Tulin tänne Vauvalta etsimään Echoa

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
No eikö ne papit sitten ole sitä?. Mistä tunnistat ei uskovan papin?. No siis onhan mullakin epäilykset tai siis teen syntiä ja joo menetin syntieni tähden sydämmeni. Ja siis mun pitäis luopua yhdestä asiasta pikimmiten koska se on syntiä mut se on vaikeaa. Mä oon en myös vaarantanu vaan menettäny myös tällä hetkellä pelastuksen. Sä olit oikeessa aikoinaan kun sanoit että jumala rakastaa mut myös nuhtelee vääristä teoista. Mä sanoin että kaikki mitä itse tuntee on oikein ja rakkautta. Mut ei se mennykkään niin. Mä sorruin himoihin ja valheeseen. Mut tietosesti en halunnut ketään saattaa kiusaukseen ja väärän tien seuraamiseen. Luulin et se on oikein kuhan muille ei pahaa tehdä. Sorruin kiusauksiin vaikka ei olisi pitänyt. Sorrutko sä toistuvasti johonkin mitä oot rukoillut et lopetat sen?. Mä oon lupaus on pitäny vähän aikaa mut sit elämä on taas mennyt normaalimmaksi ja olen rikkonut jumalaa kohtaa tekemäni lupauksen. Kyllä mä sitä toivon että jumala antaisi minullekkin rakkauden ja pelastuksen ja ilon sydämmeeni. Mut mitä tehdä kun ei ole sydäntä ja pitäisi olla sydän mukana kun rukoilee?. Mä toivon et kaikki pääsee jumalan kotiin koska kadotuksessa ei ole mitään hyvää. Mulla tää ongelma jeesuksen kanssa on se että oon enempi puhunut suoraan jumalalle ja jeesus on jäännyt vähän taka alalle. On jotenkin vaikea puhua jeesukselle vaikka nyt tiedän et jeesuskin haluaa kaikki kadonneet lapsensa luokseen.
Sit kun seurakunnat aukeaa, mene juttelemaan jollekin diakonille tai sielunhoitajalle.
Sulla on vääristynyt syyllisyydentunto.

En sano tätä pahalla, mutta sulla on tekstisi perusteella jotain mt-taustaa? Se vääristää joskus uskoa ja ajattelua.
 
Tästä olen samaa mieltä, vaikka en kirkkoon tai mihinkään muuhunkaan organisaatioon kuulukaan. Miksi joku ateisti haluaisi papiksi?
Teologisessa tiedekunnassa voi opiskella kristinuskoa kulttuurisena ilmiönä, siihen ei uskoa vaadita.

Mutta ottaa valmistumisen jälkeen pappisvihkimys? Mikä ettei, jos suuntaa vaikka liike-elämän puolelle.

Mutta kirkon palveluksessa papin hommissa tuskin onnistuu. Feikki tapaus tulee läpi sanoista, saarnoista ja asenteesta.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
vierailija
Sit kun seurakunnat aukeaa, mene juttelemaan jollekin diakonille tai sielunhoitajalle.
Sulla on vääristynyt syyllisyydentunto.

En sano tätä pahalla, mutta sulla on tekstisi perusteella jotain mt-taustaa? Se vääristää joskus uskoa ja ajattelua.
Millä tavalla vääristynyt?. Sanotaanko näin että tuli liikaa huomioo pää ei sitä kestänyt. Olin tosi sekasin enkä enään tiennyt mitä tehdä. Nyt alkaa oleen paremmin ton pää nupin kaa se ei enään koe suurusharhoin niinkään. Mut ei se poista sitä et jumalan ääni oli kaiken kattava ja mitta tuli täyteen siitä kun olin myös pelkuri viime hetkellä. En vain tajunnut enään mitä tehdä. Noh eihän pelkuri sydäntä tarviikkaan sillain se meni oikein. Mut sitä ihmettelen et en mä koskaan halunnu valtaa tai saati et mun kuvalle kummarretaan. Liika huomiohan on enemmänkin sellasta jota haluaa vältellä et voi rauhassa kulkea. Mut sairastuin sitten kun tilanne oli päällä ja kuvittelin itteni suuremmaksi kuin olinkaan.
 
vierailija
Sit kun seurakunnat aukeaa, mene juttelemaan jollekin diakonille tai sielunhoitajalle.
Sulla on vääristynyt syyllisyydentunto.

