Elämättömän elämän häpeä

Konkreettinen kysymys hattaramaailmasta: jos nyt menisit opiskelemaan jotain helppoa ammattitutkintoa (sanotaan esimerkiksi hoiva-avustaja), niin montako vuotta ajattelisit, että sinulla siihen menee? Ja miksi?

En tiedä. Voi olla, että loputtomasti tai voi olla, että normaalin ajan. Ei tämä ole se pointti.

Vaikka olenkin melko keskinkertainen ihminen enkä lahjakas missään niin luultavasti voisin kovalla yrittämisellä tuollaisen "helpon" tutkinnon suorittaa. Sanotaan vaikka, että kolmessa vuodessa. Mitä sitten?

[ap]

 

Niin, tässä palaamme asiaan, jota olemme yrittäneet selvittää koko ketjun ajan. Te sanotte, että olen negatiivinen ja itsesäälin pauloissa. Olen myös mielestänne heikko ja saamaton, kun en vain ota itseäni niskavilloista kiinni ja nouse täältä pohjalta. Teidän mielestänne se on helppoa oli kuoppa miten syvä tahansa. Ja teidän mielestänne siihen pystyy jokainen ihminen. Te pidätte kaltaistani ihmistä paskana (joo joo, lisää itsesääliä) ja ainoana esteenä menestykselleni vain sitä, että en ala tekemään.

Mä taas sanon, että en enää jaksa tehdä. En enää jaksa yrittää. En usko itseeni ja en enää kykene ottamaan vastaan pettymyksiä. Mä sanon, että todennäköisyydet mun nousulle edes siihen pinnan tuntumaan ovat niin pienet, että mun on turhaa enää mitään tehdä. Mä sanon ja tiedän, että olen niin heikko ihminen, että en pysty täältä omin neuvoin enää ylös nousemaan. Mä myös tunnen itseni ja en pysty elämään elämää, josta olen puolet heittänyt omaa paskuuttani menemään.

Nämä ovat kaksi vastakkaista näkökulmaa. Nouskaa te paremmat ja vahvemmat ihmiset sieltä vaikeuksistanne aina ylös. Mä jään tänne alas makaamaa.

[ap]

Mä meen nukkumaan, mut pari lausetta: mitäs jos et odota kaikkien työpätkien johtavan lineaarisesti johonkin aina parempaan?

Mitä jos vaihtaisit sun siilimäisen käpertymisesi semmoiseen hyvään pessimismiin "nyt mulla on 4 kk pätkä töissä, ei varmaankaan johda mihinkään mut hei, sen jälkeen mulla on pikkusen enemmän varaa vaikka ostaa kunnon fillari ja matkata kaverin kans kesällä, kunnes alkaa seuraava pätkä?"
Ihan parasta - vaikka saaristossa kaverin kans pyöräily ja sitten pysähtyä merenrantakahvilaan jne (siis ei hajua missä asut).
Tai eräjormailu jossain rinkka selässä.
Mun tuttu sinkku mies mökkeilee melkein kaiken vapaa-aikansa.

Porukka tekee niin paljon pätkätöitä, ja johan ne masentuis totaalisesti jos ne kuvittelis että kaikki jutut johtaa aina johonki. Ei kaikki aina johda, osa johtaa.

Elä hetkessä. Kuka sua on opettanu jotain imagoa ja meriittejä kasaamaan? Kuka opettanu siihen että muut kyttäis muka koko ajan sun onnistumisia ja epäonnistumisia?

Hyvää yötä.

 

Elämässä tulee useimmille meistä niin kovia mahalaskuja, että ne pakottaa olemaan armollinen itselle.

Asenne on oltava oikea: sössin tänäänkin, mutta nautin silti kahvikupillisestani. Huomenna ja ens vuonna yritän uudestaan, voi mennä päin p*rsettä, tai sitten ei - sama se mulle.

Ei tää elämä ole kilpailu tai juoksurata. Täällä saa myös nauttia pienistä asioista.

 

Ap, mahdoitkohan tsekata tuon Joe Dispenzan - Becoming supernatural?

Kauniita unia ja hattaran kuvia!

 

Vaikka olenkin melko keskinkertainen ihminen enkä lahjakas missään niin luultavasti voisin kovalla yrittämisellä tuollaisen "helpon" tutkinnon suorittaa. Sanotaan vaikka, että kolmessa vuodessa. Mitä sitten?

