Helmikuiset 2020

Kannattaa varoa siihen jää koukkuun. Pienet sukat on niin suloisia ja valmistuukin ihanan nopeasti. <3 Pitää itsekin alkaa tekemään pikku hiljaa isompaa ja isompaa sukkaa, niin on sitten eri kokoja varastossa.

Kyselisin muuten teiltä kaikilta, milloin olette suunnitelleet kertovanne raskaudesta töissä esimiehelle? Itse olen tällä hetkellä kesälomalla, ja palaan töihin rv 15+4. Turvonnut vatsa piiloutuu vielä jonkin aikaa työvaatteisiin, eli sen puolesta voisin vielä pitää asian salassa, ja varmaan jonkin aikaa pidänkin. Tätä asiaa vain olen pohdiskellut. Mihinkään lopputulokseen vielä päätymättä.

Onko teistä muuten joku muu saanut raskausdiabetesdiagnoosia? Täällä on nyt puolitoista viikkoa opeteltu elämään sen kanssa. Ruokavaliota on fiksattu entistäkin terveellisemmäksi ja opeteltu elämään verensokerimittausten kanssa ja luopumaan kaikista herkuista (ja paljon muustakin, mikä nostattaa sokereita). Kävin sokerirasituksessa jo rv 12+ viikolla riskiryhmään kuulumisen vuoksi.

No tätä aloin itekkin miettimään, että missä vaiheessa kerron. Oma esimies ei ole samalla paikkakunnalla kuin itse ja käy kerran pari kuukaudessa täällä. Nyt seuraava tilaisuus olisi 1,5 vkon päästä, mutta en tiedä haluanko asiaa vielä tuolloin kertoa (silloin olisi 13+4). Mulla maha ei varmaan tule paljastamaan kyllä pitkään pitkään aikaan, joten sen puolesta varmaan voisi venyttää hyvinkin pitkälle (näin oletan kun on niin taaksekallistunut kohtu). Toisaalta esimies on niin mukava ja tiedän hänen olevan vain iloinen uutisesta, niin mietin miksi en kertoisi jo nyt kohta

 

Vähän ehkä hävettää myöntää mutta meillä on jo aika paljon kaikenlaista hankittuna isommat hankinnat tehdään vasta paljon myöhemmin mutta pientä vaatetta on jo jonkun verran hommattuna. Itse oon ostanut vaan muutamat mutta sisko tuo joka viikko jonkun uuden vaatteen kylään tullessaan Me ollaan vaan kaikki niin innoissaan tästä ja sitä intoa on vaikea lakasta maton alle. Tai edes yhtään pidätellä.. Samaan aikaan kylläkin nyt on alkanut pyöriä taas mielessä kaiken näköset keskenmeno ajatukset.. nt-ultran jälkeen olo oli niin helpottunut ja onnellinen mutta nyt kun siitä alkaa olla vähän aikaa (pari viikkoa) niin on taas hiipinyt mieleen ajatus että mikähän tilanne siellä mahassa tällä hetkellä on. Seuraavaan ultraankin kun on ikuisuus.

Niin ja mä oon esimiehellekin kertonut jo aika alussa. Olin pitkään saikulla pahoinvoinnin takia niin jotenkin tuntu järkevältä kertoa todellinen syy ettei nyt ajatellu että mä ihan huvikseen "lomailen". Hän on kuitenkin esimies eikä saa sitä tietoa alkaa levittelemään tmv. Jossain muussa tilanteessa kertoisin varmaan rakenneultran jälkeen.