En sano tätä pahalla, mutta sulla on tekstisi perusteella jotain mt-taustaa? Se vääristää joskus uskoa ja ajattelua.
No ajatellaan et se on totta. Mut joku estää mua menemästä kirkkoon. Oonkuin pahojen henkien riivaama ja näiden riivaamana jotenkin hävettää mennä kirkkoon eli pahojen henkien kanssa mitä itse tekisit jos näin olisi?. Ja kyllä mä sitä toivon et olisi jumalan kanssa ikuinen rauha. Mun pitäisi luopua yhestä tietosesta synnistä eli röökistä tiedostomattomia on ja tulee varmastikkin. Ainiin mitä se tarkoittaa kun Jumala kutsuu luokseen?.
 
No ajatellaan et se on totta. Mut joku estää mua menemästä kirkkoon. Oonkuin pahojen henkien riivaama ja näiden riivaamana jotenkin hävettää mennä kirkkoon eli pahojen henkien kanssa mitä itse tekisit jos näin olisi?. Ja kyllä mä sitä toivon et olisi jumalan kanssa ikuinen rauha. Mun pitäisi luopua yhestä tietosesta synnistä eli röökistä tiedostomattomia on ja tulee varmastikkin. Ainiin mitä se tarkoittaa kun Jumala kutsuu luokseen?.
Älä huoli siitä röökistä. Siis tietty sun on hyvä yrittää siitä päivittäin eroon, mut siitä on kuulemma niin vaikea päästä eroon, että uskovatkin kompastelee sen kanssa. Tupakasta vieroittamiseen tarvitsee ihminen tukea, ja aikaa. Hurjasti aikaa ja kärsivällisyyttä.

Jos jatkuvasti sortuu johonkin paheeseensa, niin se ei ole tietoista syntiä. Se on repsahtamista (en nyt tietty rohkaise siihen, mut kun kerran puhuit tietoisesta synnistä..)

Vaikka menisit kaupan kassalle ja tietäisit ennalta ostavasi röökiaskin, niin ei se sua kadota. Moniin uskovien tekemiin synteihin sisältyy tietoinen tekeminen, mutta ne on repsahduksia.
Mulle jatkuva repsahtamisen kohde on leivonnaiset ja kiroilu, mutta uskossa olen silti, vaikka ihan tietoisesti olen ottanut sen miljoonannen suklaakakun palasen.

Tietoinen synti uskovalla on Jumalan tahallista ärsyttämistä. Silloin ei edes välitä mistään enää mitään.
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Älä huoli siitä röökistä. Siis tietty sun on hyvä yrittää siitä päivittäin eroon, mut siitä on kuulemma niin vaikea päästä eroon, että uskovatkin kompastelee sen kanssa. Tupakasta vieroittamiseen tarvitsee ihminen tukea, ja aikaa. Hurjasti aikaa ja kärsivällisyyttä.

Jos jatkuvasti sortuu johonkin paheeseensa, niin se ei ole tietoista syntiä. Se on repsahtamista (en nyt tietty rohkaise siihen, mut kun kerran puhuit tietoisesta synnistä..)

Vaikka menisit kaupan kassalle ja tietäisit ennalta ostavasi röökiaskin, niin ei se sua kadota. Moniin uskovien tekemiin synteihin sisältyy tietoinen tekeminen, mutta ne on repsahduksia.
Mulle jatkuva repsahtamisen kohde on leivonnaiset ja kiroilu, mutta uskossa olen silti, vaikka ihan tietoisesti olen ottanut sen miljoonannen suklaakakun palasen.