Niin mitä väliä elämällä on? Sinulle ilmeisesti ei enää mitään, koska et saanut sitä statusta minkä koit tärkeäksi elämässä, ja nyt kaikki on merkityksetöntä.

 

Mä meen nukkumaan, mut pari lausetta: mitäs jos et odota kaikkien työpätkien johtavan lineaarisesti johonkin aina parempaan?

Mitä jos vaihtaisit sun siilimäisen käpertymisesi semmoiseen hyvään pessimismiin "nyt mulla on 4 kk pätkä töissä, ei varmaankaan johda mihinkään mut hei, sen jälkeen mulla on pikkusen enemmän varaa vaikka ostaa kunnon fillari ja matkata kaverin kans kesällä, kunnes alkaa seuraava pätkä?"
Ihan parasta - vaikka saaristossa kaverin kans pyöräily ja sitten pysähtyä merenrantakahvilaan jne (siis ei hajua missä asut).
Tai eräjormailu jossain rinkka selässä.
Mun tuttu sinkku mies mökkeilee melkein kaiken vapaa-aikansa.

Porukka tekee niin paljon pätkätöitä, ja johan ne masentuis totaalisesti jos ne kuvittelis että kaikki jutut johtaa aina johonki. Ei kaikki aina johda, osa johtaa.

Elä hetkessä. Kuka sua on opettanu jotain imagoa ja meriittejä kasaamaan? Kuka opettanu siihen että muut kyttäis muka koko ajan sun onnistumisia ja epäonnistumisia?

Hyvää yötä.

Ne harvat työpätkät eivät ole johtaneet mihinkään. Sehän tässä ongelma on. Ne ovat olleet vain kirjaimellisesti pätkiä. Tuurauspätkiä, määräaikaisia työsuhteita, osa-aikahommia. Eivät ole koskaan jatkuneet ja jos vakituista työntekijää on tarvittu on siihen aina palkattu joku, jolla on osaamista, koulutus ja kykyä markkinoida itseään. Ei tuo edellinenkään työrupeama ole auttanut mua yhtään. Samat hylkäykset työhakemuuksiin sieltä tulee koko ajan.

Mun kaikille kavereilla on perhe ja lapsia. Eivät he voi mun kanssa mihinkään lähteä. Mulla ei ole varaa mökkiinkään.

Mä kyttäön mun epäonnistumisia. Ja on todella naiivia kuvitella, että niitä ei kytättäisi kaikissa tilanteissa, joissa menneisyydellä on merkitystä. Jos haen työpaikkaa on historiani se mitä katsotaan. Jos haen suhdetta on historiani taas se mitä katsotaan. Historiani ja se miten sen puute vaikuttaa nykyiseen minääni.

[ap]

 

Ap, mahdoitkohan tsekata tuon Joe Dispenzan - Becoming supernatural?

Kauniita unia ja hattaran kuvia!

Laitoin mä sen ylös. Kiitos vinkistä. Nyt on vain liian monta kirjaa luettavana. Ehkä vielä joskus kerkeän.

[ap]

 

Ne harvat työpätkät eivät ole johtaneet mihinkään. Sehän tässä ongelma on. Ne ovat olleet vain kirjaimellisesti pätkiä. Tuurauspätkiä, määräaikaisia työsuhteita, osa-aikahommia. Eivät ole koskaan jatkuneet ja jos vakituista työntekijää on tarvittu on siihen aina palkattu joku, jolla on osaamista, koulutus ja kykyä markkinoida itseään. Ei tuo edellinenkään työrupeama ole auttanut mua yhtään. Samat hylkäykset työhakemuuksiin sieltä tulee koko ajan.

Mun kaikille kavereilla on perhe ja lapsia. Eivät he voi mun kanssa mihinkään lähteä. Mulla ei ole varaa mökkiinkään.

Mä kyttäön mun epäonnistumisia. Ja on todella naiivia kuvitella, että niitä ei kytättäisi kaikissa tilanteissa, joissa menneisyydellä on merkitystä. Jos haen työpaikkaa on historiani se mitä katsotaan. Jos haen suhdetta on historiani taas se mitä katsotaan. Historiani ja se miten sen puute vaikuttaa nykyiseen minääni.

[ap]

Pidempiaikaista työtä voi löytää ilman ammattiakin, jos löytää sopivan alan ja paikan. Mutta se ammatti auttaisi kyllä paljon.