 

Vähän ehkä hävettää myöntää mutta meillä on jo aika paljon kaikenlaista hankittuna isommat hankinnat tehdään vasta paljon myöhemmin mutta pientä vaatetta on jo jonkun verran hommattuna. Itse oon ostanut vaan muutamat mutta sisko tuo joka viikko jonkun uuden vaatteen kylään tullessaan Me ollaan vaan kaikki niin innoissaan tästä ja sitä intoa on vaikea lakasta maton alle. Tai edes yhtään pidätellä.. Samaan aikaan kylläkin nyt on alkanut pyöriä taas mielessä kaiken näköset keskenmeno ajatukset.. nt-ultran jälkeen olo oli niin helpottunut ja onnellinen mutta nyt kun siitä alkaa olla vähän aikaa (pari viikkoa) niin on taas hiipinyt mieleen ajatus että mikähän tilanne siellä mahassa tällä hetkellä on. Seuraavaan ultraankin kun on ikuisuus.

Niin ja mä oon esimiehellekin kertonut jo aika alussa. Olin pitkään saikulla pahoinvoinnin takia niin jotenkin tuntu järkevältä kertoa todellinen syy ettei nyt ajatellu että mä ihan huvikseen "lomailen". Hän on kuitenkin esimies eikä saa sitä tietoa alkaa levittelemään tmv. Jossain muussa tilanteessa kertoisin varmaan rakenneultran jälkeen.

Joo, tuossa tilanteessa on tosiaan varmasti ollut helpompi kertoa esimiehelle jo aiemmin. Itsellä on ollut niin oireeton raskaus, ettei sen puolesta ole tarvinnut kertoa vielä.

Ja ei sitä intoilua tarvitse hävetä! Onhan tämä nyt vaan maailman ihanin asia olla raskaana. <3 Itse oikeastaan juuri siitä syystä pidättelen niiden hankintojen kanssa, että yhtä lailla mieltä välillä painaa keskenmenopelko. Vaikka pääosin olen aika luottavaisella mielellä ja yritän ajatella, ettei kannata murehtia ennen kuin siihen on jokin konkreettinen syy (toivottavasti sellaista ei tule). Ajattelen ihan samoin, että seuraavaan ultraan tuntuu olevan ikuisuus. Aika tuntuu erityisen pitkältä, kun ei tunne vielä mitään liikkeitä, eikä siten ole mitään konkreettista kertomassa vauvan voinnista. Seuraavaan neuvola-aikaankin on vielä puolitoista viikkoa. Siellä pääsen ensimmäistä kertaa kuuntelemaan sydänääniä. Jospa se taas antaisi vähän mielenrauhaa.

 

Onko täällä vielä helmikuisten ryhmää johon mahtuisi?

 

Mää ostin tänään kaksi bodya ja yhdet housut pienelle Siskolta saan turvakaukalon + telakan + kaukaloon toppapussin ja tulan kantorepun ainakin ja maksan niistä siis hänelle ookoo hinnan. En odottanutkaan ilmaiseksi saavani Kaverilta saan vaunut ilmaiseksi kun hän ei halua niistä rahaa. Saan ne sitten talvella joskus häneltä Siskolta muutamat neutraalit vaatteetkin saatu. Mulla on niin poika olo, että ei edes tee mieli katsella tyttöjen vaatteita Toki sukupuolen tietoon saamiseen menee vielä pari kk. Dopplerin ostin torin kautta ja odottelen, että se saapuu ensi viikolla

Päppyrä&Mörkö 12+1

 

Mä kerroin esimiehelle heti nt-ultran jälkeen, koska on semmosia työvuoroja mitä en mielelläni raskaana tee, niin osaa ottaa huomioon työvuorolistoja tekiessä. Ja luotan siihen ettei tieto vielä leviä. Ehkä rakenneultan jälkeen sitten uskaltaa kertoa muillekin

Ensi viikonloppuna pitäisi kertoa vanhemmille ja mua jänskättää on mulla ikää kuitenkin 25 vuotta mutta tää on niille ensimmäinen lapsenlapsi niin en yhtään tiedä miten reagoi. Todennäköisesti jännitän turhaan kuitenkin

Mä olen ostellut muutaman vaatteen. Hirveä hinku ostella jo kaikkea, mutta mies sanoo että on turhaa kun ei tiedetä edes sukupuolta vielä no kuukausi enää rakenneultraan..