Tietoinen synti uskovalla on Jumalan tahallista ärsyttämistä. Silloin ei edes välitä mistään enää mitään.
Mut mitä se tarkoittaa kun Jumala kutsuu luokseen?. Olin mä tossa jo kakstoista päivää polttamatta ei tehny mieli. Mut sut join kaljaa ja sorruin. Nojoo mut mä sorruin pahoinkin synteihin oon niistä täällä puhunutkin. Ei oo helppoa mennä jutteleen jonkun kaa pahoista asioista. Se toinen voi säikähtää eikä ymmärrä tilanteen vakavuutta. Ja miten voi auttaa rukoilu auttaa mut silti kärsin vielläkin pahoista jutuista mut on se pienempää kuin kolme vuotta sitten. Muuten silloinkun tulit uskoon tunnustitko Jumalalle kaikki syntisi vai mitä teit?. Menit kirkkoon hävettikö sua yhtään?. Kun itse koen häpeää ja sekin lamaannuttaa ja hävettää se oman synnin teko mut silti teen.
 
Mut mitä se tarkoittaa kun Jumala kutsuu luokseen?. Olin mä tossa jo kakstoista päivää polttamatta ei tehny mieli. Mut sut join kaljaa ja sorruin. Nojoo mut mä sorruin pahoinkin synteihin oon niistä täällä puhunutkin. Ei oo helppoa mennä jutteleen jonkun kaa pahoista asioista. Se toinen voi säikähtää eikä ymmärrä tilanteen vakavuutta. Ja miten voi auttaa rukoilu auttaa mut silti kärsin vielläkin pahoista jutuista mut on se pienempää kuin kolme vuotta sitten. Muuten silloinkun tulit uskoon tunnustitko Jumalalle kaikki syntisi vai mitä teit?. Menit kirkkoon hävettikö sua yhtään?. Kun itse koen häpeää ja sekin lamaannuttaa ja hävettää se oman synnin teko mut silti teen.
Jos luterilainen pappi tuntuu liian sliipatulta ja etäiseltä, niin vapaaseurakunnassa/vapaakirkossa on aika armollista, mutta elävää meininkiä. Ne pastorit ovat kyllä tottuneet kuuntelemaan kyllä vaikka minkälaisia stooreja. (y) Meitä lähimmässä vapiksessa on kaikenkarvaista porukkaa.

Juu kyllä mä kaikki synnit toin Jeesukselle, kun tulin uskoon. Sielunvihollinen syytti mua alkuvaiheessa että syntini eivät muka ole anteeksiannetut tai en ole oikeassa uskossa, mutta sitten Jumalan rauha voitti.

Mä en ensi alkuun ollut niinkään kirkossa, mutta pyörin vapislaisten ja hellarien porukassa, nykyään oon enemmän luterilaisessa.
 
vierailija
Jos luterilainen pappi tuntuu liian sliipatulta ja etäiseltä, niin vapaaseurakunnassa/vapaakirkossa on aika armollista, mutta elävää meininkiä. Ne pastorit ovat kyllä tottuneet kuuntelemaan kyllä vaikka minkälaisia stooreja. Meitä lähimmässä vapiksessa on kaikenkarvaista porukkaa.

Juu kyllä mä kaikki synnit toin Jeesukselle, kun tulin uskoon. Sielunvihollinen syytti mua alkuvaiheessa että syntini eivät muka ole anteeksiannetut tai en ole oikeassa uskossa, mutta sitten Jumalan rauha voitti.

