pahoinpitelemään sinua. Pidä itsestäsi huolta ja tee mahdollisesti rikosilmoitus.

On todella manipuloivaa mieheltäsi ""itkeä ja romahtaa"" ja pahoinpidellä, aivan kun sinä pakottaisit hänet hakkamaan sinua.

Yritä pärjätä. Muista, että ""turpaan saaminen"" ei todellakaan kuulu normaaliin, terveeseen parisuhteeseen.

 

Mielestäni minä tein tässä sen suuremman rikoksen, sanoi lakikirja ihan mitä hyvänsä.
Se, että minua lyötiin pari kertaa, ei saa minua menemään tekemään rikosilmoitusta ja eroamaan. Tottakai väkivalta on aina väärin, mutta ymmärrän miehen kontrollin pettämisen, hän on aina voinut luottaa minuun kuin peruskallioon. Itse olisin saattanut reagoida samalla tavoin, kuten miljardi muutakin ihmistä.
Olen onnellinen, että mieheni saattoi antaa minulle uuden mahdollisuuden ja mahdollisesti voisimme jatkaa siitä mihin joskus jäimme. Minä en tästä lähde, ellei mies minua ulos heitä.

 

""väkivalta on rikos""
Ja sinulla ei ole järkeä.

Voimia sinulle ap. Ne mustelmat, vaikka väärin ovatkin, ovat pieni hinta siitä, että saisit kaiken luottamuksen takaisin. En voi mitään, mutta itkin lukiessani tarinaasi. Sinulla on edessä vuosikausien työ saadaksesi miehesi luottamaan sinuun ja sekään ei ole varmaa. Uskon, että suhteesi mieheesi tulee paremmaksi.

 

Tulet saamaan vielä monta kertaa turpaasi virheesi takia.
Vuosien kuluttua pettämisen muisto on jo haalistunut, mutta mustelmat ovat tuoreita.
miehesi sai hyvän syyn purkaa jatkossakin tunteensa väkivaltaisesti.
Hyvää jatkoa kuitenkin!
ja lopuksi: lapset kärsivät enemmän siitä väkivallasta kuin vieraissakäymisestä!

 

Ehkä miehesi voi antaa anteeksi mutta unohda sitä ei koskaan ja edes jonkinlaisen luottamuksen saaminen kestää vuosia.
Kaikki on helppo tuhota hetkessä, mutta luottamuksen uudellenrakentaminen kestää kauan eika korjatusta tahdo tulla uudenveroista.
Asian kanssa oppii elmään mutta unohdu se ei.
Toivottavasti miehesi oppii olemaan lyömättä, se on varmaan lapsien kannalta kamalaa katsottavaa.
Olen se petetty osapuoli.

 

Ap:lle.
Mikä siinä yhdessä miehessä on niin hienoa, että hänen takia kannattaa taistella vuosikaudet anteeksiantoa kalastaen, ja kauniin naisen vihata itseään kuin spitaalista.

Katumus =itsesääli

Kannattaa mennä terapiaan selvittämään kuitenkin ne syyt, miksi piti pettää.
Pettämistä ei saa tekemättömäksi, ja ei ihminen voi vain kääntää kelkkaansa sen mukaan, että saa yhtäkkisen suuren ymmärryksen toisen murtumisesta.

Voisit yrittää ottaa vastuun teostasi, ja oppia itsesi. Et voi elää toisen puolesta ja murehtia hänen murheitaan.

En usko sekuntiakaan että mies on luottanut sinuun kuin peruskallioon.
Varmasti suhteessanne tapahtuneet asiat vuosien varrella ovat kuitenkin jotenkin saaneet sinut arvostamaan itseäsi ja omaa paikkaasi teidän suhteessanne niin vähän, että pettäminen tuli yhtä luontevasti kuin hyvän huomenen toivotus.

Olen itsekin kuunnellut itkevää miestä, pitkinä pimeinä yön tunteina syyllisti mua ja kertoi jopa kuinka hänen munansa on lerpahtanut lopullisesti minun temppujeni jälkeen.
Tästä kaikesta huolimatta taustalla oli se, että mies oli käynyt naimassa yhden illan hoitoa ennen minun temppujani.