 

Niin mitä väliä elämällä on? Sinulle ilmeisesti ei enää mitään, koska et saanut sitä statusta minkä koit tärkeäksi elämässä, ja nyt kaikki on merkityksetöntä.

Tuotako elämä on? Suorittamista? Ei ole elämää normaaliuden ulkopuolella?

Mulle elämällä ei ole ollut pitkään aikaan mitään merkitystä. Vain pieniä valon pilkahduksia synkkyyden keskellä.

[ap]

 

Pidempiaikaista työtä voi löytää ilman ammattiakin, jos löytää sopivan alan ja paikan. Mutta se ammatti auttaisi kyllä paljon.

Vaatisi se myös osaamista, työhistoriaa ja tiettyä ikää. Mitään noista mulla ei ole.

[ap]

 

Tuotako elämä on? Suorittamista? Ei ole elämää normaaliuden ulkopuolella?

Mulle elämällä ei ole ollut pitkään aikaan mitään merkitystä. Vain pieniä valon pilkahduksia synkkyyden keskellä.

[ap]

Siis toisaalta koet ne "normaalit asiat" pelkäksi suorittamiseksi ja toisaalta taas pidät elämää merkityksettömänä koska et ole normaali?

Tulkitsinko oikein?

 

Vaatisi se myös osaamista, työhistoriaa ja tiettyä ikää. Mitään noista mulla ei ole.

[ap]

Ammatti on se osaaminen. Juuri siitä syystä ammatilla on niin iso vaikutus työllistymismahdollisuuksiin.

Puutteellinen työhistoria on kierrettävissä monella tapaa. Moni työllistyy niinkin, ettei työnantaja tunne heidän työhistoriaansa sen tarkemmin.

Kolmekymppinen ei ole liian vanha työllistymään. Kuusikymppisetkin työllistyvät.

 

Siis toisaalta koet ne "normaalit asiat" pelkäksi suorittamiseksi ja toisaalta taas pidät elämää merkityksettömänä koska et ole normaali?

Tulkitsinko oikein?

Varmaan ilmaisin itseäni epäselvösti.

Koen kaksinaismoralismia ja sekavuutta siinä, että samaan aikaan kehotetaan lopettamaan loisiminen ja hommaamaan ammatti ja työpaikka, koska hyvä yhteiskunnan jäsen ei vain ole tuottamattomana paikallaan. Samalla sitten oikein korostetaan, että ihmisyys ei ole pinnasta, saavutuksista eikä statuksesta kiinni.

Kumpi se nyt sitten on?

Mä kokisin sen suorittamiseksi, jos tekisin sen vain koska niin ihmisen pitää tehdä. Jos nyt päättäisin lähteä opiskelemaan niin viimeinen motivaatiotekijä olisi olla normaali. Tutkinto takataskussa voisin olla lähempänä "normaalia", mutta normaalius on tässä vaiheessa enää harhainen haave, jota en voi saavuttaa.

[ap]

 

Ammatti on se osaaminen. Juuri siitä syystä ammatilla on niin iso vaikutus työllistymismahdollisuuksiin.

Puutteellinen työhistoria on kierrettävissä monella tapaa. Moni työllistyy niinkin, ettei työnantaja tunne heidän työhistoriaansa sen tarkemmin.

Kolmekymppinen ei ole liian vanha työllistymään. Kuusikymppisetkin työllistyvät.

Aivan. Siksi jään aina kakkoseksi työhakemuksissa, jossa vaaditaan formaalia koulutusta. Vaikka osaisin sen työn unissani.

Mä olen lähempänä nelikymppistä. Ja kun vuoden laittaa hakemuksia joihin kaikkiin tulee kielteinen vastaus niin kyllä tässä melko hyvin tietää arvonsa ja paikkansa työmarkkinoilla.

[ap]

 

Varmaan ilmaisin itseäni epäselvösti.

Koen kaksinaismoralismia ja sekavuutta siinä, että samaan aikaan kehotetaan lopettamaan loisiminen ja hommaamaan ammatti ja työpaikka, koska hyvä yhteiskunnan jäsen ei vain ole tuottamattomana paikallaan. Samalla sitten oikein korostetaan, että ihmisyys ei ole pinnasta, saavutuksista eikä statuksesta kiinni.

Kumpi se nyt sitten on?

Mä kokisin sen suorittamiseksi, jos tekisin sen vain koska niin ihmisen pitää tehdä. Jos nyt päättäisin lähteä opiskelemaan niin viimeinen motivaatiotekijä olisi olla normaali. Tutkinto takataskussa voisin olla lähempänä "normaalia", mutta normaalius on tässä vaiheessa enää harhainen haave, jota en voi saavuttaa.