Mä en ensi alkuun ollut niinkään kirkossa, mutta pyörin vapislaisten ja hellarien porukassa, nykyään oon enemmän luterilaisessa.
No sitten oikeestaan viellä agressiivisuus. Ite ehdotin että vois mennä mettään huutamaan vihansa ja ongelmansa mut jotenkin noloa yksin puhella. Jonkunlainen kohde pitää olla vaikka miksi sitä kaataa muiden niskaan. Mä kärsin vielläkin ajoittain pahoista äänistä jotka on käskeviä. Ja en tietenkään mitään tee mut ne on vitun ärsyttäviä ja kuluttaa energiaa kun alan sen etten tee mitään. Mut millähän tavalla agressiivisuudesta eroon joku nyrkkeily säkki vai. Oikeestaan kun pääsis pahuudesta kokonaan eroon ois hemmetisti parempi olla ilman jatkuvaa kamppailua. Mut toki paljon parempi nytten. Kun mitä se oli. Mut jollain tavalla se agressiivisuus on menny syvälle päähän tai ne pahantahtoiset äänet. Jollain tavalla haluan lopun siihen ja muuttuisi positiivisemmaksi mieli. Jotenkin vaan mieli flippas "hyvästä" pahaks se oli omaa syytä vaikka tiedostomatonta. Käyttäydyin kuin sika ja se musta tuli mieleltäni tai siis se jakaantuminen. Mikä päässäni tapahtui se oli vaan likaa kerralla. Tunteiden ja äänien myrsky. Se aiheutti jähmettymisen ja jäin lähtötelineisiin en vaan enään tiennyt. Ja musta tuli äärimmäisen agressiivinen sanoissa. Unohdin et miten yhdessä rakennetaan ja koitetaan saada maapallosta parempi paikka kaikille. Mä sorruin ylpeyteen ja kuvittelin et minä tiedän kaiken ja minulta pitää kuunella vastaus jokaiseen kysymykseen. Eli suuruusharhoi. Mut joo ton agressiivisen sivu ääni harhan kun voittaisi ja pääsisi kerta kaikkiaan eroon niin kyl helpottais. Se on vitun ärsyttävää kun keskustelee jonkun kaa ja sit ääni häiritsee omilla uhkauksillaan. Vaikee kattoo silmiin. Kun ei katso ei niitäkään tule yleensä. Pahuushan se on mut siitä eroon pääseminen kokonaan on koko ajan työn alla yritän löytää ratkaisua. Nojoo tää meni jaaritteluks. Kyl mä rukoilenkin et ne pahantahtoset äänet lähtisi kokonaan pois. Mut ehkä nekin on sen takii et mä todellakin oon synnin tahrima ja ei olisi hirveesti varaakaan tehdä sitä. Kylhän mä sen tiedän et mun tulisi välttää sitä syntiä ja himoa mikä koukuttaa ehkä se auttaa ettei tuu niitä repsahduksiakaan. Koska musta tuntuu et pahuus on lähellä minua ja koittaa houkuttaa. Mut on niitä hyviäkin hetkii ja ilosii mut sit mun typerä pää menee liika edelle eikä pysy siinä normi tilassa. Se alkaa kehitellä harhasia mietteitä jota sitten alan seuraamaan. Koska silloinhan en seuraa jumalaa vaan omaa luomustani. Joka ei ole sitten sokeaa uskoa. Ja niistä ajatuksista tulee kierre joka johtaa pahuuteen minussa ja niihin himoihin ja välinpitämättömyyteen. Tai suuruus kuvitelmiin ne on vaan harhasia luomuksia jossa sorrun korottamaan itseni muiden yläpuolelle. Niinpä jos itse olen harhainen on tietysti vaara että johdan muitakin harhaan. Sitä en halua tietenkään. Se mun ihan syvin olemukseni olikin kauhea. Tai kun sen alta paljastuikin pelokas poika joka ei osannut omalle elämälleen tehdä mikä on oikein. Muita kyllä neuvomassa ja tsemppaamassa. Mut oman itteni kaa ne kaikki ongelmat ja muut peitin itsestäni ja annoin jonkun super ihmisen kuvan joka osaa hoitaa kaiken. Eli valheen takaa paljastukin omia asioita hoitamaton moni ongelmainen tapaus. Jolla on paljon asioita hoidettavana mut tässä kierrän kehää ja vuodet vierii. Vituttaa olla tällänen saamaton vetelys joka toistaa samaa. Levy jäänny päälle ja jankkaus. Mut on hukassa mistä aloittaa. No ehkä se on et tietoisesta synnistä pikku hiljaa eroon ja lisätä liikuntaa kaljottelun sijaan. Mut se kyl et frendien kaa tulee dokattua ku on tekemisen puute ja täyttää sitä dokaamisella. Siinä menee paljon ihmisiä hukkaan kun vaan dokataan ja muuta sisältöä ei ole. Jotenkin se vastuunotto on vaikeaa ja kehästä irtipääseminen. Elämä kyllä näin tuntuu aika merkityksettömältä ja tuntuu turhalta . Se palo on hukkunut ja tyhjyys on ottanu vallan. Ja mä aina kuvittelin muille et tavoista on helppo päästä eroon. Niin mun elämäni on jatkuvaa päiväni murmelina eloa. Ja eikös siinä raamatussakin ollut että jollei ole rakkautta ei ole mitään. Aika tyhjä olo onkin. Mut perjantaina otan kyl kaljaa kun on sovittu et lähdetään isolle kirkolle ja meen mökille mut koitan vähentää. Mut on kyl tyhjä elämä tää ja pitäisi täytttää jotenkin. Itsevarmuuskin lähentelee nollaa ja häpeä lyttää. Mut nyt lopetan. Onko noilla kirkoilla joku chatti missä jutella?.
 
