Jamie Oliverille kävi klassiset. Eli unohdettiin se liiketoiminnan ja kilpailuvaltin ydin sieltä taustalta. Kyseisiin ravintoloihin mentiin brändin takia. Maailmankuulu kokki, joten oli odotettavissa kaiken olevan tip top. Laatu, yksilöllisyys ja sitä kautta elämys ole se ydin. Kun hommasta alettiin tehdä ketjua, niin tietenkin tuo koko juttu kärsii ja pahasti. Sen jälkeen kilpailijoita eivät ole enää viiden tähden ravintolat, vaan McDonald's ja Taco Bell. Silloin pitää pelata niiden säännöillä, eli nopeasti ja halvalla helposti maistuvaa ruokaa. Kaksilla rattailla ei voi ratsastaa samaan aikaan.
Samoin olen katsonut Stockmannin kamppailua Suomessa. Konsernin koko ajan laajentuessa se perusta jäi olemattomiin. Perusta on ollut laadukas pukeutuminen, ennen kaikkea miehille ja korkealaatuisella palvelutasolla. Sittemmin Stockmann on koittanut mukautua erinäköisten kaupunkihipstereihin feministitouhuihin, missä on myyty itämaisia koristetyynyjä ja veloitettu muovipussista extraa.