 

Vielä jatkoksi tähän. Nyt ne riskilukemat oli sitten ilmestyneet kantaan. Näköjään siinä vain tosiaan meni se parisen viikkoa.

Just äsken kysyin neuvolassa asiaa ja vastattiin että ne tulee n. viiden viikon viiveellä, just sen takia, että ehtivät soittaa asiasta jos on jotain poikkeavaa. Eli muillakin pitäisi näkyä luvut ensi viikolla.

 

Työkavereille kerroin raskaudesta viime viikolla kun palasin kesälomalta, eli jo ajassa 12+4. Esimiehelle ajattelin kertoa ensi viikolla kun hän taas palaa kesälomilta, silloin menossa n. viikko 15. Ehtivät sitten miettiä sijaista ajoissa kun ei välttämättä ole kovin helppo löytää sellaista (itselläni äitiysvapaasijaisuus, joka nyt keskeytyy ennen kuin viranhaltija on palaamassa töihin).

En ole vielä tehnyt mitään hankintoja. Ei oikein vielä uskalla. Muutenkin olen ajatellut jättää hankinnat minimiin ja mahdollisuuksien mukaan ostaa tarvittavat käytettynä. Lisäksi ajattelin kertoa konkreettisia tarpeita esim. vanhemmille/tuttaville, kun ne sit kuitenkin haluaa jotain tuoda.

 

Itsekin ajattelin ostaa paljon käytettynä ainakin vaatteita, kun näkyy olevan myynnissä edullisesti aivan uudenveroisia vauvanvaatteita. Ja ajatuksena on hankkia paljon neutraaleja värejä, kun haaveissa on useampi kuin yksi lapsi, niin kävisi valtaosa sitten sukupuolesta riippumatta. Yhdistelmävaunuihin ajattelin panostaa, että kestävät sitten hyvänä kaikki tarvittavat vuodet, ja ovat kunnon pelit, että niillä pärjää kaikkina vuodenaikoina.

Itsekin mietin sitä, että toisaalta haluaa töissä kertoa kohtuullisen ajoissa ainakin esimiehelle, koska sijaisen hankkimiseen liittyviin kiemuroihin menee aina oma aikansa.

@Sukkis Pitääpä seurailla tuleeko mulla näkyviin niitä muita verikoetuloksia, mitä on raskauden aikana otettu, jos niissä vaikka on sama logiikka. Ja kysellä asiasta seuraavalla neuvolakäynnillä. Toki kaikista tiedän tulokset, mutta olishan se mukava että niitä voi tarvittaessa omakannasta myöhemmin tarkistella.

 

Osanottoni menetyksen kokeneille.

En ole ostanut mitään, eikä varmaan tarvettakaan kaikki tallessa. Jos sitten loppuvaiheessa, jos päästään sinne hankkisin sairaalaan vaatteita ja kotiutumisvaatteet.

Töissä en kerro vasta kun on pakko. Olo on kyllä niin turvonnut ja kokoajan saa käydä vessassa. Et saa nähdä milloin supattelu alkaa.

 

Meillä ei ole vielä hankintoja tehty, paitsi söpöjä muovilaatikoita ostin hoitopöytää varten. Vaikka en ole huolissani keskenmenosta, vielä ei vaan ole tuntunut siltä, että nuttuja ja hattuja haluaisi kotiin odottelemaan. Ehkä sitten rakenneultran jälkeen tosiaan Ja kaiken mahdollisen haluaisin hankkia kierrätettynä jo ympäristösyistä.

Nyt tilasin netistä ensimmäiset äitiysvaatteet, ja odotan sitä pakettia kotiin. Oli tosi vaikeaa arvioida omaa kokoa äitiysvaatteissa, joten saatoin ostaa ihan telttoja. En halua että mikään puristaa tai kiristää. Niiden osalta kiertelin fyysisiä ja nettikirppiksiä pitkään, mutta en löytäyt mitään sopivaa. Turvauduin sitten ylikansalliseen halpamuotitaloon tämän kerran huoh.