No sitten oikeestaan viellä agressiivisuus. Ite ehdotin että vois mennä mettään huutamaan vihansa ja ongelmansa mut jotenkin noloa yksin puhella. Jonkunlainen kohde pitää olla vaikka miksi sitä kaataa muiden niskaan. Mä kärsin vielläkin ajoittain pahoista äänistä jotka on käskeviä. Ja en tietenkään mitään tee mut ne on vitun ärsyttäviä ja kuluttaa energiaa kun alan sen etten tee mitään. Mut millähän tavalla agressiivisuudesta eroon joku nyrkkeily säkki vai. Oikeestaan kun pääsis pahuudesta kokonaan eroon ois hemmetisti parempi olla ilman jatkuvaa kamppailua. Mut toki paljon parempi nytten. Kun mitä se oli. Mut jollain tavalla se agressiivisuus on menny syvälle päähän tai ne pahantahtoiset äänet. Jollain tavalla haluan lopun siihen ja muuttuisi positiivisemmaksi mieli. Jotenkin vaan mieli flippas "hyvästä" pahaks se oli omaa syytä vaikka tiedostomatonta. Käyttäydyin kuin sika ja se musta tuli mieleltäni tai siis se jakaantuminen. Mikä päässäni tapahtui se oli vaan likaa kerralla. Tunteiden ja äänien myrsky. Se aiheutti jähmettymisen ja jäin lähtötelineisiin en vaan enään tiennyt. Ja musta tuli äärimmäisen agressiivinen sanoissa. Unohdin et miten yhdessä rakennetaan ja koitetaan saada maapallosta parempi paikka kaikille. Mä sorruin ylpeyteen ja kuvittelin et minä tiedän kaiken ja minulta pitää kuunella vastaus jokaiseen kysymykseen. Eli suuruusharhoi. Mut joo ton agressiivisen sivu ääni harhan kun voittaisi ja pääsisi kerta kaikkiaan eroon niin kyl helpottais. Se on vitun ärsyttävää kun keskustelee jonkun kaa ja sit ääni häiritsee omilla uhkauksillaan. Vaikee kattoo silmiin. Kun ei katso ei niitäkään tule yleensä. Pahuushan se on mut siitä eroon pääseminen kokonaan on koko ajan työn alla yritän löytää ratkaisua. Nojoo tää meni jaaritteluks. Kyl mä rukoilenkin et ne pahantahtoset äänet lähtisi kokonaan pois. Mut ehkä nekin on sen takii et mä todellakin oon synnin tahrima ja ei olisi hirveesti varaakaan tehdä sitä. Kylhän mä sen tiedän et mun tulisi välttää sitä syntiä ja himoa mikä koukuttaa ehkä se auttaa ettei tuu niitä repsahduksiakaan. Koska musta tuntuu et pahuus on lähellä minua ja koittaa houkuttaa. Mut on niitä hyviäkin hetkii ja ilosii mut sit mun typerä pää menee liika edelle eikä pysy siinä normi tilassa. Se alkaa kehitellä harhasia