Vaikka alunperin tiesin oman syyni miksi ihastuin vieraaseen mieheen, niin voi sitä itkun ja itsesäälikatumuksen määrää jonka miehen munan lerpahtaminen minussa herätti.
Se muistutti jotain hurmoksellista uskonnollista synnintunto kokemusta.

Kissan paskat! Tuo on hetkellistä katumusta sulla, joka tulee kiinnijäämisestä ja säälistä.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja palauta mieleen kuka olet.
Tuo mitä teidän pienessä parisuhdeympyrässä tapahtuu, on kuitenkin vain ilman happanemisesta johtuvaa aistiharhaa.

Jos näyttää että elämä menee vaikeaksi, ymmärrän kyllä että mieheen varmaan sattuu, niin ota etäisyyttä, ja anna hänen olla rauhassa vihainen ja pahoillaan, käydä prosessi läpi. Sinulla on omat perkeleesi tapettavana.

Sinun itsarimieliala ei sitä asiaa nopeuta.
Ole lapsille äiti, ja asu vaikka eri asuntoa, sinä olet kuitenkin se sama ihminen kuin ennenkin.

 

Kyllä se miehesi siitä normaaliin tilaan palautuu. Eikö se tajua että ei se järvi soutamisesta kulu, kyllä sitä pimppiä sillekin vielä jää. Meilläkin vaimo otti helvetinmoiset pultit ekasta kiinnijäämisestä mutta olen tullut varovaisemmaksi ja hänkin on sopeutunut tilanteeseen. Muka lasten takia. Lopeta tuo typerä itsesääli ja tee aikuisen ELLIN kypsä päätös että kerran täällä vain eletään.

 

En terapiaa tarvitse siihen, että saisin tietooni mikä minut ajoi etsimään kipinää toisesta miehestä. Oma mieheni on uppoutunut työhönsä ja häntä stressaa se kuinka selviämme talven yli. Tunsin oloni syrjityksi ja tulkitsin miehen mielialat aivan väärin. Menimme yhteen hyvin nuorina, minun tulee nyt ymmärtää etten enää ole mikään teini.
Olin huomionkipeä ja sitä minä sain töissäni sitten liikaakin, kehut nousivat päähäni. Ylpeä nainen ei loppujen lopuksi ole yhtään kaunis katsella kun kusi nousee päähän..

Minä vanhenen, niin ikävää kuin se onkin.
Olen kasvanut aikuiseksi mieheni kanssa ja olemme kestäneet vaikka mitä, miehenkin syrjähypyn muutama vuosi sitten (johon muistaakseni reagoin agressiivisesti minäkin).

En usko että mieheni ottaisi lyömisen tavaksi, en todellakaan usko. Hän ei ole vuosikausiin osoittanut merkkejä agressiivisuudesta. Nuorempana hän sekosi juotuaan viinaa ja tajusi sitten jättää viinan juomisen kokonaan. Lastemme ei ole tarvinnut nähdä kotonaan väkivaltaa, eivätkä tule näkemäänkään. Mikäli mies nyt muuttuisi ja löisi tavan vuoksi, minä lähtisin.

Minun on todellakin nyt etsittävä uudelleen itseni. Toissayönä makasin valveilla ja muistelin kuinka minulle oli perhe ja uskollisuus olleet elämän tärkeimmät arvot. Kunnioitin itseäni siitä, ettei minun tarvinnut katsella vieraita. Sain olla ja tulla ja mennä aivan kuten halusin, miehen ei tarvinnut seurata tekemisiäni. Ja minulla oli puhdas omatunto.

Minä en sääli itseäni, minä häpeän.
Ja mikä paikka on parempi paranemiseen kuin oma koti ja oman rakkaan syli?

 

Mies maalta varmaan tykkäisi kun oma vaimo antaisi aina tilaisuuden tullen muidenkin soudella ""kotilammella"" kun se ei kerran kulu. Kukaties osaisi opettaa maalaismiehelle miten ""kaupunkilaiset"" soutelee.

 

Kyllä se oman rakkaan syli on hyvä paikka. Toivottavasti mies ei kostoksi ota sitä sulta pois.

Ja arvasin, taustalla siis teilläkin kuitenkin miehen oma syrjähyppy?