Minä kerroin töissä esimiehelle heti lomalta palattuani viikolla 13, koska koin että sijaisen hankkimista varten on hyvä olla tiedossa mahdollisimman ajoissa. Ei tarvitse sitten keksiä tekosyitä miksei halua lisävastuita tai erityistehtäviä keväälle. Esimies suhtautui fiksusti ja kivasti asiaan, joskaan ei nyt mitenkään kuplivan riemuissaankaan ollut

 

Hei kaikille tasapuolisesti En ole ehtinyt tänne juuri tarinoimaan, mutta olen kyllä satunnaisesti käynyt lueskelemassa. Työt vie kaiken mun ajan ja oon ollu melko väsynytkin. Nyt alkaa suurin väsymys ilmeisesti pikku hiljaa väistymään ja jaksaa jo vähän touhaillakkin

Nyt on siis rv 13+2 jos nyt oon kärryillä pysyny Nt ultrassa kaikki oli hyvin, niska turvotus oli 0,9mm, verikokeiden tuloksia en ole vielä nähnyt. Soittavat kuulemma jos on jotain lisätutkittavaa. En ole jaksanu/kerenny stressaamaan ja hyvä niin. Pahoinvointi on takana päin. Painoa on tullu liikaa jo muutenkin ylipainoiseen ruhooni mutta josko sitä jaksais jo vähän muutakin kuin maata sohvalla töiden jälkeen. Tosin töissä liikun PALJON, työskentelen siis raskaan hoivan vanhusyksikössä, siellä ei paljon istuskelemaan kerkeä.

Muuten aika seesteistä. Masu hieman kasvanu. Liitoskipuja jo muka hieman ollu. Tissit painaa "sata kiloa" ja siitä johtuen mulla on ollu ny viikon pää kipee ku yläselän lihakset niin jumissa. Mut kyllä tää tästä

 

Hei kaikille tasapuolisesti En ole ehtinyt tänne juuri tarinoimaan, mutta olen kyllä satunnaisesti käynyt lueskelemassa. Työt vie kaiken mun ajan ja oon ollu melko väsynytkin. Nyt alkaa suurin väsymys ilmeisesti pikku hiljaa väistymään ja jaksaa jo vähän touhaillakkin

Nyt on siis rv 13+2 jos nyt oon kärryillä pysyny Nt ultrassa kaikki oli hyvin, niska turvotus oli 0,9mm, verikokeiden tuloksia en ole vielä nähnyt. Soittavat kuulemma jos on jotain lisätutkittavaa. En ole jaksanu/kerenny stressaamaan ja hyvä niin. Pahoinvointi on takana päin. Painoa on tullu liikaa jo muutenkin ylipainoiseen ruhooni mutta josko sitä jaksais jo vähän muutakin kuin maata sohvalla töiden jälkeen. Tosin töissä liikun PALJON, työskentelen siis raskaan hoivan vanhusyksikössä, siellä ei paljon istuskelemaan kerkeä.

Muuten aika seesteistä. Masu hieman kasvanu. Liitoskipuja jo muka hieman ollu. Tissit painaa "sata kiloa" ja siitä johtuen mulla on ollu ny viikon pää kipee ku yläselän lihakset niin jumissa. Mut kyllä tää tästä

Ai hitto juuri mietin että miten mulla särkee päätä niin julmetusti! Eilisestä asti jomotellut ja just yläselän lihakset tuntuu polttelevan ikävästi. No tissien vika sitten vissiin Mulla painaa nää myös tuhat ja miljoona kiloa Mulla ei panadol juurikaan oo koskaan auttanut pääsärkyihin, eipä nytkään. Buranaa jouduin ottaa ihan murusen ja heti helpotti hieman. Ollut taipumusta migreeniin teinistä saakka, nyt aikuisiällä vähemmän mutta nyt raskaana ollessa särkenyt enemmän taas. Pitää jutella tosta buranasta vielä tarkemmin neuvolassa, oon lukenut että viimeisellä kolmanneksella ei saisi ottaa ollenkaan, mutta ei sitä vissiin muutenkaan suositella missään vaiheessa raskautta..