mietteitä jota sitten alan seuraamaan. Koska silloinhan en seuraa jumalaa vaan omaa luomustani. Joka ei ole sitten sokeaa uskoa. Ja niistä ajatuksista tulee kierre joka johtaa pahuuteen minussa ja niihin himoihin ja välinpitämättömyyteen. Tai suuruus kuvitelmiin ne on vaan harhasia luomuksia jossa sorrun korottamaan itseni muiden yläpuolelle. Niinpä jos itse olen harhainen on tietysti vaara että johdan muitakin harhaan. Sitä en halua tietenkään. Se mun ihan syvin olemukseni olikin kauhea. Tai kun sen alta paljastuikin pelokas poika joka ei osannut omalle elämälleen tehdä mikä on oikein. Muita kyllä neuvomassa ja tsemppaamassa. Mut oman itteni kaa ne kaikki ongelmat ja muut peitin itsestäni ja annoin jonkun super ihmisen kuvan joka osaa hoitaa kaiken. Eli valheen takaa paljastukin omia asioita hoitamaton moni ongelmainen tapaus. Jolla on paljon asioita hoidettavana mut tässä kierrän kehää ja vuodet vierii. Vituttaa olla tällänen saamaton vetelys joka toistaa samaa. Levy jäänny päälle ja jankkaus. Mut on hukassa mistä aloittaa. No ehkä se on et tietoisesta synnistä pikku hiljaa eroon ja lisätä liikuntaa kaljottelun sijaan. Mut se kyl et frendien kaa tulee dokattua ku on tekemisen puute ja täyttää sitä dokaamisella. Siinä menee paljon ihmisiä hukkaan kun vaan dokataan ja muuta sisältöä ei ole. Jotenkin se vastuunotto on vaikeaa ja kehästä irtipääseminen. Elämä kyllä näin tuntuu aika merkityksettömältä ja tuntuu turhalta . Se palo on hukkunut ja tyhjyys on ottanu vallan. Ja mä aina kuvittelin muille et tavoista on helppo päästä eroon. Niin mun elämäni on jatkuvaa päiväni murmelina eloa. Ja eikös siinä raamatussakin ollut että jollei ole rakkautta ei ole mitään. Aika tyhjä olo onkin. Mut perjantaina otan kyl kaljaa kun on sovittu et lähdetään isolle kirkolle ja meen mökille mut koitan vähentää. Mut on kyl tyhjä elämä tää ja pitäisi täytttää jotenkin. Itsevarmuuskin lähentelee nollaa ja häpeä lyttää. Mut nyt lopetan. Onko noilla kirkoilla joku chatti missä jutella?.
En sano tätä edelleen pahalla, mutta sulla taitaa olla skitsofrenian lisäksi pakko-oireinen häiriö. Eli pelkäät pahoja ajatuksiasi ja sit niitä alkaa pelkäämisen takia putkahdella vaan lisää.
Onko sulla lääkitystä? Lääkkeet auttaa pakko-oireisuuteen ja myös äänten vähenemiseen.