[ap]

Tarvitset ammattia työllistymiseen, ja kun olet työllistynyt, se tuo elämään iloa, sisältöä, rahaakin - ja on työ myös kansalaisvelvollisuuskin.

Mökeistä: meidän perhe on viime vuodet kulkenu vuokramökeillä. En halua ja uskalla satsata voimavaroja ja rahaa oman mökin hommaamiseen ja siihen työleiriin siellä.
Mökkivuokrat n.90-150 euroa/vrk.

 

Varmaan ilmaisin itseäni epäselvösti.

Koen kaksinaismoralismia ja sekavuutta siinä, että samaan aikaan kehotetaan lopettamaan loisiminen ja hommaamaan ammatti ja työpaikka, koska hyvä yhteiskunnan jäsen ei vain ole tuottamattomana paikallaan. Samalla sitten oikein korostetaan, että ihmisyys ei ole pinnasta, saavutuksista eikä statuksesta kiinni.

Kumpi se nyt sitten on?

Mä kokisin sen suorittamiseksi, jos tekisin sen vain koska niin ihmisen pitää tehdä. Jos nyt päättäisin lähteä opiskelemaan niin viimeinen motivaatiotekijä olisi olla normaali. Tutkinto takataskussa voisin olla lähempänä "normaalia", mutta normaalius on tässä vaiheessa enää harhainen haave, jota en voi saavuttaa.

[ap]

Ihmisyys on eri asia kuin normaalius. Jostain syystä olet sekoittanut nämä käsitteet?

Työ taas on asia josta ihmiset yleensä saavat paljon irti omaa itseään varten muutenkin kuin vain rahallisessa muodossa.

 

Aivan. Siksi jään aina kakkoseksi työhakemuksissa, jossa vaaditaan formaalia koulutusta. Vaikka osaisin sen työn unissani.

Mä olen lähempänä nelikymppistä. Ja kun vuoden laittaa hakemuksia joihin kaikkiin tulee kielteinen vastaus niin kyllä tässä melko hyvin tietää arvonsa ja paikkansa työmarkkinoilla.

[ap]

Hanki se formaali koulutus sitten.

Ja jotenkin kai sait sen edellisenkin työpaikkasi?

PS. Se ei ole välttämättä hyvä idea vaan vastailla johonkin työpaikkailmoituksiin jos ei ole koulutusta ja edellisestä työpätkästä alkaa olla taas pitkähkö aika. Siis toki niin voi tehdä, mutta työllistymisen todennäköisyys on sitä keinoa käyttäessä paljon pienempi kuin käyttäessä muita kanavia.

 

PS. Se ei ole välttämättä hyvä idea vaan vastailla johonkin työpaikkailmoituksiin jos ei ole koulutusta ja edellisestä työpätkästä alkaa olla taas pitkähkö aika. Siis toki niin voi tehdä, mutta työllistymisen todennäköisyys on sitä keinoa käyttäessä paljon pienempi kuin käyttäessä muita kanavia.

Ja lisäyksenä: tämä siis siitä syystä, että tuo on CV-keskeinen työnhakutapa, ja jos CV:ssä on isoja puutteita, niin ei välttämättä kannata hakea työpaikkoja siten, että CV korostuu.

 

Tarvitset ammattia työllistymiseen, ja kun olet työllistynyt, se tuo elämään iloa, sisältöä, rahaakin - ja on työ myös kansalaisvelvollisuuskin.

Mökeistä: meidän perhe on viime vuodet kulkenu vuokramökeillä. En halua ja uskalla satsata voimavaroja ja rahaa oman mökin hommaamiseen ja siihen työleiriin siellä.
Mökkivuokrat n.90-150 euroa/vrk.

Tuoko? Kyllä mä olen niin pitkällä synkkyydessäni, että ei siihen enää mikään työllistyminen auta. Se olisi kuin vuotavaa patoa tukittaisiin laittamalla peukaloa siihen reikään. Ja kansalaisvelvollisuuksista mä nyt enää paskakaan välitä.

Niin? Mistä mä pieraisen ylimääräisen 100 € tai auton, jolla pääsen mökille? Ehkä jos säästäisin niin pari päivää voisin vuodesta viettää mökillä. Melkoinen harrastus olisi kyllä siinä.