 

Ai hitto juuri mietin että miten mulla särkee päätä niin julmetusti! Eilisestä asti jomotellut ja just yläselän lihakset tuntuu polttelevan ikävästi. No tissien vika sitten vissiin Mulla painaa nää myös tuhat ja miljoona kiloa Mulla ei panadol juurikaan oo koskaan auttanut pääsärkyihin, eipä nytkään. Buranaa jouduin ottaa ihan murusen ja heti helpotti hieman. Ollut taipumusta migreeniin teinistä saakka, nyt aikuisiällä vähemmän mutta nyt raskaana ollessa särkenyt enemmän taas. Pitää jutella tosta buranasta vielä tarkemmin neuvolassa, oon lukenut että viimeisellä kolmanneksella ei saisi ottaa ollenkaan, mutta ei sitä vissiin muutenkaan suositella missään vaiheessa raskautta..

Mää oon joutunut ottaan välillä buranaa myös migreeneihin. Mulla ei niihin tehoo pelkkä panadol, onneksi burana+panadol tepsii. Otan yleensä 800mg tabletista puolikkaan, koska pienempää ei kotona ole. Päätä on särkenyt kausittain. Ensin rv 5+jotakin-rv7+jotakin noin kaksi viikkoa kuitenkin. Ja nyt sitten rv 9+4-11+jotakin särki lähes päivittäin päätä. Viimenen viikko on särkenyt pari kertaa viikossa.
Olkapää on kipeytynyt. Selvästi nivelkipua siinä. Sattuu taivuttas taaksepäin ja välillä housujen nostokin on tuskaa. Levossa myös juilii.

Päppyrä & Mörkö 12+4

 

Mä odotan kovasti seuraavaa neuvolaa, jos sellanen tulee, että pääsen haastattelemaan näistä kipulääke asioista Nyt etenkin, kun sitä "löystyttävää" hormonia on alkanut erittymään on hermokipuja päivittäin. Ja eihän sellasiin kipuihin mikään Panadol auta vertaa. Kituuttelen kyllä suurimman osan päivistä vauvan vuoksi, mutta sellaisina päivinä kun ei meinaa sängystä päästä ylös olisi joku turvallinen täsmäisku erittäin tarpeen.

Tänään 13+0

P.s. Enää 4 yötä ekaan ultraan!

 

Mä odotan kovasti seuraavaa neuvolaa, jos sellanen tulee, että pääsen haastattelemaan näistä kipulääke asioista Nyt etenkin, kun sitä "löystyttävää" hormonia on alkanut erittymään on hermokipuja päivittäin. Ja eihän sellasiin kipuihin mikään Panadol auta vertaa. Kituuttelen kyllä suurimman osan päivistä vauvan vuoksi, mutta sellaisina päivinä kun ei meinaa sängystä päästä ylös olisi joku turvallinen täsmäisku erittäin tarpeen.

Tänään 13+0

P.s. Enää 4 yötä ekaan ultraan!

Täällä on myös kärvistelty niiden hermokipujen kanssa jo noin 1,5kk. En olisi uskonut, että niitä niin aikaisin tulee, mutta terkkarin mukaan se ei ole mitenkään harvinaista. Mutta eipä siihen omalla kohdalla oikein mitään muuta apua ole kuin yrittää liikkua ja levätä sopivassa suhteessa ja venytellä. Eihän ne valitettavasti mihinkään sillä lievity, mutta että niiden kanssa pärjää. Välillä on parempia ja välillä huonompia päiviä. Välillä meinaa lähteä jalat alta, kun viiltää niin makeasti kävellessä tai tietyissä asennoissa, mutta oikeastaan pahimpia on yöt, mulla kun kylkiasento on yhtä tuskaa näille kivuille. Heräilen parin tunnin välein jaloittelemaan ja venyttelemään. Mutta kyllä näiden kanssa jaksaa, kun on hyvä syy. <3 Itse en halua särkylääkkeitä käyttää. Pelottaa sellaiset. Tsemppiä ultran odottamiseen. Pian se koittaa.