Eräs vanha ystäväni sairastaa skitsofreniaa, mutta on silti kirkkaasti uskossa.

Mutta ohje sulle:älä mieti liian vaikeasti asioista. Oon sulle sanonu ennenkin, mutta tee arkijuttuja. Kuntouta itseäsi tekemällä kaikkea.

Älä märehdi "nyt mulla on suuruuskuvitelma apua apua kuuluu ääniä", vaan ajattele ja kulje suoraan. Vaan simppelisti:
"Nonnii Taivaan Isä! Nyt on aurinkoinen aamu. Anna mulle voimaa käydä lenkillä. Siunaa naapurin syöpäsairasta mummoa.
Taidanpa käydä tarjoamassa itseni polttopuutalkoisiin."
 
vierailija
En sano tätä edelleen pahalla, mutta sulla taitaa olla skitsofrenian lisäksi pakko-oireinen häiriö. Eli pelkäät pahoja ajatuksiasi ja sit niitä alkaa pelkäämisen takia putkahdella vaan lisää.
Onko sulla lääkitystä? Lääkkeet auttaa pakko-oireisuuteen ja myös äänten vähenemiseen.

Eräs vanha ystäväni sairastaa skitsofreniaa, mutta on silti kirkkaasti uskossa.

Mutta ohje sulle:älä mieti liian vaikeasti asioista. Oon sulle sanonu ennenkin, mutta tee arkijuttuja. Kuntouta itseäsi tekemällä kaikkea.

Älä märehdi "nyt mulla on suuruuskuvitelma apua apua kuuluu ääniä", vaan ajattele ja kulje suoraan. Vaan simppelisti:
"Nonnii Taivaan Isä! Nyt on aurinkoinen aamu. Anna mulle voimaa käydä lenkillä. Siunaa naapurin syöpäsairasta mummoa.
Taidanpa käydä tarjoamassa itseni polttopuutalkoisiin."
Nojoo mut multa puuttuu se osallistumisen rohkeus. Kun ei vaan jotenkin uskalla osallistua evryday life. Tai siis "omien" kaa uskaltaakin toimia mut piirin ulkopuolella tulee jäätyminen miten itte oot sitä harjoittanut?. Nojoo on lääkitys mut se latistaa tunne elämää osaltaan notoki sydän hajosi. Lääkitys tylsyttää ajattelun ja luo jähmeyttä. Ite uskon et puhuminen kaikesta auttaa ja itse tulevaisuudessa koetan olla lääkkeettäkin. Koska tunteet kuuluu osana elämää ja ilman niitä on aika latteaa. Oot oikeessa niiden asioiden pitäisi antaa mennä ja tulla eikä reagoida niihin. Mut pää sen verran juntturassa että jään niihin vaikkei pitäisi ja se on ongelma kyllä. Lisäks oon kuullu et lääkkeet voi lisätä agressivisuutta joku kertoi et oli alkanu syömään ssri lääkkeitä ja sit oli alkanut tulemaan agressiivisia ajatuksia tönäsenpä ton mummon junan alle ja sitä rataa. Mun ongelma noin mielellesti on toi agressiivisuus ja koitan alkaa purkaa sitä pääkopastani ja toivoa et kauneus astuisi sisääni. Mut joo huomenna piikille en oo vielläkään valmis täytyy saada rauha aikaseks. Koska alussa oli ihan se fyysinen vetovoimakin mukana ja se ei todellaan ollu hyvä juttu näitten kaa kamppailen tavallaan kaipaa sitä aikaa kun kaikki oli hyvin. Pitäis pystyy irtautuu menneestä mut päänuppi on sellanen joka vaan palaa ehkä sen palapelin saa kuntoon joskus. Suomessa kyllä pitäisi terapiaa lisätä paljonkin kun keskustelu omista ongelmista voi auttaa ja toisenlaista näkökulmaa ja tietenkin Jumalan avulla. Se Jumalan rakkaus sitä kaipaa mun sielu ja tyhjnnyt sydän.
 
vierailija
Mut on niistä lääkkeistä hyötyäkin jos on ihan sekasin ne tasaa ajatusta eikä ehkä ole niin sekaisin sitten kun ne alkaa toimimaan. Mut ne ei poista sitä ongelmaa niitä pitäisi jotenkin käydä lävitte valheen ja todellisuuden ristiriitoi ja mistä se käytöksen muutos alkoi. Ja kertoo niistä kokemuksista. Itel se helpottaa ainakin jonkun verran julma kohtalo jonka toivon muuttuvan.
 

Yhteistyössä