[ap]

 

Ihmisyys on eri asia kuin normaalius. Jostain syystä olet sekoittanut nämä käsitteet?

Työ taas on asia josta ihmiset yleensä saavat paljon irti omaa itseään varten muutenkin kuin vain rahallisessa muodossa.

En ole sekoittanut mitään. Kyllä se sekoilu on ihan muiden aivoissa.

Kyllä mä olen jo pitkään todennut, että ihmisyys on suoraan riippuvainen normaaliudesta. Vain harhaisessa mielessä kuvitellaan, että nämä voisivat olla jotenkin täysin toisistaan erillään. Ei ole yhteiskunnan velvollisuuksista ja elämän normaaliudesta eroaa olevaa, jonka ihmisyyttä arvostettaisiin näistä erillisenä. On vain korupuheita joissa ihmisyys on joku saareke, jossa ihminen kyetään arvostelemaan erillään hänen teoistaan tai pinnastaan. Näinhän ei ikinä ole kuin utopistisissä iltasaduissa.

Moni saa irti. Usea taas ei saa ja heille ainoa motivaatio on se raha.

[ap]

 

Ja lisäyksenä: tämä siis siitä syystä, että tuo on CV-keskeinen työnhakutapa, ja jos CV:ssä on isoja puutteita, niin ei välttämättä kannata hakea työpaikkoja siten, että CV korostuu.

Hankala niitä muutenkaan on hakea. Ei nykyään kävellä yrityksiin sisään ja pyydetä palkkaamaan.

Mun ainoa keino on löytää tuurilla työpaikka johon mun osaaminen sopii suoraan tai sitten saada se suhteiden kautta. Näen joka viikko työpaikkailmoituksia joiden työtehtävät hallitsisin satavarmasti, mutta ei mulla niihin ole mahdollisuuksia, koska ei ole työkokemusta eikä koulutusta.

[ap]

 

Hankala niitä muutenkaan on hakea. Ei nykyään kävellä yrityksiin sisään ja pyydetä palkkaamaan.

Mun ainoa keino on löytää tuurilla työpaikka johon mun osaaminen sopii suoraan tai sitten saada se suhteiden kautta. Näen joka viikko työpaikkailmoituksia joiden työtehtävät hallitsisin satavarmasti, mutta ei mulla niihin ole mahdollisuuksia, koska ei ole työkokemusta eikä koulutusta.

[ap]

Jos sä osaisit jonku alan työtehtävät satavarmasti, sä osaisit siihen kuuluvan koulutuksenkin.
*odottaa seuraavaa mutkumutku-kommenttia estämään sitä, ettei vaan aurinko pääsis paistamaan sun elämään*

 

Jos sä osaisit jonku alan työtehtävät satavarmasti, sä osaisit siihen kuuluvan koulutuksenkin.
*odottaa seuraavaa mutkumutku-kommenttia estämään sitä, ettei vaan aurinko pääsis paistamaan sun elämään*

En ole tätä koskaan kieltänyt. En ole älykäs, mutta en myöskään täysi idiootti. Kyllä mä jonkun koulutuksen voisin hyväksytysti suorittaa. Edelleenkäön tämä ei ole se pointti vaan kokonaisvaltainen pettymys ja väsymys elämään, jota ei laastareilla paikata tai hitailla askelilla mahdollisesti parempaan tulevaisuuteen. Ei. Mä olen tuollaisten pienten etappien ulottumattomissa.

[ap]

 

Aika monta sivua ja kuukautta sitten suosittelin sulle kirjaa

Jaakko Alasaarela Sinä pystyt

Oletko jo lukenut sen?

 

En ole tätä koskaan kieltänyt. En ole älykäs, mutta en myöskään täysi idiootti. Kyllä mä jonkun koulutuksen voisin hyväksytysti suorittaa. Edelleenkäön tämä ei ole se pointti vaan kokonaisvaltainen pettymys ja väsymys elämään, jota ei laastareilla paikata tai hitailla askelilla mahdollisesti parempaan tulevaisuuteen. Ei. Mä olen tuollaisten pienten etappien ulottumattomissa.

[ap]

Tunnustat, että sinulla olisi mahdollisuuksia, mutta et halua kuitenkaan käyttää niitä mahdollisuuksia hyväksesi, koska et ole ennenkään käyttänyt.

Mitään nopeita askelia ei ole minkään ikäisille ihmisille tarjolla, jos ei nyt puhuta jostain lottovoitoista.