 

Heips! Täällä 14+5 ja ensimmäistä odotellaan. Olen keskustelua seurannut jo plussaamisesta saakka mutta nyt sitä ehkä vihdoin alkaa uskoa että kuuluu tähän joukkoon... Ensikuukaudet meni oksennellessa (onneksi sattui kesäloma siihen väliin, tarvitsin myös saikkua hiukan jatkoksi) mutta nyt alkaa helpottaa. Housut ei tahdo mennä enää kiinni joten legginsit ja löysät paitulit on nyt olleet ahkerassa käytössä
Täällä myös säryt ja kolotukset on vähän riesana (iskias?) Eikä asiaa auta fyysinen työ... Esimiehelle kerroin jo sairasloman aikana (nt-ultran jälkeen) mutta muuten oltu vielä aika hissukseen asiasta.
Hankintoja ei olla tehty, mutta nettiä on selattu sillä silmällä ahkerasti. Ehkä sitten kun ensiliikkeet tuntuu. ..

 

Te joilla noita hermokipuja on ollut niin millasia ne on ja onko teillä missä tuntunut niitä? Tai ylipäätään raskaudesta johtuvia kolotuksia. Mulla ollut myös ikäviä kipuja/kolotuksia, mutta lähinnä alaselkä-pakara-akselilla. Oon laittanut ne työn piikkiin kun siellä tulee kyykisteltyä yms, mutta nyt aloin miettimään että voisko olla myös tuosta löystymisestä kyse. No, eiköhän se oo joko töistä tai sitten raskaudesta ja työt vielä vaikuttaa siinä päällä mulla on myös aikanaan tehty skolioosileikkaus selkään joten oon valmistautunut siihen että selkäkipuja todennäköisesti tulee olemaan raskauden edetessä. Jo pelkästään sekin käy alaselkään kun yläselkä on täynnä rautaa

Migreenejä mä pelkäsin kovasti raskauden alussa. Oon niistä aiemminkin kärsinyt ja mulla ei niihin myöskään panadolit auta. Ihme kyllä niitä ei sentään ole ollut, yhtä lukuunottamatta ja sekin meni jotenkin ihmeen kaupalla ohi ilman lääkkeitä. Päänsärkyjä on ollut mutta niihin on auttanut ihan vaan panadol. Siinä suhteessa oon ollut onnekas, sekin kun on tiedossa miten hirveää migreenistä on kärsiä ja varsinkin jos ei saa tarpeeksi vahvaa lääkettä.

 

Te joilla noita hermokipuja on ollut niin millasia ne on ja onko teillä missä tuntunut niitä? Tai ylipäätään raskaudesta johtuvia kolotuksia. Mulla ollut myös ikäviä kipuja/kolotuksia, mutta lähinnä alaselkä-pakara-akselilla. Oon laittanut ne työn piikkiin kun siellä tulee kyykisteltyä yms, mutta nyt aloin miettimään että voisko olla myös tuosta löystymisestä kyse. No, eiköhän se oo joko töistä tai sitten raskaudesta ja työt vielä vaikuttaa siinä päällä mulla on myös aikanaan tehty skolioosileikkaus selkään joten oon valmistautunut siihen että selkäkipuja todennäköisesti tulee olemaan raskauden edetessä. Jo pelkästään sekin käy alaselkään kun yläselkä on täynnä rautaa

Migreenejä mä pelkäsin kovasti raskauden alussa. Oon niistä aiemminkin kärsinyt ja mulla ei niihin myöskään panadolit auta. Ihme kyllä niitä ei sentään ole ollut, yhtä lukuunottamatta ja sekin meni jotenkin ihmeen kaupalla ohi ilman lääkkeitä. Päänsärkyjä on ollut mutta niihin on auttanut ihan vaan panadol. Siinä suhteessa oon ollut onnekas, sekin kun on tiedossa miten hirveää migreenistä on kärsiä ja varsinkin jos ei saa tarpeeksi vahvaa lääkettä.