Häpeä niin paljon kuin haluat. Minusta se vain kuulosti niin höpsöltä, ei se katumus mulla ainakaan johtanut mihinkään.
Mies sai vain hyvän syyn paheksua ja ylenkatsoa, ja joka tilaisuuden tullen sai tahtonsa periksi kun alkoi siitä asiasta minua nyppimään.
Alkoi pikkuhiljaa käyttää myös seksiä aseena, juuri tämä munan lerpahtaminen hyvänä esimerkkinä.
No, ei kai sille mitään voi, jos toinen ei kykene antamaan anteeksi. Se on hänen oikeutensa.
Minulla on kuitenkin oikeus olla sillä päällä kuin tahdon, eikä alkaa sirottelemaan tuhkaa päälleni laulaen ja jodlaten suruvirsiä.

Kyllä me miehet ja naiset ollaan toisillemme kuin kissoja ja koiria. Ei siitä pääse mihinkään.

 

Pettäminen ja yleensä kaikkien lupausten pettäminen on kaikista pahin rikos jos ollaan yhdessä! Lupausten ja pettämisen jälkeen alkaa todellinen vääntö. Joka kerta kun saat vähänkin aihetta sivallat petettynä pettäjälle. Vaikka kuinka sovitte ja lupaatte unohtaa, annatte anteeksi olette aina samassa tilanteessa. Pettämistä ei voi koskaan antaa sydämestä anteeksi!Nimimerkillä""vääntöä 25vuotta"".Olemme eronneet,emme jaksaneet.

 

Minä olen miehelle anteeksiantanut hänen ""juoksunsa"". Olin toki vuosia katkera mutta en enää pitkään aikaan. En hänelle kostanut, en muistuttanut joka käänteessä, kärvistelin yksikseni.

Nyt tiedän miltä hänestä tuntui. Minulla ei tosin ollut kyse kovin fyysisestä suhteesta. Ainakaan vielä (emme siis panneet, Luojalle kiitos) Kaipasin ihastumisen tunnetta. En tiedä, olisiko tuo johtanut tapailuihin. Voin vain sanoa, että toivottavasti ei.

Morkkis ei ole kovin mieltäylentävä tunne. Eikä pidä ollakkaan.

En vain ymmärrä mikä ihme menee fiksuun ihmiseen ja saa tekemään asioita joita ei pidä kovinkaan ihailtavana.

Olen kuitenkin helpottunut siitä, että olen jäänyt kiinni. Ei enää salailtavaa, ei enää valheita.

 

Oletko sinä se ap. vaimo? Anteeksi nyt, mutta eipä järin hyvältä tuo liitto vaikuta minun silmissäni. Enhän minä tietenkään ole mikään tuomitsemaan mitään, enkä niin teekään, mutta, mutta. On juostu puolin ja toisin, ja nyrkkiä on tullut jo seurustelun alkuvaiheessa, vai miten se oli?

 

Lyötiin pari kertaa? Eikä ole mikään kummoinen juttu, että kroppa on täynnä mustelmia? Kumpa ihmiset oppisivat hieman arvostamaan itseään ja tämä järjetön väkivallan vähättely loppuisi. Pettäminen on tietenkin väärin, mutta sivistyneessä yhteiskunnassa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa toista ei yksinkertaisesti mätkitä turpaan, vaikka kuinka sattuisi. Asiat selvitellään toisin, eikä muuta tarvitse hyväksyä.

Itkevä, hakkaava mies kuulostaa korviini todella perverssiltä ja pahaenteiseltä. Perverssiltä kuulostaa myös puhe siitä, että lyömisen on ""ansainnut"". Mun kokemuksen mukaan nämä suhteet, jossa rakkautta vakuutellaan, sääliä kerjätään ja sitten kuitenkin hakataan eivät ole koskaan loppuneet hyvin.

 

Siis sänkyyn vieraan kanssa ei menty, ihastuttiin vain vähän ja haettiin jännityksen tunnetta. Ja mies hakkasi? Ja tietysti nainen syyttää vain itseään. Voi pyhä sylvi!!

 

Hyvin kirjoitettu. Ja ajattelepa: miehellä on ollut omat juoksunsa - kuinkakohan monta? MIkä oikeus hänellä on nyt suuttua noin kovasti, jos on itsekin pettänyt? Ei ymmärrä, ei. Ja miksi ap. kuvittelee ansainneensa lyöntejä? Niitä ei koskaan ansaita, saatikka, jos on mieskin juoksennellut.