Mulla hermokivut on nimenomaan pakaroissa. Välillä vuoroin, välillä molemmissa. Öisin pakottavaa kipua, kun on kauan samassa asennossa. Sellaista, ettei vaan pysty enää makaamaan samassa asennossa, vaan on noustava liikkumaan. Tuntuu, että pakara/t menee turraksi. Kävellessä, istumasta noustessa, eteenpäin kumartuessa ja joissakin muissa asennoissa taas tulee sellaisia viiltäviä tuntemuksia syvällä pakarassa, jotka oikein säpsäyttää. Ja ne tosiaan välillä aiheuttaa sen, että meinaa jalat lähteä alta.

 

@Muhkupallero ainakin omalla kohdalla on kyse vanhasta onnettomuusvammasta, joka nyt on alkanut uudelleen kipuilemaan 7 vuotta sitä sitkeästi kuntoutettiin ja viimeiset 3 vuotta mennyt todella hyvin, etenkin kun osaa jo hyvin vältellä kipua aiheuttavia tekemisiä. Vamma(t) on lanneselän alueella, eli hyvinkin haastava paikka juuri raskautta ajatellen. Yksi suurimpia syitä miksi pitkään punnitsin haluanko edes itse lasta kantaa

Mulla kivut siis sellaisia, että jatkuvan jomotuksen lisäksi joissain asennoissa voi tulla niin kova kipupiikki et kirjaimellisesti putoaa polvilleen, tai sitten ei meinaa päästä makuultaan ylös, kääntämään kylkeä, tai istualtaan ylös (pitää tukea kädet reisiin ja suoristaa yläkroppaa käsivoimin kuin mummeli konsanaan). Joskus ne hermosävärit on niin kamalia, että koko kroppa kramppaa hetkellisesti siitä.

Mutta nämä nyt on näitä, jokaisella on varmasti omat haasteensa aika koviakin lääkkeitä aikoinaan mennyt eikä ilman niitä olisi järjissään edes kestänyt, jännittää miten käy "eturepun" kanssa

 

@Matkallamamaksi mulla ollut vasemmassa pakarassa juuri tollasta sun kuvailemaa oiretta. Mulla tosin ollut ihan siedettävissä rajoissa kipu, tulee tollasia viiltäviä "kohtauksia" että tuntuu että jalka lähtee alta mutta ne menee onneksi melko nopeasti ohitse. Kävellessä ja noustessa kipu tuntuu koko ajan mutta on silloin lievempää. Plus sitten se alaselkä joka kenkkuilee mutta se taitaa johtua pääosin siitä menneestä leikkauksesta ja jumpan puutteesta.

@AnnuMannu, auts nuo sun kivut kuulostaa tosi inhottavilta toivottavasti ei mene raskauden edetessä ihan mahdottomiksi ja jaksaisit tsempata niiden kanssa loppuun asti. Aika alussahan tässä vielä ollaan, että saa nähdä mitä vaivoja itse kullakin on vielä edessä onneksi palkinto on sitten kaiken sen arvoinen.

 

Te joilla noita hermokipuja on ollut niin millasia ne on ja onko teillä missä tuntunut niitä? Tai ylipäätään raskaudesta johtuvia kolotuksia. Mulla ollut myös ikäviä kipuja/kolotuksia, mutta lähinnä alaselkä-pakara-akselilla. Oon laittanut ne työn piikkiin kun siellä tulee kyykisteltyä yms, mutta nyt aloin miettimään että voisko olla myös tuosta löystymisestä kyse. No, eiköhän se oo joko töistä tai sitten raskaudesta ja työt vielä vaikuttaa siinä päällä mulla on myös aikanaan tehty skolioosileikkaus selkään joten oon valmistautunut siihen että selkäkipuja todennäköisesti tulee olemaan raskauden edetessä. Jo pelkästään sekin käy alaselkään kun yläselkä on täynnä rautaa

Migreenejä mä pelkäsin kovasti raskauden alussa. Oon niistä aiemminkin kärsinyt ja mulla ei niihin myöskään panadolit auta. Ihme kyllä niitä ei sentään ole ollut, yhtä lukuunottamatta ja sekin meni jotenkin ihmeen kaupalla ohi ilman lääkkeitä. Päänsärkyjä on ollut mutta niihin on auttanut ihan vaan panadol. Siinä suhteessa oon ollut onnekas, sekin kun on tiedossa miten hirveää migreenistä on kärsiä ja varsinkin jos ei saa tarpeeksi vahvaa lääkettä.

Olisko ollut 9+ kun mulla alkoi jomotella myös pakaroita (lähinnä oikeeta) ja kipu tuntuu tosiaan sellaisena viiltona takareiteen saakka ja sitten voi olla hankala kävellä, kun tuntuu että jalka on ihan voimaton. Vanhemmille ollaan jo kerrottu niin oma äiti tiesi sanoa että todennäköisesti mulla painaa tää taaksepäin kallellaan oleva kohtu sitä iskias-hermoa kun on tosiaan ihan eri tunne kun lihasjumit. Pari kertaa oon kokeillut panadolia ennen nukkumaanmenoa ja venyttelyä mutta tää on vaan kestettävä

 

Olisko ollut 9+ kun mulla alkoi jomotella myös pakaroita (lähinnä oikeeta) ja kipu tuntuu tosiaan sellaisena viiltona takareiteen saakka ja sitten voi olla hankala kävellä, kun tuntuu että jalka on ihan voimaton. Vanhemmille ollaan jo kerrottu niin oma äiti tiesi sanoa että todennäköisesti mulla painaa tää taaksepäin kallellaan oleva kohtu sitä iskias-hermoa kun on tosiaan ihan eri tunne kun lihasjumit. Pari kertaa oon kokeillut panadolia ennen nukkumaanmenoa ja venyttelyä mutta tää on vaan kestettävä

Mulla voi siis sama syy olla taustalla, kun on myös taaksepäin kallistunut kohtu. Ja juurikin näin, kestettävä vain on. Eihän se mukavalta tunnu, mutta on sen arvoista ja paljon enemmänkin. <3

 

Hei, kaikille teille muuten kysymys. Onko kukaan keksinyt mitään kivaa raskausajalle sopivaa lämmintä (ja terveellistä) juotavaa? Itse en ole koskaan juonut kahvia, mutta teetä on tullut jonkin verran aiemmin juotua. En kuitenkaan halua raskausaikana käyttää kofeiinia. Ja sokeria ei myöskään saisi olla missään muodossa, koska raskausdiabetes. Nyt olen juonut kuumaa sitruuna-/limevettä, mutta eihän se ihan sama asia ole kuin tee.

 

Hei, kaikille teille muuten kysymys. Onko kukaan keksinyt mitään kivaa raskausajalle sopivaa lämmintä (ja terveellistä) juotavaa? Itse en ole koskaan juonut kahvia, mutta teetä on tullut jonkin verran aiemmin juotua. En kuitenkaan halua raskausaikana käyttää kofeiinia. Ja sokeria ei myöskään saisi olla missään muodossa, koska raskausdiabetes. Nyt olen juonut kuumaa sitruuna-/limevettä, mutta eihän se ihan sama asia ole kuin tee.

Ootko kokeillu kofeiinitonta teetä? Niitä näyttäisi olevan vaikka mitä sorttia, toki en tiedä onko maku jotenkin sitten kovin erilainen kuin normi teessä? Itse nimittäin kanssa teetä lipitellyt, kahvi ei edelleenkää ole maistunut juurikaan.