Ei vaikuta hyvältä liitolta. Lapsia käy sääli. Lapset ymmärtävät yllättävän paljon siitä, mitä aikuisten välillä tapahtuu. Tiedän omasta kokemuksestani.

 

Ai ei ole vuosiin hakannut??????

Onnea valinnoillesi.

 

...eikä kukaan vielä ole tajunnut, kuinka provo tämä kirjoitus on. Hieman kritiikkiä, ihmiset!!

 

ette olleet sängyssä kertaakaan eli olit vain ihastunut toiseen mieheen ja ukkos hakkas sut sen takia??? Voi herttin tähen sentään! Tuota ukkos käytöstä en voisi ikinä antaa anteeksi.....!!! Jos minua yhdenkin kerran mies löisi, en miettisi yhtään kun lähtisin liitosta ja äkkiä!! Ja juuri lasten tähden!!! Tuo ei ole normaalia eikä hyväksyttävää käytöstä. Sääliksi käy kaikkia teitä naisia jotka annatte miestenne kohdella teitä noin julmasti...ja aina vain muka sen Rakkauden tähden! Se ei ole rakkautta!

 

Tajuatteko naiset sairaan suhtautumisenne miehiin? Yksi lyönti ja... Heko heko! Lapset lyövät toisiaan , ja jatkavat leikkiä... Teinit räpistelevät puolin ja toisin... Teitä nyppii miehen valta! Terveisin mies joka ei lyö, mutta jonka vaimo on tempaissut kahdesti...(minun ei tarvitse todistella fyysistä valtaani> 90kg/185cm)

 

Lasten ja teinienkin läpsimisen voi sulattaa puhtaasti käyttäytymisnormien oppimattomuutena ja keskenkasvuisuutena. Aikuinen ihminen sen sijaan osaa kanavoida aggressionsa muuhun kuin heikompien muksimiseen. Kyllä sinuakin varmaan pidemmän päälle nyppisi olla ruhjeilla tai luut poikki. Jos logiikka on tuo, niin eikös sitten olisi ihan sopivaa pätkiä oikuttelevaa työkaveria tai kaupan kassaa turpaan kun sille päälle sattuu? Fyysinen koskemattomuus on sivistysvaltioissa perusoikeus.

 

Niin minuakin mies löi samanlainen oli tilanteeni. Kyllä se elämä siitä lähti menemään uominsa ja mies rakastaa edelleen, mutta jotain on muuttunut... Minä en enää rakasta niin kuin puolisoaan pitäisi. tunteeni olivat kuolleet jo vuosia sitten. emme ole silti eronneet ei ole ollut tarvis ei elämämme ole huonoa ja lapset ei kärsi ainut joka kärsii on minun sydämeni koska rakkaus on muualla. Mutta tiedän että jonain päivänä sekin aika tulee kunhan hänkin on siihen vamis. mutta en ole kokenut että mieheni teki oikein kun löi on niitä muitakin keinoja selvitellä asioita löisi vaikka seinää. Mietin vain että olisihan hän voinut halutessaan vaikka tappaa.... olisiko oikeutettua,kannattaa miettiä.... väkivalta ei ratkaise vaan voi viedä loputkin mennessään..
lapset kärsivät erosta vain jos vanhemmat antavat niin käydä,vanhemmat tekevät kiistoillaan lasten elämästä helvetin,ei ero!!!
lopettakaan tuollainen kärvistely ... häpesikö miehesi noin kuin sinä omia tekojaan katuiko koskaan lyömistään kysy suoraan ja mieti!!!!

 

Niinhän se on että elämä on niin toisenlaista kuin saippua sarjoissa.
Tuota väkivaltaa vain on vaikea niellä . Tosimies ei lyö naista missään tilanteessa. Nyt vain töitä tekemään niin kaikki voi vielä kääntyä parhain päin. Tsemppiä!

 

Mieheltä petti kontrolli, sattuuhan tuota . Kauhea tilanne miehen kannalta, tuo sinun pettäminen. Tunteet ne on miehellakin. Vaimo kuulosti kypsältä,järkevältä. Loistava ratkaisu! Nämä tyypit... puhuvat sivistysvaltiosta, 'lain mukaan on...' yms. ovat täysin pihalla.Aaseja. Luottamus ei tietysti palaudu ennalleen... nyt pitää surra ja puhua.